Te jotka kiusaatte muita/olette kiusanneet.

Up

Kadun tietenkin enkä varmasti ymmärtänyt kiusaamisesta mitään, koska tein sitä ennen murrosikää

Todellakin kadun!! Vaikka kyse ei ollut mistään systemaattisesta hc-kiusaamisesta, niin tiedän silti tehneeni vahinkoa.. Aion todellakin pitää huolen ettei tulevat(?) lapseni tee samaa virhettä!

Hyi, puistattaa miettiä kiusaajia. Tulee mieleen yliopistolta ainejärjestötoiminnasta parikin tyyppiä..Aikuiset ihmiset ja kauheita hyeenajyrääjiä. Aina jos erehtyy sanomaan jotai, nii torpataan heti, jos ees kuunnellaa. Myös tällänen on kiusaamista.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:40"]Iloinen :D
[/quote]
Oletko/olitko koulu- vai työpaikkakiusaaja?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 18:25"]Hyi, puistattaa miettiä kiusaajia. Tulee mieleen yliopistolta ainejärjestötoiminnasta parikin tyyppiä..Aikuiset ihmiset ja kauheita hyeenajyrääjiä. Aina jos erehtyy sanomaan jotai, nii torpataan heti, jos ees kuunnellaa. Myös tällänen on kiusaamista.
[/quote]

Siis miten vastakkainen mielipide on kiusaaamista? Jotkut ihmiset on kyllä yliherkkiä.

Kiusasin ala-asteella lähinnä joukon mukana enkä tainnut oikein tajuta koko asiaa. Lisäksi myöhemmin yksi tuttuni on kertonut, että on kokenut jotkut tekemiseni kiusaamisena. Olemme nykyään ihan kavereita, mutta ikävää, että hän on kokenut joskus tekoni kiusaamisena :( tuota toistakin kiusaamista kadun kyllä.

Pelkään nykyään työpaikalla, että yksi henkilö kokee että häntä kiusataan, mutta hän on vain niin ärsyttävä, että monet eivät kestä hänen juttujaan ja siksi kaihtavat häntä. En haluaisi missään nimessä kiusata tuota ihmistä, ei hän ole mitään pahaa tehnyt, mutta kun en vain pysty olemaan hänen seurassaan!

Kadun, ja erityisesti aikuisia kiusaajia en voi ymmärtää millään. Olen itse kiusannut muiden mukana 11-14 -vuotiaana. Kertakaikkiaan en kyennyt ymmärtämään sen seurauksia tuolloin, enkä sitä miltä toisesta todella tuntuu silloin kuin kaikki kääntävät selän, kukaan ei halua olla kaveri. Harvoin se pahin asia on ns haukkumasamat, vaan enemmänkin se että kukaan ei halua olla kaveri.. Kaikista pahinta on, että me aikuiset mahdollistetaan tämä; ei ole pakko olla kaveri, mutta pitää tulla toimeen. Siinäpä on todellinen vastuunpakoilu lausahdus! Kyllä meidän pitää kyetä olemaan kavereita; ottamaan leikkiin/aikuisena projektiin mukaan, hyväksymään toinen sellaisena kun, välittämään toinen toisistamme. 

En varmaankaan ikinä pysty ymmärtämään täysin, minkä helvetin jotkut kiusatut ovat käyneet läpi. Hylätyksi tulemisen tunteen tiedän ja olen kokenut, ja uskon tämän tunteen olevan jatkuvaa kiusatuilla. Se on sellainen tunne, mitä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan vertaisryhmältään herkässä iässä.

Ja se puhe, että aikuiset eivät voi tehdä mitään asialle "lapset ovat niin julmia". Höpölöpöt! Sitä mitä lapset ovat -ovat aikuisen potenssiin sata. Miten voidaan kuvitella, että ei se oma kullannuppu ketään kiusaa, kun sen vieressä haukutaan naapuri puolisolle/marttakerho"kaveri" ystävälle/harrastusporukan päällepäsmäri toiselle harrastusporukan jäsenelle jne. Miten voidaan olettaa, että lapset ja nuoret -jotka eivät vielä hallitse tunteitaan ja käyttäytymistään- osaavat olla itsestään empaattisia, kun aikuisetkaan eivät pysty siihen. Kyllä meillä vanhemmilla, opettajilla, yleensäkin aikuisilla on niin iso rooli tässä ettei tajutakkaan.

Mutta sen voin luvata teille kiusatuille (vaikka en kärsimystä voi poistaa), että jos minun lapset kiusaavat, niin tulen puuttumaan siihen ja paljon. Samoin jos kuulen, että lasten luokalla on yksi syrjitympi yksilö, niin huolehdin siitä että minun lapseni pyytää hänet mukaan leikkeihin. Meillä myös kutsutaan ihan kaikki luokkalaiset synttäreille yms.

Mä oon 01. Ja kiusasin yht saman ikäst tyttöä. Ja kun tajusin mitä olin tehny yritin puhuu sil alotin sanalla moi ja sit se vaan näytti keskarii. Sit yks päivä haukuin sitä ääliöks ku olin vihanen ja väsyny ku olin menettänyt yö unet ku kaduin. Nyt oon pyytänyt anteeksi mut silti mua kaduttaa ihan hirveest en pysty vieläkään kunnolla nukkuu ku ajattelen kui tyhmä olin ja kui paljon mieli pahaa oon aiheuttanu.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:36"]

Kadutko kun kiusasit toisia ihmisiä vai oletko iloinen toiselle aiheuttamastasi käraimyksestä?

[/quote]

Olen iloinen siitä että olin suosittu, en siitä että olin kiusaaja. Fifty-fifty iloisuuden ja katumisen välillä, en koskaan halunnut aiheuttaa kärsimystä mutta ollakseen suosittu oli nähtävästi kiusattava, en sitä yhteyttä silloin ymmärtänyt, se paljastui vasta kun tein parannuksen :(

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 12:40"]Iloinen :D
[/quote]
Toivottavasti sulla ei oo lapsia.

Iloinen :D

En usko että moni kiusaaja tajuaa tekojensa aiheuttamaa tuhoa. Todennäköisesti suurin osa katuu (ainakin ne kiusaajat jotka ovat varusteltuja empatiakyvyllä/ovat oppineet empatiaa myöhemmällä iällä) kiusaamistaan, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä miten paljon ovat mahdollisesti aiheuttaneet kärsimystä.

t. kiusattu