Opuskelijavanhemmat, miten pärjäätte?

Pakko käydä töissä. Riippuu varmasti paljon siitä missä ja miten asutte. Rankinta on, kun rahaa on liian niukasti, jos edes toinen ei työskentele. Itse koen tällä hetkellä elämäntilanteen vähän liian rankaksi, enkä saa olla lapstemme kanssa niin paljon kuin haluaisin. Me emme saa ollenkaan taloudellistatukea vanhemmiltamme eikä hoitoapua ole tässä lähellä.

Periaatteessa tilanne voisi olla unelma, koska opiskelut joustavat enemmän kuin työelämä. Kesällä esimerkiksi saattaa olla ihan kannattavaa (onnistuu  varmaan yliopisto-opinnoissa, riippuu tietysti alasta) olla se neljä kuukautta kodinhoidontuella, kun lapsi on alle kolme vuotta.

Pieni lapsi kuluttaa kuitenkin vähemmän kuin isompi, joka ymmärtää ehkä hävetä käytettyjä vaatteitaan ja ipadin puuttumista. Pieni lapsi nauttii materiaa enemmän yhdessäolosta.(tietty se murkkukin siitä nauttii, mutta...)

Rahallisesti ei ollut mitään ongelmaa, mutta ne opinnot... Sain minä jotain pakollisia kielikursseja suoritettua, ja ehkä yhden pää- ja yhden sivuainekurssin... :D

Meillä minä opiskelen ja mies on keskipalkkaisessa työssä. Meillä on kaksi alle 4v lasta. Pärjätään kyllä, mutta kädestä suuhun eletään. Saadaan ihan ok ruokaa, tarvittavat vaatteet yms., asutaan ihan kivasti. Ei ole autoa, ei varaa matkustella, eikä varaa mihinkään suuriin yllättäviin menoihin (paitsi visalla).

Ei ole mahdotonta. Olen itse ollut opiskelija lapsen ensimmäiset kaksi ikävuotta, joista toisen yh:na. Ja omassa tuttavapiirissä monia muitakin perheitä joissa molemat vanhemmat opiskelevat korkeakoulussa.

Rahaa on toki niukasti, mutta opiskelijoina olette jo tottuneetkin siihen. Ekoina vuosina lapsi ei vielä tarvitse mitään älyttömän kallista, kun ei harrasta jne. kuten vanhempi lapsi. Ja asianmukaiset vaatteet, tarvikkeet ja kalusteet saa vauvalle hankittua pienellä vaivalla kiertätettynä hyvinkin edullisesti.

Asumistuki saattaa olla parempi kuin opintotuen asumialisä, lapsilisä on iso apu, ja jos toinen pystyy tekemään osa-aikaista tai keikkatyötä välillä niin helpottaa kummasti.

Itse koin että lapsen hankkiminen opiskeluaikana oli yllättävänkin hyvä päätös. Kun opuskelimme molemmat, pystyin itsekin käydä kevennetysti luennoilla siitä asti kun vauva oli 6 kk, ja samalla isänsä pystyi osallistumaan vauvan hoitoon tasapuolisemmin. Lapsen myötä myös prioriteetit muuttuvat ja ajankäyttö tehostuu - yllättäen sain yksien päiväunien aikana usein tehtyä yhtä paljon hommia kuin ennen lasta päivässä ;)

Tiivistettynä, jos olette tottuneet tulemaan toimeen vähällä ja henkisesti ja sosiaalisesti olette valmiit vanhemmuuteen, opiskelijuus ei kyllä ole mikään ongelma :)

Itse opiskelin ja olin kahden alle 3-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Kyllähän tuo henkisesti oli välillä rankkaa, kun turvaverkkokin oli toisella puolella Suomea. Raha-asioiden suhteen toteaisin vaan, että pärjättiin kun asetin tarpeet oikeisiin mittasuhteisiin.

En keksi mitään syytä, miksette pärjäisi opiskelijaperheenä. :)

Meillä minä olen opiskelija ja mies on ollut jo pari vuotta työelämässä. Olemme esikoisen kanssa pärjänneet hyvin. Tosin pieni lapsi ei tuo paljoakaan kuluja ja mieheni on ihan hyväpalkkaisessa työssä, joten elintasomme on parempi kuin ilman lasta molempien ollessa opiskelijoita.

Voittehan te pärjätäkkin opiskelijaperheenä, mutta itse en siihen ryhtyisi. Helpottaa kummasti kun edes toinen on työssäkäyvä

Taloudellinen tilanne parani kun ollaan pelkillä tuilla. Ollaan voitu hoitaa muksu kotona ja silti jatkaa opintoja, koska ollaan yliopistossa ja homma on tässä opintojen loppupuolella jo hyvin joustavaa. Tietty se on sellaista läpsystä vaihto. Meidän vauva oli äärivaikea ja se kun mies opiskeli oli helpotus, kun se pystyi sumplimaan. Opiskelu ja ajankäyttö on tehostunut ja motivaatio kasvanut, mutta aika minkä voin käyttää opiskeluun vähentynyt. Stressaaminen kouluhommista on vähentynyt. Fyysinen suorituskyky on lisääntynyt, esim. mä en koe olevani väsynyt tai työkyvytön jos jonkun yön valvon. Raja vapaa-ajan ja opiskeluajan on muodostunut jyrkemmäksi. Ei ole sellaista "nytkin pitäisi olla tekemässä" kun ei pitäisi, kun pitää olla sen lapsen kanssa. Kahden lapsen kanssa tää ei meillä onnistuisi. Elämä pyörii täysin koti - yliopisto - ruokakauppa akselilla, mutta se tuskin johtuu opiskelusta. 

Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana opiskelu oli ihan toivotonta, keskittymiskyky hajos täysin. 

Meillä on kolme lasta ja olen edelleen opiskelija... suurin syy siihen, että edelleen, on kyllä se, että olen halunnut pitää lapset kotihoidossa lähemmäs kolmea ikävuotta. Mies valmistui kun eka oli 3 ja toinen 1. Jos olisin halunnut pistää lapset 1,5v päivähoitoon olisin minäkin valmistunut jo pari vuotta sitten. Rahallisesti ei tosiaan ole mikään ongelma elättää yhtä-kahta pientä lasta, vaikka molemmatkin opiskelisivat, olettaen, että toisella on kesä/osa-aikatöitä ja/tai on valmis nostamaan opintolainaa. Pienet lapset ei paljon kuluta, ja tukia saa kuitenkin perheellinen enemmän. Opintoja sain hyvin tehtyä kotoa silloin kun mieskin opiskeli, miehen valmistuttua ja kolmannen lapsen synnyttyä oli pakko jättäytyä poissaolevaksi, ettei opintoaika lopu kesken. Nyt lapset ovat päiväkodissa ja opiskelen huomattavasti tavoitevauhtia nopeammin (lapsilla n. 7h päivät). Hyvin sujuu, jos niin haluaa.

Rankkaa on, eikä paljon aikaa muuhun jäänyt kun opiskelua, lapsenhoitoa ja vähän töitä.Pakko oli nimittäin jomman kumman tehdä edes osa-aikatöitä, sillä taloudellisesti oli vaikeaa, vaikka apuja saatiinkin vähän ja kaikki opintolainat nostettiin. Ongelmaksi vähän jäi se, että eka asunto päästiin ostaan vasta valmistumisen jälkeen. Nyt kun pitäis muuttaa lapsen koulun lähelle ehkä vähän isompaan (kun on toinenkin lapsi jo tullut), emme ole kuitenkaan ehtineet säästämään ja maksamaan nykyistä asuntoa riittävästi, jotta voisimme hankkia pidempiaikaisen perheasunnon. En haluaisi että lapsi joutuisi vaihtamaan koulua.Eli nyt kun lapsi hankittiin opiskeluaikana niin muu elämä ei ole ehtiny samaan matkaan. Tätä kannattaa myös miettiä.

Kiitos tarinoista. :) Tuli näköjään typo otsikkoon. Todettakoon vielä, että molemmilla on ammatit, mutta opiskelemme toista tutkintoa molemmat. Pitää vähän jo alkaa miettiä asioita, kun ikä lähenee 30 vuotta.

Huonosti pärjätään, siis rahallisesti. Yllätyksenä voi tulla esim. se, että perheellisenä ei ole oikeutettu asumistukeen automaattisesti eli puolison tulot vaikuttavat. Ilman lapsia opiskelevat saavat aina sen opintotuen lisän, riippumatta puolison tuloista jos omat tulot eivät vain mene tulorajan yli.

Molemmat opiskellaan yliopistossa, kolme alle kouluikäistä lasta. Hyvät tuet tulee valtiolta jos molemmat opiskelee. Tai siis, ei ainakaan nälkään kuole. :) mies vielä kilpaurheilee tämän päälle. Järjestelykysymyksiä nämä ovat. Tsemppiä! Opiskelu kannattaa aina. :)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:14"]

Molemmat opiskellaan yliopistossa, kolme alle kouluikäistä lasta. Hyvät tuet tulee valtiolta jos molemmat opiskelee. Tai siis, ei ainakaan nälkään kuole. :) mies vielä kilpaurheilee tämän päälle. Järjestelykysymyksiä nämä ovat. Tsemppiä! Opiskelu kannattaa aina. :)

[/quote]

Mua kiinnostaa, että mitä tukia te saatte kun ei me ainakaan saada muuta kuin opintotukea?! Tulot todella pienet kun käyn vähän töissä tässä sivussa T: 12

Me pärjäsimme oikein hyvin yhden lapsen kanssa opiskelijoina, useamman vuoden. Mies kävi osa-aikatöissä ja opiskeli, minä olin äitiyslomalla ja opiskelin sen jälkeen. Minulla jäi äitiysrahoista säästöön useita tonneja ja koko opiskeluajan laitoimme lapsen lapsilisät säästöön. Nyt olen lähdössä uudelleen opiskelemaan toista korkeakoulututkia eikä pärjääminen huoleta.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:16"]

Mua kiinnostaa, että mitä tukia te saatte kun ei me ainakaan saada muuta kuin opintotukea?! Tulot todella pienet kun käyn vähän töissä tässä sivussa T: 12

[/quote]

Kotihoidon tuki on pienituloisella oikeasti merkittävän suuri, jos asuu kuntalisää myöntävässä kaupungissa. Kaikki yliopistokaupungit taitavat sitä maksaa ainakin vielä, ensi vuonna voi olla jo eri tilanne...

Melkein itkin onnesta, kun minimiäitiyspäiväraha (oli tuolloin 250 e/kk, nykyään se on reilusti enemmän) vaihtui maksimikoitihoidon tukee, jotain 800 euroa. Lisäksi saa asumistukea ja myös opintotukea voi nostaa. Opiskelijana on tietysti jo tottunut elämään vähän vähemmällä, joten tuollaiset rahat ovat siinä vaiheessa ruhtinaallisen suuret.