Lue keskustelun säännöt.
Miten yliopiston alusta selviää? Kaikki hirveän rankkaa!
19.09.2023 |
Heips. Olen 20v mies ja muutin syyskuun alussa pois vanhempien luota opiskelemaan uudelle paikkakunnalle. Ihmisiin olen tutustunut ja yliopistolta löytyy jo porukka, jossa viettää aikaa ja tehdä tehtäviä tms.
Fuksiviikot olivat hirveän rankkoja aika epäsosiaaliselle itselleni ja en nyt aivan hirveästi niistä nauttinut. Kaikki niitä kuitenkin hypettävät ja toitottavat kuinka hauskaa onkaan/olikaan. Itsellä on taka-alalla kuitenkin koko ajan hirveä hämmennys, koti-ikävä ja ahdistus tulevasta.
Opiskelijatapahtumatkin jotenkin enemmän ahdistavat kuin innostavat. Ihmiset vähän pelottavat ja olen suhteellisen ujo. Juon joskus, mutta ei se minua edes rentouta paljoakaan. Haluaisin viettää aikaa yksin, mutta yksinkin on ikävää, kun muistaa missä on ja kuinka epävarmaa kaikki on. Ei tee mieli edes tehdä asioita, joista yleensä nautin.
Minuun onkin iskenyt nyt kauhea masennustila. En jaksa mitään ja olen tosi väsynyt. Annetut tehtävät ovat hirveän vaikeita ja en tunne aina selviytyväni niistä. Ihmiset yliopistolla ovat ihan ok, mutta en saa heihin jotenkin sen kummempaaa yhteyttä. Sosiaalinen kanssakäyminen heidän kanssaan on jotenkin hyvin epäaitoa. Joka päivä joku sanoo, kuinka mahtava porukka meillä onkaan ja miten hauskaa meillä on yhdessä. Onko ihmisillä oikeasti niin kivaa täällä jo nyt? Itse haluaisin vain takaisin tuttuun paikkaan ihmisten luo, joiden kanssa ei tarvitse ylläpitää jotain ihmeellistä roolia ja olla täysin oma itseni.
En myöskään ole alastani täysin varma ja tosiaan tehtävien vaikeus ahdistaa jo nyt. (teknillinen ala kyseessä) Saan osan jotenkin tehtyä, mutta aika monet vastaukset on pitänyt kysellä muilta. Tunnen oloni tosi tyhmäksi.
Minulla on kylläkin aiempaa masennus- ja ahdistustaustaa, mutta ennen opiskelujen aloitusta voin oikeastaan aika hyvin. Tämä iso muutos elämässä jotenkin laukaisi taas tälläisen ikävän mielentilan.
Miten tästä ajasta selviää? En tunne oloani kotoisaksi täällä ja haluaisin vain pois. Onko kellään muilla samanlaisia tuntemuksia tai ovatko nämä ihan asiaan kuuluvia tunteita, jotka ajan kanssa sitten hellittävät?
Kommentit (21)
Ota päivä kerrallaan ja anna itsellesi aikaa. Ei kannata luovuttaa ennen kuin sinulla on uusi suunnitelma. Opinnoista on yleensä aina jotain hyötyä, vaikka alaa vaihtaisikin. Päätä, että jouluun asti ainakin yrität täysillä. Sitten uusi tilannearvio. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tosiaan olla yhteydessä yliopiston kuraattoriin tai psykologiin.
Onko teillä tutoria, jonka kanssa voisit jutella?
Tuo on todella rankka ajanjakso. Yritä mennä joihinkin tapahtumiin, jos tutustuisit samanhenkisiin muihin opiskelijoihin? Ei niissä tapahtumissa ole pakko juoda.
Yliopisto on kyllä hyvin omaehtoinen ja itse siellä on hoidettava kaikki asiat.
Älä välitä. Suurimmalla osalla ihan samat fiilikset. Niistä on vaan paha puhua ääneen, niin moni teeskentelee mukana, että juujuu kivaa on.
Koita kestää. Nyyti on hyvä (Tuudosta löytyy). Ja sitten YTHS mielenterveyspalvelut. Oma opettaja.
Ja joku toinen hiljaisempi kaveri keneen voisit tutustua ja voitte yhdessä jäädä pois niistä teennäisistä bileistä.
Kyllä se siitä ajan myötä helpottuu. Sinnikkäästi vain mukana.
TSEMPPIÄ!
t. 2.vuosikurssilainen, jolla myös tosi rankka alku. Kevät meni kuitenkin kuin siivillä ja nyt kun taas on päässyt alkuun, niin kaipa se tästä. (tänäkin syksynä aloitus oli hankalaa).
Ainakin olet erittäin lahjakas kirjoittaja.
Jos ala ei tunnu omalta, niin äidinkielessä ja kirjoittamisessa olet hyvä, voisit miettiä opiskelua siltä alalta.
Sulla on tapahtunut iso muutos elämässäsi ja siihen sopeutuminen ei käy ihan hetkessä. Ota hetki aikaa itsellesi ja ihan vain lepää. Sun ei tarvitse rampata jokaisessa tapahtumassa ja sosialisoida hirveästi. Jos tuntuu rankalta niin tee tänä syksynä vaikka vain 4 kurssia, ehdit keväällä tehdä lisää. Mulla oli ihan samanlaiset fiilikset kun aloitin yliopiston vuosia sitten. Yritä nukkua ja syödä hyvin. Kaikki muu on toissijaista paitsi sun hyvinvointi niin nyt otat vaan aikalisän ja himmaile kotona pari viikkoa. Käy vain pakollisilla luennoilla jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa ja letkeää siellä yliopistossa on kun saa opiskella juuri sitä mitä on valinnut. Parasta aikaa elämässä, joten nauti äläkä jännitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä ihan väärä paikka kysellä tällaisia. Ota heti aamulla yhteys opiskelijaterveydenhuoltoon ja opiskelijatukeen ( vai mikä se nimi nykyään onkaan). Ja juttele asiasta, vaikka ihan yleisellä tasolla, muiden paikkakunnanmuuttajien kanssa. Tuo on yleisempää kuin uskotkaan, ja vertaistuki on tuossa ihan paras apu.
Juu tiedän, että on vähän väärä paikka kysellä tälläisiä. Helpompi kuitenkin anonyymisti tänne kirjoitella ja avautua ongelmistaan. Kiitos neuvoista ja pitää varmaankin nyt sitten ottaa sinne opiskelijaterveydenhuoltoon yhteyttä. Se tuntuu jotenkin hirvittävän vaikealta, mutta varmaan pakko tehdä niin, koska turhaa kärsiä tällä tavalla, jos apua kerta sieltä saisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petraa ensin opiskelu kuntoon koska et voi motivoitua sosiaalisilla suhteilla jos opinnot eivät suju.
Olet ainakin aito itsesi, ole sitä jatkossakin. Sillä pääsee pitkälle, vaikka sitten ottamalla aikalisän. Olin itse kameleontti joka sopeutui kaikenlaisiin sosiaalisiin tilanteisiin mutta tunsin teeskenteleväni ja opiskeluni kärsi siitä. Se oli alkuhankaluutta, myöhemmin mieli selkeytyi eikä enää tuntunut sekavalta. Alussa voi tulla liikaa uutta, tilanne rauhoittuu kyllä.
Kuten joku sanoi yrittäminen kannattaa aina vaikka tulisikin alanvaihdos myöhemmin.
Kaikille ei sovi sama opiskelutyyli. Siltikään ei kannata luovuttaa vaan etsiä pikkuhiljaa se oma tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelujen alku on rankkaa, jos samalla muuttaa ekaa kertaa omilleen. Uudet opiskeluasiat tulee samaan aikaan kuin itsenäisen aikuisen vastuiden opettelu. Silti mulle tulee mieleen, että oletkohan ihan itsellesi sopivimmalla alalla, jos tehtävät tuntuvat heti tässä vaiheessa kovin vaikeilta. Lukukautta on takana vasta muutama viikko, ja usein ekan vuoden kursseilla alussa on lukion kertausta. Toisaalta voi olla, että jos kyseessä on jonkinlaiset yleiskurssit jotka eivät varsinaisesti liity suoraan omaan pääaineeseen, tyyliin joku pakollinen matikan kurssi, niin on mahdollista että jatkossa opiskelu on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen alku on rankkaa, jos samalla muuttaa ekaa kertaa omilleen. Uudet opiskeluasiat tulee samaan aikaan kuin itsenäisen aikuisen vastuiden opettelu. Silti mulle tulee mieleen, että oletkohan ihan itsellesi sopivimmalla alalla, jos tehtävät tuntuvat heti tässä vaiheessa kovin vaikeilta. Lukukautta on takana vasta muutama viikko, ja usein ekan vuoden kursseilla alussa on lukion kertausta. Toisaalta voi olla, että jos kyseessä on jonkinlaiset yleiskurssit jotka eivät varsinaisesti liity suoraan omaan pääaineeseen, tyyliin joku pakollinen matikan kurssi, niin on mahdollista että jatkossa opiskelu on helpompaa.
Osa kursseista on juu kertausta, mutta uuttakkin asiaa on jo. Monet muutkin valittavat tehtävien vaikeutta ja on paljon ihmisiä, jotka saavat vastaukset suoraan muilta eivätkä itse edes yritä. Itse pyydän vastaukset vasta yrittämisen jälkeen :D. Ja kyllä, monet kursseista eivät ole omaan alaamme liittyviä, joten ehkä siksikin tuntuvat haastaville. Silti oloni on riittämätön ja motivaatio vähän kateissa. Ehkä tsemppaan tosiaan nyt sitten sinne jouluun asti kuten joku ehdotti ja tarkastelen tilannetta taas syvemmin sitten silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on tosi iso elämänmuutos meneillään, ei sellaiseen sopeudu hetkessä! Tai ehkä jotkut sopeutuvatkin, mutta esim. itse koen muutokset tosi raskaina vaikka ne olisivat toivottujakin muutoksia. Kannattaa yrittää olla armollinen itselleen ja huomioida ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Toiset ovat uuden edessä kuin kala vedessä, toiset eivät.
Opiskelijariennoissa ei ole pakko juosta. Jonkun verran ehkä kannattaa ainakin alkuun käydä, että tutustuisi ihmisiin ja saisi uusia kavereita. Mutta jos ei tunnu omalta, niin kaikkeen ei tarvitse osallistua.
Nuo onko tämä nyt sittenkään oma alani -pohdinnat on niiiiiin tuttuja. Aloitin yliopisto-opiskelun v. 2000 ja muistan että ensimmäiset kolme (!) vuotta olin aivan epävarma alasta. Sitten vaan päätin että ehkä tästä nyt kannattaa kuitenkin valmistua kun on jo näinkin pitkällä... Mutta en vielä tänä päivänäkään oikein tiedä mitä oikeasti haluaisin tehdä isona. Työelämässä kyllä olen ja ollut jo yli vuosikymmenen samassa työpaikassa. Ei kaikilla vaan ole niin selvää "omaa alaa" ja varmasti nuo pohdinnat korostuvat kun olet vasta aloittanut opinnot.
Katsele ja kuulostele rauhassa. Kaiken ei tarvitse olla heti selvää ja varmaan. Tosi monella tuohon ikään ja elämänvaiheeseen kuuluu paljon epävarmuutta tulevaisuudesta ja siitä onko valinnut oikean polun. 🤗
Tekniikan alalla opintojen alku saattaa olla rankkaa. Matematiikat, fysiikat, ohjelmoinnit yms. ovat työläitä ja tavoiterytmissä pysyminen on monelle vaikeaa. Ihan ekana tiputtaisin jonkun kurssin pois, parempi saada vaikka 2 kurssia suoritetuksi per jakso kuin ei yhtään. Ensi vuonna kerkeät kyllä opiskelmaan ne pois jätetyt kurssit. Opiskelijaelämää voi jättää vähemmälle ja etsiä vaikkapa rauhallisempaa seuraa kerhoista tai ei niin juhlimishenkisistä piireistä. Käy juttelemassa opintopsykologille kuitenkin ihan alkuun, ehkä yhts:llekin. Kyllä se siitä helpottuu kun uuteen maailmaan tottuu ja työläät peruskurssit on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vaan toivottaa sulle voimia. Vaikutat aidolta ihmiseltä. Hyvä, jos saisit tukea ja keskusteluapua. On niin monta uutta asiaa kerralla. Luonnollisesti se kuormittaa ja hätääntyy. Kaikkea hyvää ja jaksamista!
^tunnistan, vaan silloin kun olin ns tek. 3 vaiheen opiskelussa, oli kyllä tietyt kurssit aika haastavia, Tulipahan tehtyä kuitenkin, meillä tosin sekin että useimmat kanssaoppilaat samoiden haasteiden kanssa. Ei ollut juurikaan siihen aikaan jotain ns opintophyssään joiden kanssa rupatella. Piti vaan hoitaa omat. Vaan oli fiksut opet ja huomasi että tietyt säännöt pitää, ja oli jonkinlainen tuki sosiaalaseila myös tasolla opiskelukaverieden kanssa, hoidetaan homma. Meillä oli se pienimuotoinen eri liikuntaharrastus, ja se oli voimannuttavaa.
Ei siellä tarvitse mihinkään porukkaan mennä jos ei halua. Itse en osallistunut mihinkään opintojen lisäksi.
Ole oma itsesi. Opiskele. Älä huolehdi.
Saman laista oli mulla kanssa. Käy kotona kylässä kun pystyt. Itellä hellitti parin kuukauden jälkeen kun tottui kaikkeen ja tutustu enemmän ihmisiin. Käy jossain puhumassa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelujen alku on rankkaa, jos samalla muuttaa ekaa kertaa omilleen. Uudet opiskeluasiat tulee samaan aikaan kuin itsenäisen aikuisen vastuiden opettelu. Silti mulle tulee mieleen, että oletkohan ihan itsellesi sopivimmalla alalla, jos tehtävät tuntuvat heti tässä vaiheessa kovin vaikeilta. Lukukautta on takana vasta muutama viikko, ja usein ekan vuoden kursseilla alussa on lukion kertausta. Toisaalta voi olla, että jos kyseessä on jonkinlaiset yleiskurssit jotka eivät varsinaisesti liity suoraan omaan pääaineeseen, tyyliin joku pakollinen matikan kurssi, niin on mahdollista että jatkossa opiskelu on helpompaa.
Noh. Omalla alallani ainakin ne vaikeimmat opinnot olivat eka vuoden syksyllä. Sen jälkeen ollut helppoa. Toki siinä varmaan meni se puoli vuotta, että oppi edes opiskelemaan yliopistossa. Se on omanlaistansa.
Rohkeasti vain opiskelijaterveydenhuoltoon. Siellä saattaa olla myös vertaistukiryhmiä. Et ole todellakaan ainoa, joka tuntee tuolla tavalla. Olet ison muutoksen keskellä ja samaan aikaan pitää vielä opiskella ja tutustua uusiin ihmisiin. Vähempikin kuormittaa mieltä.
Ennen kaikkea ole itsellesi armollinen ja yritä ymmärtää että toisetkin vain tekevät parhaansa. Ongelmasi ovat inhimillisiä.
Tämä on kyllä ihan väärä paikka kysellä tällaisia. Ota heti aamulla yhteys opiskelijaterveydenhuoltoon ja opiskelijatukeen ( vai mikä se nimi nykyään onkaan). Ja juttele asiasta, vaikka ihan yleisellä tasolla, muiden paikkakunnanmuuttajien kanssa. Tuo on yleisempää kuin uskotkaan, ja vertaistuki on tuossa ihan paras apu.