Jotkut lastenpsykiatrit ovat ilmeisen vieraantuneita todellisuudesta...

Mielestäni Mäkelällä on ollut paljon hienoja artikkeleita ja kirjoituksia, ja tärkeistä aiheista. Kannattaa tutustua niihin. Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitse ollakaan, mutta kyllä minusta vanhemmuuteen ja ylipäätään inhimilliseen elämään pitäisi kuulua pyrkimys kehittää itseään  ja toimintatapojaan niin että toimii eettisesti oikein, ja siten ettei aiheuta itselle tai muille vahinkoa. 

Sivuhuomautuksena ei curling aiheuta narsismia merkityksessä persoonallisuushäiriö. Toki sillä voidaan kasvattaa itsekkäitä ja kusipäisiä ihmisiä, mutta ei joka kusipää ole narsisti.

Yksi psykologi jonka tunnen kasvattaa lapsiaan just niin että kun toinen käy toisen kimppuun hullun lailla, syliä saa se joka löi. Sit tää lyöjä tuhertaa tekoitkua vanhemman sylissä... Tuloksena on lapsia joiden ärsyttävin ominaisuus on se että ne ei hyväksy ei-sanaa. Niille ei ole mitään oikeaa rangaistusta teoista. Jos sanot painokkaasti että ei syödä tänään enää keksejä, ne sanoo okei ja kun käännät selkäsi ne on hakeneet keksin ja syöneet.

Vähän silmäillen luin noita viestejä. Yllätyin, kun tuntui, että kirjoittajat eivät käsittäneet, miksi se häiriköivä tenava otettiin syliin. Ei suinkaan helliteltäväksi, vaan tukevaan syliotteeseen, ettei pysty jatkamaan riehumistaan, vaan rauhoittuu, mikä yleensä tapahtuukin, vaikka ensin lapsi kiemurtelee ja sätkii.

Se noiden lastenpsykiatrien puheissa otti korvaan, kun sanottiin että lapsi kokee, että hänet hylätään, jos hänet pannaan hetkeksi jäähylle. Kyllä hylkääminen on paljon rajumpi juttu. Vielä kun nuo tyypit vähän aikaa mussuttavat, niin lapsia ei saa kasvattaa ollenkaan, sillä hehän saavat traumoja ja frustraatioita käskyistä ja kielloista ja kokevat tulevansa hylätyiksi. Millä nämä asiantuntijat sitten opettavat lapsille mm. syy-seuraus-suhteen?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:28"]Aloittaja ei näe pointteja. Kiusaajalle annetaan malli toimia toisin, hyvittää huonoa käytöstään ja häneltä jää samatta jotain hyvä, koska on toiminut väärin.

hyvin tehdessään saa kannustusta, tunnustusta ja palkintoja.

mikä tässä on väärin? Sekö, ettei huudetaan tai nolata tai syyllistetä?
[/quote]

Juuri näin. Taitaa tällä palstalla olla liikaa niitä äitejä, joille on lapsena huudettu, kun se tuntuu olevan omakin toimintamalli. Ajatelkaapa vaiko ammattikasvattajia; päiväkodeissa ei lapsille huudeta. Keinoja on muitakin. Ne vanhemmat huutavat, jotka eivät muuta itse osaa, eivätkä hallitse tilannetta.

T. Lto

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:53"]^Huutamisen kautta ihmisen minuus lytistetty. No voi hyvää päivää! En taida tietää yhtä ainutta vanhempaa, joka EI huutaisi joskus lapsilleen. Ja näin on taatusti aina ollut. Silti suurin_osa_ihmisistä ei ole tästä syystä traumatisoituneita / masentuneita.
[/quote]

Se, että jotenkin on aiemminkin toimittu, ei tee toiminnasta hyväksyttävää. Kyllä sitä ennen piiskattiinkin lapsia ja ruumiillista kuritusta käytettiin kouluissakin. Eivätkä kaikki huumeperheiden lapsetkaan "pilalle mene", voivat työllistyä ja elää "tavallista" elämää. Ovatko nuo silti mukamas hyviä juttuja?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:46"]8vastaa. Kyllä meillä ainakin joskus kehutaan sitä, että Kylläpä hyvin söit puurosi, mitään ei tippunut pöydälle ja muistit varoa, ettei maitolasi kaatunut.

ja sisarustaistelussa kyllä siinä ennättää sekä ohjata satuttajaa että lohduttaa satutettua. Hiekkalaatikollahan taas molemmilla on usein omat lohduttajat.

ainakin itse vahvasti uskon, että nimenomaan oikeaa mallia antamalla voi opettaa ja tätä hyvää vahvistamalla tukea. Huonosta teosta pitää pystyä puhumaan, ei vain esim itse retuuttaa lasta.
[/quote] hiekkalaatikolla? Nyt en tajunnut??? Onko siellä jotain ylimääräisiä aikuisia? Ööö. Ei meillä päin. Mikä vamma sille toistuvasti lyödylle jää kun lyöjä saa syliä ja itse jää ilman lohdutusta?

Päiväkodeissa ei lapsia eroteta ryhmästä kuin äärimmäisissä tilanteissa, sillä on havaittu, että lapsen erottaminen muista aiheuttaa aivoissa samojen aivoalueiden aktivoitumista kuin kipu, ja että se on haitallista pienen lapsen kehitykselle. Lapsi oppii oikeita käytösmalleja ja itsesäätelyä toisen ihmisen tukemana ja ohjaamana, ei yksin ja erillään. Ennemmin lapsi tarvitsee malleja hyväksytylle tavalle toimia tilanteissa, joissa kokee turhautumista, pelkoa, vihaa tms. kuin eristämistä. Kyse ei ole niinkään syy-seuraussuhteista pienten lasten kohdalla kuin itsesäätelykyvyn kehittymisestä tilanteissa, joissa heillä ei ole kykyä säädellä toimintaansa tahdon varassa. Ei kukaan aikuinenkaan tahdo lyödä toista (yleensä), vaan perheväkivaltatilanteissa aikuisella yleensä vain "naksahtaa", eli aivojen limbinen järjestelmä saa ylivallan kun tiedonsiirto aivojen ylemmille tasoille ei toimi tarpeeksi tehokkaasti. Aivojen integroituminen on kiinni säätelykyvyn kehittymisestä ja pienellä lapsella se tapahtuu aikuisen avulla, eikä siinä mitkään rangaistukset tehoa, vaan kyky auttaa lasta tasaamaan tunteita esim. toiminnan avulla. 

Siksi onkin parempi antaa lapset ammattikasvattajien hoivaan päiväkotiin, ettei tule virheitä ja lapsille traumoja maalaisjärkisellä kasvatuksella.

Kyllä koulumaailma sitten opettaa sen hakkaavankin lapsen. Joku kyllästyy ja vetää kunnolla turpaan. Sieltä ne sitten pikkuhiljaa pikkuhitlerit oppii.

Näkeekö kukaan muu yhteyttä nykypäivän kasvatustyylin ja viime aikaisten väkivaltauutisten välillä?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:26"]

Olen samaa mieltä, että nykyinen kasvatuslinja on aika uskomaton. Mitään ei saa tehdä, kaikki vahingoittaa lasta, niin huuto, jäähy kuin kaikki muukin. On se ihme, että omassa ikäluokassani ei monikaan tunnu olevan traumatisoitunut, vaikka kuri ollut paljon kovempi...

[/quote] Kyllä meitä traumatisoituneita riittää. Minun äitini oli nimenomaan huutaja ja kärsin huonosta itsetunnosta ja toisaalta tunnistan asiantuntijan mainitseman itsekkyyden itsessäni. Luulin että jäähypenkki olisi hyvä kasvatusmetodi, mutta ei se olekaan. Minulle ei ole siis kehittynyt kykyä nähdä, mikä on omille lapsillenikaan parasta. Kun ei äitinikään nähnyt TODELLAKAAN, mikä oli minun parhaani. Olen huono kasvattaja ilman mitään apuvälineitä ja äitini oli myös. Ainoa ero minussa ja äidissäni on, että äitini ei tajua sitä tänäkään päivänä ja kasvatti minut yksin, minä taas tiedostan ongelman ja olen yhdessä miehen kanssa joka osaa olla oikealla tavalla lasten vanhempi. Ja se on hyvä se.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.[/quote]

Se on väärä oletus, kyllä sitä ilkeyttä löytyy hyvinkin pieniltä lapsilta.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:31"]

Höpö höpö. Todella todella moni on nimenomaan traumatisoitunut. Mistä johtuu esimerkiksi masennuksen yleisyys ja ihmisten joutuminen eläkkeelle sen vuoksi. Ei varmaan ainakaan lempeästä kasvatuksesta?

[/quote]

Itse asiassa eräs masennuksen syy on juuri se että lapsen ei ole annettu tuntea negatiivisia tunteita ja pettymyksiä vaan on aina paapottu ja sylitelty, lellitty. Kun sitten lapsi kasvaa ja tajuaa että maailma onkin aika ankea paikka enkä minä olekaan kaikille se paras ja ihanin, voi seurauksena olla juuri masennus.

[/quote]

ja yksi masennuksen taustatekijä on se ettei ole opittu selviämään vaikeiden tunteiden kanssa rakentavalla tavalla vaan ne on kasvattajien ankaruuden edessä pitänyt tukahduttaa.Masennuksen syy ei ole yksioikoisesti mikään tietty tekijä,varsinkaan niin että se olisi yleistettävissä kokonaiseen sukupolveen.Jokainen tulkitsee julkilausumat omasta näkökulmastaan mutta itse lasten kanssa työskentelevänä psykologina näen kyllä paljon enemmän negatiivista suhtautumista lapseen kuin liikaa paapomista tai kaikesta kiittämistä.

Rangaistuksiin perustuva kasvatusmalli näyttää vain lisäävän epätoivottavaa käyttäytymistä ja aggressiota. Sen sijaan ohjaava ja lämmin kasvatustyyli on havaittu kaikkein parhaiten opettavan lapselle oikeanlaista käytöstä ja se tukee parhaiten itsesäätelyn kehittymistä - esim. sitä, että osaa hillitä kiukkuaan eikä lyö toisia. Suomessa kasvatuksen ongelma ei taida olla lämmin ja ohjaava kasvatus, vaan ennemminkin  liian autoritäärinen kasvatus, tai sitten välinpitämättömyys, ei jakseta ohjata lasta oikeaan käytökseen, vaan yritetään  päästä vanhempana helpolla ja jätetään kokonaan kasvattamatta tai kasvatetaan rangaistuksin. 

Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.

Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.

Aika monelle aikuiselle on jäönt puutteellisia tunteenkäsittelykykyjä kun ainoa tapa ilmaista suuttumusta on huutaa tai lyödä.

Olen samaa mieltä, että nykyinen kasvatuslinja on aika uskomaton. Mitään ei saa tehdä, kaikki vahingoittaa lasta, niin huuto, jäähy kuin kaikki muukin. On se ihme, että omassa ikäluokassani ei monikaan tunnu olevan traumatisoitunut, vaikka kuri ollut paljon kovempi...

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:20"]

Jaa, kyllä minä kasvatustietelijänä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän tuossa palkita sitä satuttajaa, vaan hänelle opetetaan uusia taitoja. Taustalla on ajatus, ettei "kukaan" satuta ilkeyttään vaan sen vuoksi, ettei hänellä ole taitoja toimia toisin.

Jos lapselle - tai aikuiselle, jolle on lapsena huudettu - huudetaan, hän todellakin voi vain jähmettyä ja keskittyä pelkkään huutamiseen ja miettii, miten siltä huudolta pitäisi puolustautua. Se ei opeta yhtään mitään ihmiselle.

[/quote]

Jos lapsi mätkii pitkkusisarustaan kaukosäätimellä päähän huomiota saadakseen, lapsi on siis otettava siliteltäväksi syliin? Eikös tuo nimenomaan ole sitä huomion saamista? Mitä uusia muita uusia taitoja lapsi oppii edellämainitusta kuin sen, että pikkusiskoa lyömällä saa huomiota?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 09:16"]

Argh. Katsokaa nyt tätäkin:

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743

Katsoin tuo keskustelun aamutv:stä, ja jopa nousi adrenaliini jo aamusta. Mikä on, että lapset - siis 0-18 -vuotiaat pitää kaikki niputtaa samaan? Mikä on, että maalaisjärki - ehkäpä aito omakohtainen kasvattajakokemus - tuntuu puuttuvan niin monelta lastenpsykiatrilta?

Jos lapsi riehuu ja satuttaa toista, ihan maalaisjärkisesti ajattelisin, että ennen kaikkea sitä syliä siinä tilanteessa tarvitsee ja ANSAITSEE se, jota on loukattu. Miksi satuttaja - joka suurella todennäköisyydellä on hakenut huomiota - pitää palkita sylittelyllä ja ymmärryksellä?

Kyllä, lapsille pitää selittää, miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä. Kyllä, heidän tunteitaan pitää sanoittaa ja niistä pitää keskustella, KUNHAN lapsi on rauhoittunut. Pientä taaperoa ei rangaista, jos hän ei varmasti edes ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt.

Mutta oikeasti, jos lapsi tieten tahtoen ja vakaasti rikkoo kieltoa, siitä PITÄÄ olla seuraamuksia, muutakin kuin hampaat irvessä tasaisella äänellä lausuttu "äiti on nyt vihainen, et olisi saanut noin tehdä."

Onneksi osa lastenpsykiatreista on maalaisjärkisempiä, esim. Jari Sinkkonen.

[/quote]

Kun kuuntelee ns. asiantuntijoita nykyään teeveessä, niin hölmistynyt tunne jää päällimmäiseksi. Taitaa se koulutus ja tenttikirjojen läpilukaisu tuottaa pääasiassa pelkkiä puhuvia automaatteja. Ja kun on virka, voi suoltaa ihan mitä tahansa pskaa asiantuntijan rintaäänellä. Not. Minä en luota enää mihinkään ns asiantuntijaan, koska jokainen on vain palkkarahoja nostamassa ja muu on pelkkää pskanjauhantaa.

Vaintaitelijat ovat arvokkaita ihmisiä.