Oleyko koskaan rakastunut alunperin inhoamaasi mieheen?
Olen miettinyt, mikä oli se asia, mikä sai minut lopulta kääntämään suhteen etumerkin näin kovaan rakastumisen tunteeseen. En osaa sanoin selittää.
Kommentit (8)
Inhosin, kun mies oli aina oikeassa. Sitten ajattelin, että if you can't beat 'em, join 'em, ja siitä se lähti.
Olen joo, aina repsahtanut vaikken alussa olisi yhtään tykännyt. Ja huomannut myös aina myöhemmin että olisi pitänyt kuunnella sitä ensivaikutelmaansa ja juosta huomattavasti aiemmin.
Olen. Sovinisti-idiootti osoittautui täydeliseksi! ;D
En inhonnut tätä miestä, mutta pidin häntä hieman arveluttavana, johtuen ulkonäöstään. Nyt kuitenkin erilaisten sattumusten jälkeen 4,5v yhdessä, onnellisena naimisiin menossa. niin se ulkonäkö hämää:).
Alakoulussa ihastuin. Tajusin että olen ihastunut "inhoamaani" poikaan ja se oli kauhea järkytys. Samalla opin todella paljon itsestäni, siitä miten helposti ihminen voi valehdella itselleen - jos ei ole rehellinen.
Vuosia sitten oltiin aina kaveriporukassa napit vastakkain; kävimme toistemme hermoille ilman mitään järkevää selitystä ja monet illanistujaiset meni "riitelyksi". Sitten eräs kaunis yö päädyttiin sitten sänkyyn syystä tai toisesta, josta kehkeyty tämmönen "soitellaan ku haluttaa"-suhde. Pikkuhiljaa alettiin kuunteleen toistemme murheita ja iloja, vieteltii leffailtoja seksin ohessa ja hoksattiin, että meissä on paljon samaa ja saatiin toisemme nauramaan. Nyt on talot ja lapset :D
En. En inhoa ilman syytä.