Miettiiköhän miehet mennyttä elämää?
Itse olin aikanaan tilanteessa, että tapasin mökkipaikkakunnallani miehen, joka oli työkeikalla ko. paikkakunnalla. Käytimme kondomia ja suhteemme eteni lomani aikana. Mies tuli useaan kertaan vierailulle myös kotipaikkakunnalleni. Järkytyksekseni huomasin olevani raskaana, kun mies oli luonani. Mies pesi kätensä koko touhusta, ja selvisikin siinä sitten, että hänellä on avovaimo pohjoisessa. Yritin sitten sovitella ja keskustella asiasta, mutta mies päätti lähteä ja ilmoitti, ettei häntä kiinnosta.
Mä en kyennyt aborttiin, vaan päätin pitää lapsen. Tuossa vaiheessa poistin jopa miehen numeron puhelimestani ja päätin unohtaa koko tyypin, ja elättää lapseni yksin. En halunnut pakottaa ketään vastentahtoisesti isäksi, kun mies kielsi ajatuksen täysin. Sitten sain keskenmenon, joka silloin tuntui kovalta pettymykseltä, koska olin jo muutamassa viikossa alkanut odottaa lastani ja sopeutunut kasvattamaan hänet yksin. Jälkikäteen olen kyllä ollut helpottunut keskenmenosta, kun ei isää olisi kiinnostanut lapsi yhtään, mutta edelleen muista keskenmenon aiheuttaman pettymyksen, vaikkei lapsi tosiaankaan ollut suunniteltu. Nykyään mulla on kolme toivottua teiniä ja ihana mies.
Olen vain miettinyt jälkikäteen, että tuleekohan ko. miehelle edes joskus mieleen, että hänellä on lapsi jossain. Painaakohan asia koskaan hänen mieltään. En siis koskaan ilmoittanut miehelle keskenmenosta, koska hän oli niin tyly raskauden paljastuttua, eikä mulla ollu enää edes hänen numeroaan. Nyt lähes 20 vuoden jälkeen tekisi joskus mieli lähettää miehelle kortti, jossa lapsi lähettää terveisiä isällleen :D Mä en silloin yrittänyt mitenkään painostaa miestä mihinkään eli mistään pakottamisesta miehen pakenemisreaktio ei voinut johtua.
Kommentit (5)
Tuskin miettii: vaatisi empatiakykyä ja tunneälyä, joita harvoilta miehiltä löytyy. Kertoohan tuokin paljon, että petti puolisoaan kanssasi. Itsekäs ja omaa sekä kullinsa etua ajava paska.
Kyllä jotkut miettii. Jotkut ei. Se riippuu täysin miehen luonteesta. Ehkä tyypillistä miehen luonteelle ei ole miettiä entisiä heiloja kovin pitkään. Minä olen miettinyt joitakin entisiä naisystäviäni valehtelematta vuosia ja kelannut ja kelannut uudestaan ja uudestaan päässä mitä olisi suhteessa voinut tehdä toisin. Ehkä se on lopulta hukkaan heitettyä energiaa.
t.kokenut mies
oma isä. yleensä se on niin että joko kokonaan perhe tai sitte ei.
kakkosvaimon osa on kirvelevä yleensä. luonnossa esim linnut jättävät
vaan hoitamatta poikaset ja ne kuolevat. uros jopa laulaa eri äänellä
ykkösvaimolle.. samat geenit enempi älyä meillä.
ihme että oot raskaaksi tullut jos kumia käytitte.
toivottavasti oli sen arvoista.
En ajattelekaan, että mies muistelisi mua, mutta lähinnä mietin, että miettiiköhän koskaan lastaan, jonka kuvittelee ehkä olevan olemassa. Hän ei ole mistään voinut saada tietoa, että mulle olisi tullut keskenmeno ja silloin olin tehnyt raskaustestin, kun hän oli luonani,1897 eli oletuksena oli, että saan lapsen. Tuntuu jotenkin todella kylmältä ajattelulta, että voisi unohtaa täysin mahdollisen lapsensa. Pelkääköhän hän joskus, että lapsi on jonain päivänä oven takana. Lapsi olisi nyt 18v.
ap
Mä valehtelin teininä kostoksi eräälle pojalle (joka paneskeli mua aina kun itseään huvitti, mä olin aivan ihastunut) että tein abortin, vaikken ollut edes raskaana. Vieläkin välillä, kun näen tämän tyypin jossain ohimennen, hän tulee selittämään minkä ikäinen lapsi meillä olisi :/ tuli paha mieli hänen puolestaan, mutta en vain ole kyennyt kertomaan totuutta. Eli hän ainakin miettii.