Yövuorojen tekijät! Oireiletteko valvomisesta?

Alussa jaksoin valvoa hyvin. Yöt meni nopeasti ja sain hyvin nukuttua aamulla. Kun pari vuotta yövuoroja olivat takana, oireet alkoivat. Sydämentykytys, erittäin paha väsymys, en saanut enää unta riittävästi aamulla ymym. Jouduin sitten "sairaslomalle", lääkäri kielsi yövuorot. Nykyään päivätöissä ja erittäin pirteä sekä iloinen kun yöt saa nukkua niinkuin pitääkin!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 13:06"]

Alussa jaksoin valvoa hyvin. Yöt meni nopeasti ja sain hyvin nukuttua aamulla. Kun pari vuotta yövuoroja olivat takana, oireet alkoivat. Sydämentykytys, erittäin paha väsymys, en saanut enää unta riittävästi aamulla ymym. Jouduin sitten "sairaslomalle", lääkäri kielsi yövuorot. Nykyään päivätöissä ja erittäin pirteä sekä iloinen kun yöt saa nukkua niinkuin pitääkin!

[/quote]

Kiitos vastauksesta. Miten työntantaja suhtautui tähän että et tehnyt enää yövuoroja? Entä teitkö jotain mittauksia itse (laskitko sykettä tms.) kun oireita alkoi tulla?

Viime yö oikeasti vähän säikäytti, koska ennen ei ole tullut tuollaista sydänperäistä "kohtausta". Meillä on suvussa runsaasti synnynnäisiä sydänsairauksia, jotka eivät ole oireilleet juuri mitenkään kunnes sitten yhtäkkiä on tullut stoppi, ja sydäri on aika korkea hinta siitä ilosta että saa tehdä vuorotyötä. ;)

ap.

Jollekin ne ilmeisesti sopii, esim. kohta eläkeikäinen tätini on tehnyt koko uransa kolmivuoroa. Itse tein kuutisen vuotta opintojen ohella kolmivuoroa niin, että viikko oli aina kutakin vuoroa. Parikymppisenä sitä jaksoi, mutta parina viimeisenä vuonna alkoi kroppa jo reistailla. Just sydämentykytyksiä, vatsa jatkuvasti sekaisin jne. Nukuin yövuoron jälkeen vähintään 6 h, mutta unenlaatu vaan ei ollut riittävä. Pönttö aina vähän sekaisin. Ei sopinut mulle pitemmän päälle yhtään. Ja tilastollisesti yötyö on tappavaa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01013

Tein yötyötä puolentoista vuoden ajan. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että en tee enää mitään, en tapaa ketään, en käy missään. Nukuin miten sattuu, olin sekaisin vuorokaudenajasta ja viikonpäivästä, en tiennyt olinko sinä päivänä jo ollut töissä vai vasta menossa. Lisäksi sain sydämentykytyksiä ja hyperventilointikohtauksia ja ärsyynnyin kaikesta. Lopetin työt ja yhä edelleen, neljän vuoden jälkeen, rytmini on sekaisin ja valvon yöt.

Kuuntele itseäsi. Ethän juo liikaa kahvia tai vastaavaa?

Samoin kuin 2:lla.

Tein vuosia. Menkat jäi puoleksi vuodeksi.

Hei ap,

Tein kolmivuorotöitä hotellin respassa 15 vuotta. Vuorot olivat 7-15, 15-23, 23-7. Alussa tein yövuoroja jopa kolme vuotta niin paljon kuin silloinen laki salli (opiskelin samalla). 10 vuotta meni ihan ok, sopeduin syystä tai toisesta tosi hyvin rytmin vaihdoksiin, sain unta heti yövuorosta päästyäni ja samoin ilta-aamu vuorossa (töistä pois 23 ja takas 07). Mulla ei ollut mitään fyysisiä ongelmia ja jopa pidin siitä, että oli erilaisia vuoroja ja toisaalta vapaita.

Mutta iän myötä tuli jonkin sortin univaikeuksia ja en saanut unta samaan malliin. Sitten onnekseni sain töitä päivävuorosta. Vieläkin joskus kaipaan iltavuoroja ja öitäkin, mutta vähemmän. Joskus olen tuurannut, mutta todennut että ei mun homma enää. 

En tiedä ikääsi enkä tiedä sitäkään onko sillä merkitystä. Luulen, että enemmän yksilöllistä kuinka elimistö fyysisesti ja myös ihminen henkisesti sopeutuu kolmivuorotyöhön. Kuuntele OMAA kroppaasi ja pääkoppaasi:). Paljonhan tästä löytyy myös tutkimustietoa. Tsemiä töihin:)

Yleensä huomaan että unta pitää odottaa tunti tai pari vielä kotona. Kroppa tuntuu puutuneelta ja turvonneelta, puhe saattaa olla sössötystä kun valvomisen jälkeen annan rapsan aamuvuorolaiselle. Kestän itse kolme yövuoroa peräkkäin niin että työt hoituu.

Noi oireet kuulostaa vakavalta, et kannattaa mennä lääkärinjuttusille niin hän kirjoittaa sinulle todistuksen jossa ei tarvitse tehdä yövuoroja. Itse olen tällä hetkellä yövuorossa, ja rrakastan yövuoroja, jos ois mahollista niin tekisin pelkkää yötä, rytrmillä 7 yötä 7 vapaata. Olen siis sosiaali- ja terveysalalla. Hankalinta itselle on kääntää yörytmit takaisin päivärytmii. Mutta yövuorojen jälkeen saan hyvin unta 7.30-15.00, ei mitään ongelmaa !

Itse tein välillä yövuoron jälkeen aamulenkin ja aamupalan. Sitten nukkuun.

Yövuoroon tottuu muutaman viikon kuluttua. Kolmivuorossa voi mennä pidempään. Tarvitset korvatulpat ja pimennysverhot. Verenpaineen muutokset aiheuttavat sydämentykytyksiä. En silti väitä sen olevan ainoa syy.

Tämä on todella yksilöllistä. Ei ole mitään ainoita, oikeita neuvoja. Kuuntele omaa kroppaa! Jos olet perusterve, niin kannattaa odottaa hiukan, koska elimistö vaatii vähän tottumusta. Jos ei ala skulaa, niin parempi vaihtaa päivätöihin, jos mahdollista. Älä leiki terveydelläsi ja käy työterveydessä puhumassa asiasta.

Jännitätkö työtehtäviä? Oletko esim. yksin vastuussa öisin?

Joku puhui siitä, että voi käydä hakemassa työterveyshuollosta todistuksen, ettei tarvitse tehdä yötyötä. Näin voi toimia, mutta työnantajan ei ole tähän pakko suostua, mikäli työntekijän työsopimuksessa lukee kolmivuorotyö.Todistus on vain lääkärin suositus. Yleensä järkevä työnantaja suostuu tähän jos se on mahdollista. Meillä vapautuksen yövuoroista saa vain poikkeustilanteissa kuten raskaana ollessa. Vaikka meillä on kolmivuorotyö ja kaikkien tulee tehdä kaikkia vuoroja, niin riittää, että kolmen viikon listalla tekee 1-2 yötä. Itse teen vain kaksi yötä putkeen 1-2 kertaa listalla. Kaksi yötä on mielestäni hyvä, koska unirytmi ei ehdi kääntyä ja sen toisen yön väsymyksen jaksaa, kun tietää, että yövuorot oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jännitätkö työtehtäviä? Oletko esim. yksin vastuussa öisin?

Tämä on mielestäni yksi ahdistavimmista ja kuormittavimmista asioista ainakin hoitoalalla, jos valvoo yksin. Jatkuva stressi, koska vastuu ihmisistä (siis huom: ihmisistä, ei tavaroista) on yksin sinun ja mitä tahansa voi tapahtua - joku voi saada sairaskohtauksen, joku voi seota ja vetää turpaan, jossakin voi syttyä tulipalo jne jne. Kaikesta on selvittävä yksin, osattava toimia oikein ja nopeasti tarpeen mukaan. Kaiken kruunaa tokkurainen, jatkuvasti väsynyt ja pelokas olo. Itse en yksinkertaisesti kestänyt sitä vastuuta ja painetta, yksin. Lopulta paineensietokyky laski minimiin ja kroppa alkoi oireilla, vaikka kyse oli varmasti enemmän päästä. Onneksi pääsin pois.