Miten tukea pienen lapsen älykkyyttä?

Onko jokin missä on todella hyvä? Siis esim pukeminen ja tai piirtäminen tai joku tällanen. Voisitte sitä taitoa kehua ja koittaa kehittää. En tiedä, en oo hyvä kasvatusasioissa vaiks lapsi onki :)

Paljon ärsykkeitä kaikille aisteille ja luovaa tekemistä

tunne-elämän tukeminen, sosiaalisten suhteiden  ja itsetunnon vahvistaminen on pienenä tärekämpää kuin älylliset haasteet. Koulussa ehtii sitten paahtaa.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:16"]

Eli tilanne on se, että 3 -vuotias vintiömme on todettu ammattilaisten toimesta älykkääksi ja motorisesti lahjakkaaksi, mutta mitään ohjeita meille vanhemmille ei pyynnöistä huolimatta annettu. Mitään Einstein-tyyppiä ei meillä asu, eikä me vanhemmatkaan olla maistereita kummempia tavan tallaajia. Älykkyys todettiin siis siksi, ettei lapsi kummemmin osaa puhua ja testattiin siis dysfasiaa, odotimme jonkinlaista vammaa, vaikka lapsi on motorisesti todella lahjakas. Nyt lasta siis seurataan siksi, että älyllisesti varustetut muksut ovat kuulemma masennusvaarassa. Lapsi ei siis luonnostaan ole sisäänpäin vetäytynyt, mutta tällaista saattaa olla odotettavissa. Kuulemma mitä tahansa voi lapselle opettaa, mutta älykkyys ei näy siinä, että oppii lukemaan, vaan että soveltaa ja oivaltaa keräämäänsä tietoa... eli siis, mitään vinkkejä mitä ei kannata tehdä, tai mitä kannattaa kertoa sukulaisille/ystäväpiirille, jotka pitävät lasta sanalla sanottuna tyhmänä, koska tämä ei puhu, vaan kommunikoi vielä viittomilla. Ja ennen kuin joku vetää herneet nenukkiin ja selostaa miten typerää on kysyä täältä mitään ja lapsikin on varmasti täysin tavis, niin näinhän se on: tavallinen lapsi, joka nyt sattuu tarvitsemaan erityistukea vanhemmiltaan, jotka ovat tavan pällejä. Jos sitä kuitenkin täältä jonkunlaista vinkkiä ja kehittävää mielipidettä saisi? Täällä pyörii kuitenkin ne samat ihmiset, joiden kanssa ollaan tekemisissä elävässä elämässäkin.

[/quote] Jos on kerran motoorisesti lahjakas niin aloittakaa vaikka voimistelu. Ehka se puhekin pulpahtaa kun seuraa ohjeita. Osta iPad ja lataa lasten ohjelmia. Katsokaa tanssia TVssa, lue lapselle paljon jne.

Kiitos, piirtämisessä ei nyt niin hyvä, mutta se voisi olla tosiaan hyvä kohde! Tätä varmaan voi päiväkodissakin tehdä, seuraavaksi onkin ELTOn, lääkärin ja puheterapeutin yhteiskeskustelu edessä ja pitäisi sitä ennen kartoittaa alueita, joissa lasta voi motivoida turvallisesti. Itsehän olen ihan pihalla, kuin lumiukko.

Älykkyyden tukemiseen en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta puheen kehityksestä sanoisin pari sanaa. Meillä siis lapsi joka oppi puhumaan vasta päälle kolmivuotiaana. On tutkittu, mitään ei löytynyt, ja on nykyään täysin ikäistensä tasolla kaikessa. Oma kokemus on siis sellainen, että on kaikkein tärkeintä, että ymmärtää sitä lasta, että panostaa monipuoliseen keskusteluun lapsen kanssa. Sehän onnistuu ilman sanojakin, kuten varmasti jo tiedätttekin. :) Esimerkiksi sadutus on hyvä keino saada lapsi ilmaisemaan sitä sisäistä maailmaansa, mallintamaan ja sanoittamaan sitä. Että ohhoh, onpas tuossa puun juurella jännittävä kolo, kenenkähän koti se on? Mitä luulet? Onko mörrin koti? Millainen mörri on, näytähän, onko suuri? Eikö ole? Onko noin pieni? Ja näin päin pois. Tällaiset sadutustuokiot olivat meidän lapselle kaikkein tehokkainta puheterapiaa. Ei ainoastaan siksi, että lapsi oppii nimeämään niitä omia ajatuksiaan, vaan myös siksi, että jos lapsi on kovin herkkä ja pelkää virheitä, kuten meidän lapsi tekee, se satu tempaa mukaansa ja lapsi uskaltaa kokeilla äänteitä joita ei osaa, ja muutenkin ottaa "riskejä"  puheen tuottamisessa. Siinä sadun lumoissa kukaan ei tillitä silmä kovana että mitä sieltä suusta tulee, ei aikuiset eikä varsinkaan lapsi itse.

Kirjoitin satuja ylös ja luimme niitä yhdessä. Lapsella jäi se satu mieleen, ja hän, sanavaraston karttuessa, aina lisäsi sinne sanoja ja sattumuksia. Omien satujen lukeminen oli turvallinen ja rentouttava tilanne, jossa lapsi sai suurta tyydytystä siitä, että se puhe, minkä hän oli tuottanut, toi meille kaikille niin suurta iloa. Jokainen jännittävä juonenkäänne ja vitsinpoikanen sai lapsen tikahtumaan innosta jo pitkään ennen kuin tarina oli siinä kohdassa, ja sai hänet oikein pinnistelemään sanojensa kanssa.

Nykyään lapsia arvioidaan aivan liikaa pelkästään verbaalisten kykyjen kautta. Varsinkin verbaliikka ja älykkyys nähdään lähde synonyymeinä, vaikka ne eivät sitä todellakaan ole. Teidän lapsi on tästä hyvä esimerkki. :)

Kokeilkaa opettaa lukemaan, siitä on hyötyä kielen kehityksessä. Meillä lapsella ei puhe kehittynyt kunnolla, kunnes oppi 2,5-vuotiaana lukemaan, ja sen lukutaidon avulla alkoi sitten puhekin rullata.

Luet satuja, lastenkirjoja, runoja, tietokirjoja, sarjakuvia tai vaikka pyykkikoneen ohjevihkosen. Lapsi mukaan ruuan tekoon, pyykin ja tiskin pesuun, lapsi voi avata vesihanan, valita ohjelman ja laittaa käyntiin.

Taidenäyttelyitä voi myös kiertää, minusta on aivan ihana kiertää oman lapsen kanssa näyttelyitä kun hän oivaltaa jonkun ei-niin-selkeästi-esittävän teoksen yhteyden teoksen nimeen.

Uteliaaksi oppiminen ja kauneutta löytävä ovat aika hyvät suojakilvet masennusta vastaan. Ja se lukeminen erilaisista persoonista auttaa ymmärtämään etteivät jotkut ihmiset ymmärrä.

miksi ihmeessä pitäisi kohdella eri tavalla kuin tavallista lasta? Lahjakkaat lapset ajautuvat helposti suorittajiksi vanhempiensa mieliksi.

Sadutus! Miksei meidän puheterapeutti ole tätä neuvonut, mielettömän hyvä vinkki. Lapsi on tosiaan mainio ilmaisemaan itseään ja samalla myös todella kriittinen oman puheentuottonsa suhteen.

Oiva vinkki tämä sadutus ja yhdistänemme siihen myös lapsen piirustukset, niin saadaan hieno mittaristo asian seuraamiseen (vain kotikäyttöön tietenkin). Apropoo, huonoin kuulevani vinkki puheen tukemiseen on

Sosiaalisia taitoja täytyy tosiaan varmasti myös seurata, ehkäpä tosiaan palaamme jumppakerhoon, olen vain pohtinut onko se päiväkodin päälle liikaa. Nyt kun tiedossa on, että lapsi saattaa turhautua ja pitkään tämä jatkuessa jopa masentua, niin haastavaa ja tavallaan kehittävää tekemistä tarvitaan, jotta malli on olemassa sitten kouluiän saapuessa.

ap

Miten tukea pienen lapsen älykkyyttä?

Kypärällä?

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:41"]Sadutus! Miksei meidän puheterapeutti ole tätä neuvonut, mielettömän hyvä vinkki. Lapsi on tosiaan mainio ilmaisemaan itseään ja samalla myös todella kriittinen oman puheentuottonsa suhteen.

Oiva vinkki tämä sadutus ja yhdistänemme siihen myös lapsen piirustukset, niin saadaan hieno mittaristo asian seuraamiseen (vain kotikäyttöön tietenkin). Apropoo, huonoin kuulevani vinkki puheen tukemiseen on

Sosiaalisia taitoja täytyy tosiaan varmasti myös seurata, ehkäpä tosiaan palaamme jumppakerhoon, olen vain pohtinut onko se päiväkodin päälle liikaa. Nyt kun tiedossa on, että lapsi saattaa turhautua ja pitkään tämä jatkuessa jopa masentua, niin haastavaa ja tavallaan kehittävää tekemistä tarvitaan, jotta malli on olemassa sitten kouluiän saapuessa.

ap
[/quote]

meni yksi lause kesken... siis huonoin vinkki on: ole itse välillä hiljaa, että lapsi saa puheenvuoron.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:41"]Miten tukea pienen lapsen älykkyyttä?

Kypärällä?
[/quote]

hah hah, vai kenties kukkakepillä. Hoh hoijaa.

Oletko kuullut lahjakkuusharhasta? Ei siis tarkoita, että lapsi ei olisi lahjakas, vaan lahjakkaille lapsille tietyissä olosuhteissa tuleva harha, että menestyksen eteen ei kuulu tehdä töitä, jos on lahjakas.  Jatkon kannalta tärkeä. Omassa lähipiirissäni on ollut yksi erityislahjakas lapsi, jonka "tukeminen" meni vähän överiksi, kun pienestä asti jankutettiin lapselle, että on lahjakas. Hänestä tuli varsinainen alisuorittaja. On siis tärkeä tukea lasta, mutta ei hokea tälle hänen lahjakkuudestaan.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:37"]miksi ihmeessä pitäisi kohdella eri tavalla kuin tavallista lasta? Lahjakkaat lapset ajautuvat helposti suorittajiksi vanhempiensa mieliksi.
[/quote]

Tavallinen lapsihan tässä onkin kyseessä, on vain todettu ominaisuus, joka aiheuttaa tällä hetkellä vanhemmille päänvaivaa, ennen kuin lapsi kasvaa ja päättää miten ominaisuuttaan käyttää.

Ei voi olla totta että joku neuvoo jotain ipad-juttuja tähän. Ei todellakaan, vaan ihan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Sadutus on erinomainen neuvo. Telkkarit ja muut laitteet kiinni ja juttelemaan :). Tätähän on ihan tutkittu että puheenkehitykseen ei todellakaan auta mikään sellainen että pitää koko ajan telkkaria/radiota auki vaan vuorovaikutus.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:46"]Oletko kuullut lahjakkuusharhasta? Ei siis tarkoita, että lapsi ei olisi lahjakas, vaan lahjakkaille lapsille tietyissä olosuhteissa tuleva harha, että menestyksen eteen ei kuulu tehdä töitä, jos on lahjakas.  Jatkon kannalta tärkeä. Omassa lähipiirissäni on ollut yksi erityislahjakas lapsi, jonka "tukeminen" meni vähän överiksi, kun pienestä asti jankutettiin lapselle, että on lahjakas. Hänestä tuli varsinainen alisuorittaja. On siis tärkeä tukea lasta, mutta ei hokea tälle hänen lahjakkuudestaan.
[/quote]

Kyllä! En usko, että tätä voidaan liikaa alleviivata: jokainen lapsi on lahjakas jossain ja jokainen lapsi tarvitseee ja kaipaa kannustusta, mutta ominaisuuksien tukeminen on taitolaji. Kaiken menestyksen eteen on tehtävä töitä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 20:46"]

Oletko kuullut lahjakkuusharhasta? Ei siis tarkoita, että lapsi ei olisi lahjakas, vaan lahjakkaille lapsille tietyissä olosuhteissa tuleva harha, että menestyksen eteen ei kuulu tehdä töitä, jos on lahjakas.  Jatkon kannalta tärkeä. Omassa lähipiirissäni on ollut yksi erityislahjakas lapsi, jonka "tukeminen" meni vähän överiksi, kun pienestä asti jankutettiin lapselle, että on lahjakas. Hänestä tuli varsinainen alisuorittaja. On siis tärkeä tukea lasta, mutta ei hokea tälle hänen lahjakkuudestaan.

[/quote]

Naulan kantaan. Sen sijaan, että korostat lapsen erityisyyttä ja lahjakkuutta, opeta lapsi ahkeraksi ja näkemään vaivaa. Kannusta ja kehu yrittämisestä, älä suorituksesta niin paljon. Muuten lapsesta kasvaa aikuinen, joka saa täyttymyksen ainoastaan saavutuksista eikä kykene käsittelemään vastoinkäymisiä. Hänestä tulee helposti alisuorittaja. Koska vanhempana pelkkä lahjakkuus ei riitä. Ne, jotka pärjäävät tekevät töitä ja näkevät vaivaa.