Lue keskustelun säännöt.
Kun voisi valita toisenlaisen äidin mutta ei..
07.10.2014 |
...Pitkä ja turhauttava tarina, lyhyesti. Äitini sai tietää raskaudestani sisaruksen välityksellä. En halunnut puhua koska tulehtuneet välit. Minun ohi puhuttiin asioistani.
Tuli sitten puhelinsoitto jossa ahdistuin heti tenttaamiseen. Miten voit, miten menee, kuka siellä mahassa on, oliko ultra. Esikoiseni saanut saman kohtelun, jätetään varjoon mummon luona. Kun lapsi hakee kontaktia, mummo torjuu hänet hölisemällä iki-ihanasta serkusta joka meille täysin ventovieras joten lapseni ei tiedä kuka hän on.
Koen muutoinkin henk.kohtaisena tulevan vauvan asiat ja sukupuolen joten en paljastanut muuta kuin että kyllä, odotan ja ensi vuonna LA.
Ja sitten se vähättelyosuus. Siinäpä sitä vauvauutista olikin kun äitini piti päästä kiihkeänä kertomaan, että sisareni on raskaana..pitkä tauko kun ymmärsi että hänen LA on vasta myöhemmin mitä minulla oman perheen kanssa. Meitä ei yhdistä mikään enkä koe mitään yhteenkuuluvaisuutta tämänkään asian tienoilta.
Joka helvetin asia on aina mennyt tähän asetelmaan mistä syystä ei kiinnosta pitää yhteyttä. Kun minulla elämässä tulee jotain omaa, hienoa ja minulle tärkeää niin on pitänyt oma äiti siitä huolta että uutiseni ei merkitse mitään, lyttää henkisesti nauramalla saavutustani ja sitten kaikki huomio kääntyy siskooni. Jep hyvä hälle mutta on ärsyttävää aikuisena tajuta edelleen olevansa se merkityksettömämpi.
En mene yksityiskohtiin mutta sanotaan näin, että kohtelu on ollut aina eriarvoista, puheet törkeitä ja haavoittavia minua kohtaan. Siskoa jumaloitu, nostettu jalustalle ja hemmoteltu. Jos jokin esm. tavara ei ole kelvannut hänelle, on se minulle annettu "kun siskosi ei tästä pitänyt, ymmärräthän". Minä olin se joka jätettiin kotivahdiksi kun perhe lähti lomalle. Olin se joka ei saanut kauniita vaatteita tai tavaroita paitsi edesmenneen ukkini antamilla viikkorahoilla joita säästämällä sai jotain. Siskolla oli jo pienestä pitäen säästötili, rahaa hirveät määrät ja kaikki ostettuna mitä vain pyysi. Kyllä se lasta ja teini-ikäistä itketti,v lopuksi harmitti ja lähdin kotoa poisajettuna peruskoulun päätyttyä.
Taustalle liittyy ihan lapsuuden väkivaltaa ja nöyryyttämistä, ei siis pikkuasioista kyse. Siskoon äiti ei koskenut kuin rakastaen. Minä sain sen torjunnan, rakkaudettomuuden ja syyllistävän kohtelun kuin olisin jotain velkaa ja viallinen. Enhän ollut edes poika kuten niin oli toivonut.
Anteeksi, johonkin oli pakko purkaa ,'( Yksinäinen ja herkkä olo kun vointikin ollut koko raskauden huono ja lähes koko ajan levossa. Miten voi tuntea näin arvottomaksi itsensä vielä isona eikä mikään viha poista sitä. Oma lapseni ei tule tuollaista näkemään tai kokemaan sillä en halua sitä myrkkyä elämääni mitä lapsuudenperhe tarjosi. Esikoinen ja vauva eivät kasva kilpailu-ja sadistismiellyttämisen ilmapiiriin.
Kommentit (8)
luepa aiheesta narsistinen äiti. Tyypillinen kuvio, on se lellilapsi ja sitten se syntipukki.
Oma äitini samanlainen, kaikki tekemiseni vähätelty ja mitätöity alkamalla kertoa miten sisarukseni (tai vaikka ihan kuka vaan) on tehnyt jotain parempaa.
Teet viisaasti ottamalla etäisyyttä. Ja kuten sanoit, äitiään ei voi valita. Olosi helpottuu kun hyväksyt että sinulle ei koskaan tule normaalia, kannustavaa ja läheistä äitisuhdetta. Päästät siis irti siitä haaveesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Mielestäni sinulla ei ole mitään syytä kertoa asioistasi siskolle, muille mahdollisille sisaruksille tai vanhemmillesi. Katkaise välit, se vähän auttaa omaan mielialaasi. Jos äitisi soittaa, laske puhelin pöydälle sulkematta sitä. Siinähän paapottaa ei-kellekään, kunnes tajuaa ettei kukaan kuuntele. Välejäsi tuskin hyviksi saat, hyväksy se, kuten aikaisemmin vastannut sanoi.
Siskoni kanssa ei olla tekemisissä..Voin kuvitella miten sisko on raivona kuullessaan, että minulle on tulossa vauva ennen häntä. En muista, että olisi koskaan sisko tai äiti olleet puolestani onnellisia.
Pääsisivät muutoin äitin kanssa puhumaan että on pitänyt ottaa mallia paremmasta siskosta.. Ei, elän omaa elämääni.
Siskon ensimmäinen on kultalapsenlapsi jota en ole nähnyt vauvaiän jälkeen. Vuosia yritin sopia, saada välit kuntoon jotka aina päättyi riitaisesti kun hän keksi jonkun aiheen josta muuttua kummalliseksi tai tokaista vittumaisesti jostain vaikeudestani (niin että sattuu eikä unohdu), nauramalla minulle kuten äitini. Luovutin kun totesin ettei meistä tule koskaan läheisiä eikä minulla ole sellaista ihanaa siskoa jonka kanssa pitää yhtä. Monet itkut aikuisena käynyt läpi ja tiedän että on säälittävää mutta minulle keino purkaa. Sisko ja äiti ovat sellaisia kylmiä ettei itkut auta ja lähes aina kaikkeen "ei itkua" "olet katkera" jos puhuu tunteistaan. Toisiaan he ymmärtävät.
Sain tänään sitten kirjeen äidiltäni. Kiertänyt entisestä osoitteesta..Voi luoja kun en olisi koskaan avannut sitä. Olen koko päivän voinut pahoin henkisesti, armoton vitutus ja se arvottomuus mitä ei saa pois painostaa. Äitini on taitava manipuloimaan. Kirje oli kirjoitettu muka ystävälliseen sävyyn täynnä syytöstä, vertailua muihin kaikesta mitä elämääni liittyy= vertasi minua omaan elämäänsä, sitten sisaruksiinsa joita en kunnolla edes tunne, äitiinsä ja jopa mummoonsa. Vähätteli, kävi läpi elämäni vaikeuksia sivuten ja kiteyttäen, että muilla ja hänelläpä oli sitä ja tätä sekä tuota. Kuin ei olisi minulla persoonaa ollenkaan. Sairain osio kirjeessä kun puhui vaihdevuosien tulemisesta ja leikannut minulle lehtileikkeen..?? Niin odotan toista muksua ja olen kolmenkymmenen niin en tajua asiayhteyttä.
Kuusisivuisen kirjeen lopulla "ymmärrän katkeruutesi, se ei auta vaan eteenpäin". Yritti udella vauvan sukupuolta näkemistään unista. Unessa päätti lapseni sukupuolen olevan juuri se mitä vauva ei ole. Yritti sotkeutua jopa parisuhteeseeni puhumalla siitä ja arvuuttelemalla sen kestävyyttä. Hän ei rakkausasioistani tule tietämään mitään. Luuleeko hän todella, että uskoutuisin hänelle mistään asiasta. :(
Olen kuunnellut kamalia asioita koko elämäni. Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa minua. Nyt kirjeen lopussa oli syntymätodistukseni kopio johon kirjoittanut " minun oma päivänpaisteeni, rakastan sinua ja Samua (poikaani).
Aika tavalla myöhäistä ja asiayhteys karmea mitä olla ja Voi. Yrittää samaistua nyt minuun vauvanodotuksessani ja luulee että menneet on pois pyyhitty, kirje täynnä sydämiä. Ihminen jolle ei voi lasta jättää yksin hoitoon. Nainen joka jätti minut vauvana ventovieraille hoitoon kun meni mieluummin töihin vaikka olisi voinut olla kotona koska perhe oli tuolloin varakas ja isä tienasi hyvin. Mutta pikkusiskon syntymä oli se jonka vuoksi oltiin kotona ja kaikki toisin. Itse jäin lapsena vaille hyväksyntää, syliä ja rakkautta. Pahoinpitelyä oli senkin edestä sitten.
Ah, kun voisinkin nauraa tätä järjettömyyttä. En saa olla rauhassa ja yritän vain välttää yhteydenottoja. On vaikea olla iloinen odottaja kun mieli maassa ja kroppa äärirajoilla. ;'(
Tuo on kamala tilanne, kenenkään ei pitäisi jäädä ilman äidin rakkautta ja huolenpitoa. Ainoa asia mitä voi sanoa ja yrittää "lohduttaa" on että yritä miettiä sitä, kuinka sinulla on yhtenäinen ja toisiaan rakastava OMA perhe. Äidilläsi ei tätä ole ollut.
Huumorilla taittaa terävintä kipua pois mutta kyllä kuvottaa, ahdistaa ja tekee kipeää vieläkin. Sain hiukan kevennettyä kuormaani, kiitos tästä. Jos se unikin löytää perille, pitkä päivä miettiä kaikkea roskaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamisia ap, meitä vastaanvanlaisen tarinan jakajia on monta. Raskaus tekee tehtävänsä ja herkistää entisestään. Koita saada levättyä ja keskitä voimavarasi tulevaan, omaan elämääsi ja elämään, joka kasvaa sisälläsi :)
Olet ap arvokas ihminen ja kirjoiituksestasi päätellen myös hyvin viisas. Poljettu itsetunto näyttäytyy arvottomuuden tunteena, mutta se on vain tunne. Onnea vauvasta! : )
Mitä mieltä siskosi on kohtelustasi?