Tunnetko ketään eliittiluokkaan kuuluvaa?

Kaikki naapurit. Ihan ok ovat, vähän pidättyväisiä ja jäykkiä. Eivät huomioineet meitä mitenkään ennen kuin lehdissä oli isompia juttuja. Hupsua.

Tunnen useampiakin aatelissukuihin kuuluvia, mm. luokkakavereita peruskoulusta, opiskelukavereita yliopistosta jne. Itse en kuulu heihin. Kaikkia näitä "yläluokkaisia" tuttaviani yhdistää yksi piirre: he tekevät kaikkensa pitääkseen taustastaan ja varallisuudestaan mahdollisimman matalaa profiilia. Siis pukeutuvat jopa rähjäisesti, kritisoivat kulutusyhteiskuntaa ja "köyhäilevät" kaikin tavoin. Heiltä olenkin oppinut, että varmin merkki nousukkaasta on materialla rehvastelu.

Kyllä. Yläasteelta alkaen ystäväni, ökyrikkaiden vanhempien ainoa lapsi, joka sai hiljattain vanhempiensa menehdyttyä niin suuret perinnöt, ettei hänen periaatteessa tarvitsisi enää työskennellä koko elinaikanaan. Muuten tämä ystävä on kaikinpuolin mukava ja aina tukena tarvittaessa, mutta rikkaus väistämättä tulee esille hänen päivittäisistä puheenaiheistaan ja kaikki vanhanaikainen ja epämoderni tuntuu olevan hänelle ehdoton ei. Mikä parhainta tässä on se, että itse olen rikkaan vastakohta. Tulen köyhästä/juuri ja juuri keskituloisesta perheestä ja koitan tälläkin hetkellä sinnitellä rikkinäisellä ja varmaan 10 vuotta vanhalla tietokoneella, kun ei yksinkertaisesti ole ylimääräistä rahaa ostaa uutta. Samaan aikaan ystävälläni on kaikki uusimmat elektroniikkauutuudet ja laitteistot vanhemmiltaan perityssä merenrantakämpässä saaristolla, joka on kuin jostain luksusluokan sisustuslehdestä. Sen lisäksi hänellä on kaupungin keskustassa kerrostalokämppä, jota vuokraa ulkopuoliselle. Muistan, kuinka nuoruusvuosinamme hän suunnitteli kaikenlaista yhteistä tekemistä lähes joka viikonpäivälle: milloin shoppailua, milloin leffaan menemistä, milloin konsertteja ja diskoja. Tuntui aina niin pahalta, kun minulla ei todellakaan ollut hänen laillaan rahaa jokaviikkoisiin leffalippuihin ja kuukausittaisiin konsertteihin. Shoppailu oli vielä ihan ok, koska tällöin minun ei tarvinnut ostaa mitään, vaikka sekin oli osittain nöyryyttävää katsoa vierestä toisen ostavan kalliita merkkivaatteita jokaiselta shoppailureissulta.

Voin myöntää olleeni aikoinaan äärettömän kateellinen ja katkera tälle ystävälleni, mutta iän karttuessa olen oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Sitä paitsi raha ei yksinään tuo onnea. Minulle onnea on tuonut rakas aviomieheni sekä rakkaat lapseni, enkä tulisi saamaan samankaltaista onnea mistään muusta. Ystävälleni kunnollisen ja hänen vaatimuksiensa mukaisen miehen löytäminen on tuottanut tuskaa, sillä hänestä tuntuvat kiinnostuvan vain "siivellä elävät" ihmiset. Tietysti se on kurjaa, mutta pakko myöntää, etten itse pystyisi ikinä seurustelemaan hänen kaltaisensa ihmisen kanssa. Mukava, luotettava ja avulias hän on, mutta en tiedä mikä piirre hänen luonteessaan vielä on, mikä saa toisissa tuntemaan alemmuuskompleksia ja ärsyyntymistä.

Tuo viimeksi mainittu kylläkin kuulostaa lähinnä vaan varakkaalta, eliittiin kuuluminen tarkoittaa myös kiinteitä suhteita yläluokan piireihin, tietynlaista sisäpiirissä oloa.

Niin, eivät he sen kummenpia ole. Osa mänttejä, osa ok. Ihan samoin kuin kaikki muutkin.

Tunnen yhden pariskunnan, joilla on kymmeniä miljoonia euroja rahaa. He ovat todella mukavia, sydämellisiä ja osaavat käyttää rahoja fiksusti.

Tunnen muutamia pariskuntia. Muutamat ovat sydämellisiä ja mukavia, mutta useimmat jotenkin itseään täynnä... Monet haluavat sosialisoida vain muiden eliittiin kuuluvien kanssa. Mietinkin mitä tapahtuisi, jos joku ystävä menettääkin kaikki rahansa. Eikö hänen kanssaan enää sitten hengata?

Tunnen ja on normaali ja mukava, ei leveile rahoillaan. Lääkäri itse ammatiltaan.

Itseni.

Tunnen. Ihan normi tyyppejä.

Tunnen muutamia. Työkavereita. Kaikki mukavia, mutta osa myös hivenen itsekeskeisen oloisia.

Jörn Donnerin tunnen, en siis henkilökohtaisesti mutta telkkarista.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 22:33"]

Tunnen muutamia pariskuntia. Muutamat ovat sydämellisiä ja mukavia, mutta useimmat jotenkin itseään täynnä... Monet haluavat sosialisoida vain muiden eliittiin kuuluvien kanssa. Mietinkin mitä tapahtuisi, jos joku ystävä menettääkin kaikki rahansa. Eikö hänen kanssaan enää sitten hengata?

[/quote]

No sehän on tutuista tutuin tarina. Kun menee hyvin niin kavereita on ja kun kohtaat menetyksen, vain tosiystävät jää.

Tunnen, oman isoäitini ja setäni. Meidän perhe on sieltä pudonnut jo :) Ihan normityyppejä, hienotunteisempia, kuin rahvas, on minusta suurin ero.

Minä. Painajaisissani.

Tunnen, mieheni. Itse en ole eliittiä.

Tunnen erään miehen. Kaupunkinsa kolmen rikkaimman joukossa. Omistaa firman joka ollut suvulla. Vaatimaton ja mukava ihminen.

Tunnen. Ovat ylimielisiä, erittäin tietoisia omasta koulutuksestaan, omaisuudestaan, sekä sosiaalisesta statuksestaan. Asuvat merenrannalla Helsingissä omakotitalossa turva-aidan takana (vartiointi). Ovat tekemisissä vain kaltaistensa kanssa, muut ovat alempaa luokkaa heille kaikin tavoin. Olen ollut yhteisillä kutsuilla, ja tämä rouva ei nähnyt eikä kuullut minua tavista (meidät kyllä esiteltiin toisillemme ja siihen se jäi, koska en ollut tarpeeksi hieno ja rikas hänelle). Toi etikettikirjan lahjaksi nuorelle juhlakalulle  ja paasasi sitten koko juhlien ajan kuinka hän osaa ne etikettiasiat mitä kirjassa kerrottu läpikotaisin, ja kuinka tärkeää on osata käyttäytyä oikein ja etiketin mukaan joka tilanteessa (ei näemmä töykeys kuulu tähän kategoriaan). Toinen puheen aihe mistä suostui puhumaan (ei minulle, mutta minun sallittiin kuunnella) oli tämä uuden talon rakennus- ja sisustusprojekti, ja kuinka maisemat ovat henkeäsalpaavat.

Huh. Se jäätävä kylmyys, mikä kyseisestä Rouvasta huokui, se oli mieleenpainuvaa! Oli suuri armon osoitus, että sain tulla esitellyksi HÄNELLE.  :D

Tunnen moniakin. Olen huomannut, että eliitti hakeutuu kaltaistensa seuraan voidakseen olla rennosti. Huomattavasti köyhempien tai vähemmän koulutettujen seurassa on aina huomioitava se, että koko perheen käytöstä ja puheita tarkkailaaan suurennuslasin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 22:45"]

Tunnen moniakin. Olen huomannut, että eliitti hakeutuu kaltaistensa seuraan voidakseen olla rennosti. Huomattavasti köyhempien tai vähemmän koulutettujen seurassa on aina huomioitava se, että koko perheen käytöstä ja puheita tarkkailaaan suurennuslasin kanssa.

[/quote]

Ja millä planeetalla sinä elä?t?