Kumpaa paheksutaan enemmän: vapaahtoista lapsettomuutta vai yksilapsisuutta

Mielestäni kumpaakaan ei erityisen kovasti paheksuta. Sulla on joku henkilökohtainen juttu, minkä vuoksi sun pitää kuvitella niin?

Minusta kumpaakaan ei paheksuta.

Minä paheksun vähävaraisia suurperheitä.

Ne, jotka paheksuvat noita valintoja, paheksuvat niitä samasta syystä; eli koska niiden mielestä lapsettomat ja yksilapsiperheet pääsevät liian helpolla, kun ne itse kärsivät.

Yksilapsisuutta.

Perustelu: Vaikka lapsettomuus on tavattoman itsekästä – ja kuka sitten käy velvollisuudentunnosta vanhainkodissa juomassa kiusalliset päiväkahdit kahdesti vuodessa – siitä ei kärsi kukaan ulkopuolinen. Sen sijaan viaton lapsi vammautuu psykologisesti, jos hänellä ei ole sisarussuhdetta, tuota tärkeintä ja läheisintä sidettä, joka toiseen ihmiseen voi olla (ainakin perinnönjakoon saakka).

Vain kaniinit sikiävät hallitsemattomasti. Yksi lapsi on merkki siitä, että perheessä on mietitty, mihin on varaa. Nykyäänhän on niin muodikasta, että perheessä on kolme lasta, vaikka kahdessakin olisi liikaa. Siis muoti määrää, kuinka monta lasta "ihanneperheessä" pitää olla. Kukahan teidänkin aivojanne käyttää? Ette itse ainakaan. Sitten alkaa parkuminen siitä, kuka tulee lastenhoitoavuksi.

Ei kumpaakaan paheksuta. Ystäväpiirissäni on niin vapaaehtoisesti lapsettomia, vapaaehdottomasti lapsettomia, yhden lapsen perheitä yhdellä tai kahdella vanhemmalla ja sitten 2-4 lapsen perheitä. Ketään ei paheksuta, kaikki saavat olla mukana omina itsenään ja lapset ja puoliskot saa aina ottaa mukaan, jos siltä tuntuu, joustetaan niin, että kaikki pääsee mukaan. Ei esim. mennä baariin vaan kokoonnutaan sen yksinhuoltajan luo, jos hän ei saa lapselle hoitajaa jne. Tärkeintä on ystävyys, ei se, millainen kokoonpano ystävän perhe on tai missä tavataan ja mitä tehdään.

No ei paheksuta. Ehkä 50-luvulla paheksuttiin.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:25"]

Yksilapsisuutta.

Perustelu: Vaikka lapsettomuus on tavattoman itsekästä – ja kuka sitten käy velvollisuudentunnosta vanhainkodissa juomassa kiusalliset päiväkahdit kahdesti vuodessa – siitä ei kärsi kukaan ulkopuolinen. Sen sijaan viaton lapsi vammautuu psykologisesti, jos hänellä ei ole sisarussuhdetta, tuota tärkeintä ja läheisintä sidettä, joka toiseen ihmiseen voi olla (ainakin perinnönjakoon saakka).

[/quote]

Joo tän tyylistä saa kyllä kuulla. Ei nyt ihan näin pahasti, mutta kuitenkin.

-yhden lapsen äiti

Ketään ei edes kiinnosta teidän lapsentekonne tai tekemättä jättämisenne. Korkeintaan äitinne ja isänne saattavat olla jotain mieltä asiasta. Muille yhdentekevää.

Eniten paheksun ap:n typeryyttä.

Joka asialle löytyy paheksujansa. Itse voi valita vain, miten suhtautuu näihin paheksijoihin. Suosittelen välinpitämättömyyttä.

Olen vela eikä kukaan ole koskaan arvostellut valintaani, ovat sanoneet että hyvä jos on itse ihan varma siitä ettei halua lapsia ja saa elämän sisällön muusta, ja jotkut sanovat että kadehtivat ja ihailevat joskus koska voin matkustella ja tehdä kaikkea hetken mielijohteesta :)

Sen sijaan tuttuni, joilla molemmilla vain 1 lapsi, ovat joutuneet kamalaan ryöpytykseen sen takia että kasvattavat muka ainokaisistaan lellipentuja jotka eivät opi koskaan ottamaan muita huomioon, ja että tekevät julmasti lastaan kohtaan koska eivät hanki heille sisaruksia kun kaikki lapset haluaa sisaruksia! Minusta tuollainen kommentointi on erittäin törkeää koska eivät ole pystyneet saamaan toista lasta. Eikä se sitä paitsi kuulu kellekään.

Itselläni on ollut sellainen tuntuma, että vapaaehtoista lapsettomuutta paheksutaan enemmän. Lapsettomuus sinänsä herättää tunteita joissain piireissä, olipa syy siihen mikä tahansa. Tuntuu, että kenen tahansa lapsettoman pitäisi olla aina valmiina vastailemaan jopa vieraiden ihmisten esittämiin henkilökohtaisiin kysymyksiin. Jos lapsettomuus on tahatonta, jotkut olettavat automaattisesti että lapsetonta ihmistä täytyy surkutella ja sääliä. Veloja puolestaan lähestulkoon demonisoidaan.

Minulla on kokemusta vain lapsettomana olosta, joten en tiedä, kuinka paljon yksilapsisuutta paheksutaan. On todella ikävää, jos sitäkin paheksutaan. Näköjään kaikki, mikä liittyy lasten tekemiseen, kasvattamiseen ym. tai lasten tekemättä jättämiseen on potentiaalinen paheksunnan aihe. Tyypillistä on myös se, että nimenomaan NAISET paheksuvat toisten naisten elämäntilannetta tai valintoja. Usein tämä paheksunta verhotaan huoleen toisen ihmisen hyvinvoinnista, vaikka todennäköisesti taustalla on jonkinlainen kateus ja katkeruus siitä, kun toinen pääsee (muka) helpommalla. 

Mutta hei, onneksi olen itse elänyt koko nuoruuteni vähän erikoisena ja ulkopuolisena friikkinä, joten jollain tavalla minulla on valintojen suhteen enemmän vapauksia. Minua oudoksutaan jo valmiiksi, joten lapsettomuuttani ja sinkkuuttani ei kummeksu juuri kukaan. Hiphei! 

Eläkää ja antakaa toisten elää, jookos. 

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 15:46"]

Ketään ei edes kiinnosta teidän lapsentekonne tai tekemättä jättämisenne. Korkeintaan äitinne ja isänne saattavat olla jotain mieltä asiasta. Muille yhdentekevää.

[/quote]

Kyllä tuo tuntuu joitakin ihmisiä kovasti kiinnostavan, varsinkin työkavereita ja puolituttuja. 

en tiiä. itse en paheksu kumpaakaan.