Olin nuorempana sossupummi

Olin opintojeni loppuvaiheessa noin kahden vuoden ajan sossupummi, ts. sain toimeentulotukea. Muistan, kuinka helppo siihen "ansaan" oli pudota ja kuinka vaikeantuntuista sieltä oli pyristellä ylös. Muistan, kuinka se sossupummius vaikutti identiteettiini: aloin esimerkiksi tuntea katkeruutta työssäkäyviä hyväpalkkaisia kohtaan, vaikka itsehän elelin heidän verotulojensa ansiosta.

Muistan, kuinka paradoksaalisesti elin tuolloin jonkinlaisen pienimuotoisen hamstrausvimman vallassa, etsiskelin aina tarjouksia ja ostin "varmuuden vuoksi" ja pahan päivän varalle sellaistakin tavaraa, jota en oikeasti tarvinnut. Söin huonolaatuista (vähäproteiinista) ruokaa ja olin fakkiutunut tiettyihin ruokalajeihin, joita teki mieli syödä. Olin hoikka, mutta ihoni oli harmahtavankalpea ja erittäin pintakuiva huonon ruokavalion vuoksi (ns. hyvät rasvat loistivat poissaolollaan).

Miten sitten pääsinkään sossupummiudesta irti? Tärkeimpänä syynä oli varmastikin tuolloin ollut nousukausi, jolloin oli helpohkoa saada hyviäkin töitä. Kuitenkin itselläni monikin asia vaikuttivat samanaikaisesti: aloin harrastaa työväenopistolla ja menin isäni siivellä lomamatkalle eteläiseen Eurooppaan, josta sain intoa ja inspiraatiota uudelleen. Panostin heikkouksiini, kuten esiintymistaitoon. Menin netissä työnhakusivuille osin äitinikin patistamana.

Ja: sosiaalitoimistossa sain kerran niin jäätävää ja ala-arvoista kohtelua, että sisuunnuin siitä aivan valtavasti. Ajattelin, että minähän en enää sinne mene kerjuulle. Jostain syystä nimittäin eräs sosiaalityöntekijä suhtautui minuun nuivasti ja aivan kuin paatuneet ruikutukseni eivät olisi enää menneet läpi hänelle. Ehkä olin kirppisvaatteissani liian tyylikkään ja "dynaamisen" oloinen.

Muistan, että sieltä poispääsy tuntui hirveältä voimainponnistukselta ja ensimmäinen palkkani tuntui ruhtinaallisen isolta, kun olin tottunut opintotukeen ja toimeentulotukeen. Aluksi oli aika ulkopuolinen olo työelämässä, sillä olin vain tehnyt hanttihommia kesälomilla aiemmin (tosin toimeentulotukiaikana en tehnyt töitä kesäisin ja olin ainakin lääkärin paperien perusteella masentunut). Pelottaa vain, kun miettii niitä, jotka eivät pääse siitä irti koskaan, vaikka haluaisivat.