Erosin, olen itkenyt kerran sen takia. Normaalia?

Minulla oli eron jälkeen sama fiilis. Erosta nyt jo neljä vuotta enkä edelleenkään ole romahtanut. En vain rakastanut miestä kunnolla. Olo lähinnä helpottunut.

Minä erosin viiden vuoden suhteesta keväällä, en itkenyt kertaakaan. Jotenkin tunteet olivat vain kuolleet jo puolestani viimeisen vuoden aikana, joten mitään tunnekuohua ei tullut tuon erokeskustelun aikana. Exä sen sijaan itki ja otti muhun yhteyttä vielä kauan eron jälkeen, halusi jutella ja tietää koko ajan mitä mulle kuuluu.

Ei ole vielä tullut romahdusta, ja tuskin enää tuleekaan.

Ehkä se, kun jätit itse miehen. Ei tullut yllärinä eikä maailma kaatunut. Tai sitten olet vielä nuori ja itket tätä joskus vuosien kuluttua...

Ei ole olemassa "normaalia". Jokainen reagoi ja tuntee omalla tavallaan.

En itkenyt kertaakaan. Ennen jättämistä itkin itkuni vuosien varrella ja ero oli helpotus.

Mä olin kerran itkenyt erään miehen takia parisuhteen ajan satoja kertoja. Petti ja oli huijari, mutta muka rakastin sitä niin paljon etten voinut jättää. Yks päivä tein vaan kylmän päätöksen että se on loppu nyt. Mies luuli jälleen kerran anelemalla saavansa mut takaisin mutta en ottanut enkä yhtäkään kyyneltä vierittänyt sen ketaleen takia päätökseni tehtyä.

Tuon jälkeisen parisuhteen päättyminen olikin sitten ihan päinvastainen, edelleen mietin haikeana tuota ihanaa miestä joku minut jätti aika kylmästi. Olin rikki pitkän aikaa, hän jäi ns. ihon alle varmasti loppuelämäkseni. 

Elin vuosikausia onnettomassa suhteessa. Petyin mieheen kerta toisensa jälkeen. Itkin, raivosin, vihasin. Ero kun koitti, niin ei itkettänyt. Olen käynyt ne negatiiviset tunteet läpi jo suhteen aikana ja prosessoinut kaiken mahdollisen. Ehkä sinäkin.

Avainsanat: sinä jätit miehen.

Miksi surra, jos tilanne on jo ohi? Jos sinua surettaa myöhemmin, niin voit itkeä.

Mäkin heräsin yks päivä siihen, etten ole kaivannut miestä kertaakaan. Pari kertaa olen itkenyt kiukkua siitä, kun mies lähti uuden naisen matkaan, mutta jätti kaikki talousasiat ym. minun hoidettavakseni. Mutta nyt kun ne on hoidettu, niin ei itketä enää yhtään. 

Se ei ollut TOSIRAKKAUTTA! Et liioin vaikuta tunneihmiseltä, jolloin toki pääset elämässä helpommalla. Toisaalta et voi koskaan kokea niin suurta rakkautta ja onnea, kuin tunneihminen. Älä kuitenkaan leiki toisten tunteilla, vaikka oma tunne-elämäsi onkin olematonta. 

Anteeksi nyt vain, mutta olen yleensä hyvinkin tunteellinen. Melkein jo itken kun astun kastemadon päälle vahingossa.

En tiennyt tosiaan, että tunteet oli NÄIN laimentuneet että ei edes itketä. Sympatiaa tunnen miestä kohtaan, joka ei olisi halunnut erota vielä (vaikka oli itsekin eroa ajatellut) hän on surullinen... Ja tuntuu pahalta että särjin hänen sydämensä. Mutta en tunteilleni mitään voi (tai niiden puutteelle) enkä halua olla suhteessa missä en tunne intohimoa sentin vertaa. Eli that's it.

Sama juttu. Melkein kuus vuotta kestin. Suhde oli yhtä tunteiden vuoristorataa ja kasvukipuja. Viimeisen vuoden aikana kaikki tuntui aika koetulta. Riitoja oli paljon ja rakkautta liian vähän. Jätin miehen muutettuani ensin todella kauas ja muutaman viikon pohdinnan jälkeen ilmoitin asian skypessä. Itkin kerran, jonka jälkeen aloin elää omaa elämääni, joka tuntui paremmalta kuin koskaan. Tämän jälkeen en ole nähnyt tätä miestä enää ollenkaan. Tuntuu samalla oudolta, mutta silti helpottuneelta.