Kaikki yksityiseltä sektorilta joutuvat kortistoon, vai...

Niin viestimiin kuin keskustelupalstoillekin putkahtelee vähintäänkin päivittäin avauksia seuraavin teemoin

a) Yksityinen sektori irtisanoo ja Suomi kaatuu.

b) Julkista sektoria leikattava ja kohtuuttomia etuuksia supistettava.

Hesarin mukaan yksityiseltä sektorilta on irtisanottu tänä vuonna noin 10 000 työntekijää eli reilusti alle prosentti kaikista työntekijöistä. Mikäli kärsimystä jaettaisiin samassa suhteessa kunta- ja valtiotyönantajalla, potkittavia tulisi reilut 5 000. Lukemat ovat mielestäni yllättävän pieniä. Eivät edusta ainakaan sitä maailmanlopun tunnelmaa, mihin monet lietsovat itseään ja kanssaeläjiään.

Toinen tarina on se, miksi julkisen puolen työntekijät saavat paskaa niskaansa kaikilla mahdollisilla palstoilla. Esimerkiksi pitkistä lomaeduista (38 päivää) nauttivat pääasiassa keski-ikäiset tai iäkkäät työntekijät perusammateissa, kuten hoitoalalla. Kenties työssäjaksamisen avain on juurikin tämä pitkä lomaoikeus. En ehkä kokeilisi kepillä jäätä ja katsoisi, miten hoitotyön laatu muuttuisi, kun kyseinen porkkana poistettaisiin.

Julkista sektoria on turha vaatia mukaan massairtisanomisiin niin pitkään, kun ei olla valmiita purkamaan hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita. Jos yksityinen terveydenhoito ja koulutus laajassa mittakaavassa houkuttavat, julkisen puolen työntekijämäärä pienenee kyllä paperilla, se on varmaa. Mutta kannattaa muistaa: aina, kun halutaan palveluita, jonkun ne on maksettava. Tapahtuuko maksu sitten verojen vai erikseen kannettavien maksujen muodossa, siinä on kyse arvovalinnasta.