Välillä kaduttaa koiran otto.

Älä murehdi tulevaa. Elä tässä hetkessä, nauti! Teillä voi olla vielä 10 yhteistä vuotta edessä, ota kaikki ilo irti siitä.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 23:59"]

Älä murehdi tulevaa. Elä tässä hetkessä, nauti! Teillä voi olla vielä 10 yhteistä vuotta edessä, ota kaikki ilo irti siitä.

[/quote]

Kiitos. Koiralle aina höpötän, että yksin et kuole se on varmaa ja että toista sinunlaistasi ei tule ym.. =D Nautin yhteiselosta kyllä, mutta aika menee kovin nopeaan...

ap

Mulla on välillä ihan samat fiilikset :-D Mutta yhdessä tässä eletään päivä kerrallaan :)

Hyvästelin 15 vuotiaan koirani 6 vuotta sitten ja se oli hyvin surullista mutta surun lisäksi mielen täytti kauniit muistot joita en ikinä antaisi pois. Kaikella on aikansa. Meni muutama vuosi ja oli aika hankkia uusi koira.

Sanos muuta. Koiran kuolemasta jo useampi vuosi, mutta päivittäin muistelen. Vessassa istuminenkin on tylsää, kun ei näy ruskeaa silmää kurkkimasta oven raosta. Kauppareissulla auton taustapeilistä ei katsele karvainen kaveri innokkaana maisemia tutkimassa. Yksinäiset lenkit ovat ikävimmät ja turvattomat. Sienestyskin on saanut jäädä. Uutta ystävää mietitään, mutta olen satavarma, että en veroista löydä, olihan siinä niin viisas koira, että naapuritkin sitä kunnioitti ja ihmetteli. Yksi meni kateudessaan jopa niin pitkälle, että teki valheellisen ilmiannon eläinsuojeluvalvojalle. Tulipahan koira ja olot tutkittua ja todella hyviksi todettua.

Koirat ne vaan on ihania! <3

Luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Itsekin menetin oman karvakorvan muutama viikko sitten. Eläinlääkärikäynnillä löytyikin pitkälle edennyt syöpä ja koira piti lopettaa 7-vuotiaana. Todella vaikeat pari viikkoa takana ja vielä menee varmasti pitkä aika ennen kuin pääsee yli menetyksestä.

Pidä sinä koiraasi hyvänäsi ja nauttikaa yhdessä olosta :)

Kuka läskipää täällä peukuttelee? Lähe meneen. :)

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 12:21"]

Kuka läskipää täällä peukuttelee? Lähe meneen. :)

[/quote]

Joku koiranvihaaja nähnyt tilaisuutensa "osallistua" ... 

Selvästi... Hah! :)

Pidä nyt kuitenkin huoli, ettet anna tulevan kuoleman varjostaa siitä koirasta nauttimista kun se elääkin... Itse ajattelen toisinpäin, että elämän tekee erityisen arvokkaaksi juuri kuolevaisuus, olipa kyse eläimestä tai ihmisestä. Kun tietää ettei aikaa ole loputtomiin, sen haluaa hyödyntää mahdollisimman täysillä, nauttia täysillä.

Minulta itse asiassa kuoli vanhempi koira juuri muutama viikko sitten, 15-vuotiaana. Oli rauhallinen ja kaunis kuolema omassa kodissa. Sen kuolinillan itkeskelin, seuraavaan päivänäkin vähän, mutta sen jälkeen jo vaan hymy tulee huulille kun muistelen sen koiran hassuja tapoja ja ilmeitä ja kaikkia hyviä hetkiä joita koettiin yhdessä. Ehkä tämä keski-ikäisyys jotenkin helpottaa, minä muistan kun opiskeluikäisenä minulta kuoli koira niin olin viikkoja ihan toimintakyvytön ja itkunpurskaukset tulivat väkisin missä vaan... Nyt on jotenkin jo niin hyväksynyt kuolevaisuuden ettei kuolema niin kauheasti pelota tai sureta.

Samaa mieltä tosta, että ota kaikki ilo irti! :-)