Mitä täällä oikein tapahtuu?

Ahdistaa ihan jumalattomasti lukea lehteä. THL:n tutkimuksen mukaan joka viides vuonna 1987 syntyneistä oli jo parikymppisenä saanut psykiatrista hoitoa mielenterveysongelmiinsa (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf). Siis joka viides! Otetaanpa luokkakuva esiin. 1, 2, 3, 4, Jonna. 1, 2, 3, 4, Toni. 1, 2, 3, 4, Tiina jne.

No, sitten lehteen. Espoo lakkauttaa kirkon perheneuvonnan tukemisen (260 000e), muttei nosta kunnallisveroa 0,25 prosenttiyksikköä, jolla saataisiin 15 miljoonan lisätulot (ja aika monta perhettä autettua). Vantaan kaupungin sosiaalityö on kriisissä, lisärahoitusta ehdotetaan, mutta mitään ei tipu. Kirkkonummen opettajat lomautettiin, lapsiperheiden kotipalvelu, Kirkkonummi-lisä ja yli 3-vuotaiden lasten kotihoidontuki poistettiin. Tässä vain muutama esimerkki. Siis mitä täällä Kokoomuslandiassa oikein tapahtuu? Toistetaanko nyt ihan tietoisesti kaikki virheet, mitä 1990-luvulla tehtiin? Turha ainakaan tulla sanomaan, ettei olisi täsmälleen tiedossa, mitä tästä tulevaisuudessa seuraa. Jokainen pahoinvoiva lapsi ja nuori on meidän jokaisen syytä. Jokainen auttamatta jäänyt ja sen vuoksi kuollut lapsi on meidän kaikkien tappama.

”Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokka varttui 1990-luvun laman aikana, jolloin työttömyys ja taloudelliset vaikeudet kohtasivat huomattavaa osaa perheistä. Myös tuolloin tehdyt poliittiset päätökset heijastuvat tähän päivään. Lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin voimakkaasti, ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilömitoituksissa säästettiin. Edelleenkään kunnissa ei ehkäisevää ja hyvinvointia tukevaa työtä ole saatu lamaa edeltävälle tasolle, ja samalla korjaavien palveluiden käyttö ja kulut nousevat jatkuvasti.” http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf