Lue keskustelun säännöt.
perinnönjako ahdistaa
04.11.2014 |
Isäni kuoli ja nyt pitäis perintöä jakaa ja ahdistaa niin vietävästi. Meinaa yrjö tulla joka kerta kun joku mainitsee perunkirjan tai jaon tai perintöveron. Ja joka kerta kun joku ystävällismielinen sukulainen tai tuttava huomauttaa, että sejase asia pitäisi hoitaa siihen ja siihen päivään mennessä tai että se jase arvo kannattaa laskea perukirjassa yläkanttiin koska myyntivoittovero tai että onko nyt varmasti kaikki osuudet jaettu tasan.
Ja tilanne on siis se, että tietääkseni tässä ei kukaan edes riitele, omaisuus jaetaan kuten vuosia sitten on tarkoitettu, vaikka testamentti jäikin kirjoittamatta. Vallan paljoa ei jaettavaa edes ole. Mutta on kuitenkin 3 ihmistä, jotka kaikki surevat, jotka kaikki ovat tottuneet hoitamaan asioita vähän eri tavoilla ja rehellisesti sanottuna joukkoon kuuluu myös yksi ihminen, joka on vähän pässi, hyvää tarkoittava, mutta ei aina kovin kaukokatseinen.
Lisäksi mä olin velkaa isälleni ja tilanne on se, että en olisi velkaa, jos olisin pystynyt velkani maksamaan. Nyt mun kuitenkin täytyy jostain ne rahat kehittää, että voin maksaa perikunnalle. Kai mun täytyy ottaa pankkilaina, jos vaan saan. En kyllä tiedä, miten senkään maksan.
Kuitenkin musta tuntuu, että maksan ihan mitä vaan, jos vaan kaikki olisi tyytyväisiä, mutta mä vaan niin pelkään, että ei tyytyväisinä selvitä. Jaettavaa on paljon vähemmän kuin ihmiset tarvitsisivat, varsinkin äiti, joka jää yksin ja pienille tuloille. Ja onko mun sisko sit kuitenkin sitä mieltä, että jää jotenkin tappiolle?
Kommentit (13)
Jaa minkä alan ammattilainen, psykologi vai? Vai meedio?
Tässä ei ole niin paljon jaettavaa, että lakimiestä kannattaisi käyttää, ja sitä paitsi mitä se hyödyttäisikään: lakimieshän vaan laatii paperit sen mukaan kuin perikunta käskee. EI tätä mikään lakimies miksikään muuta, ei sitä, että äiti tarvii elannon, eikä sitä, ettei mulla ole rahaa, eikä sitä, että siskoa pitää kohdella tasapuolisesti.
Pahuksen isä, mitä se nyt meni kuolemaan kun sitä elossa mieluummin ois arvittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samantapainen tilanne. Verottajalle paperit hoidettu, mutta en halua ottaa rahoja haltuuni vaan mielummin haudata koko asian toistaiseksi. Aina kun ajattelen mennä pankkiin, valtava voimattomuus, väsymys ja sumu valtaa pääkopan. Pakko kuitenkin tehdä jotain siinä vaiheessa, kun perintövero erääntyy maksettavaksi, eihän minulla sellaisia rahoja ole.
Ap, ettekö voi vaan sopia, että laina jatkuu kuolinpesässä ja sitten jaossa se otetaan huomioon vähentävänä tekijänä. Lainanahan sen merkitään perukirjaankin.
Perukirja on pakko tehdä, vaikka kuinka olisitte sovussa. Itse eilen saatettiin veljen kanssa kuolinpesät varat ja velat kondikseen, perukirjaan pitää tehdä vielä oikaisu verottajaa varten.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 13:35"]
Mulla vähän samantapainen tilanne. Verottajalle paperit hoidettu, mutta en halua ottaa rahoja haltuuni vaan mielummin haudata koko asian toistaiseksi. Aina kun ajattelen mennä pankkiin, valtava voimattomuus, väsymys ja sumu valtaa pääkopan. Pakko kuitenkin tehdä jotain siinä vaiheessa, kun perintövero erääntyy maksettavaksi, eihän minulla sellaisia rahoja ole.
Ap, ettekö voi vaan sopia, että laina jatkuu kuolinpesässä ja sitten jaossa se otetaan huomioon vähentävänä tekijänä. Lainanahan sen merkitään perukirjaankin.
[/quote]
Just toi lamaannus ja voimattomuus. Pakenemisen halu. Perintövero ei onneksi ahdista, se on niin pieni, että sen kyll äpystyy maksamaankin.
Sen lainan voisi kai sopia jatkuvat kuolinpesään, mutta ongelmana on, että siellä on jo joskus vuosia sitten luotu "palasia", joiden nyt on tarkoitus siirtyä perillisille. Niitä ei ole helppo purkaa eikä jakaa ja ne ovat kaikki saman suuruisia. Mun on siis käytännössä otettava vastaan yksi näistä palasista ja maksettava se velkani ihan rahassa, sitä velkaa ei voi kuitata pienemmällä perintöosalla. Äiti tarvitsee sitä rahaa elämiseensä. Näitä perintöpalasia taas on käytännössä mahdoton muuttaa rahaksi (useista syistä joista yksi on se, että ne ovat hankalasti myytävää ja hitaasti tuottavaa omaisuutta ja toinen mainitsemisen arvoinen se, että hallintaoikeus säilyy leskellä), enkä tietysti tunnearvon takia mielelläni tekisi niin vaikka se olisikin mahdollista. Jos alan ämpyillä tätä vastaan, suututan varmasti ihmisiä.
Jos suru vie voimat, kannattaa ottaa se ammattilainen hoitamaan ne asiat, hankkimaan paperit ja sukuselvitykset ja kertomaan käytettävissä olevat vaihtoehdot ja olemaan yhteyksissä pankkeihin jne. Ammattilaisia löytyy hautaustoimistojen kautta tai lakiasiaintoimistoista. On ihan ymmärrettävää, että surun keskellä ei jaksa soitella ja hoidella asioita. Ne on kuitenkin määräaikoihin mennessä hoidettava ja kaikki vain mutkistuu, jos asioita ei laita vireille.
Oliko sulla velkaa isällesi enemmän kuin mitä tulet saamaan perintöä häneltä? Ainakin osa kuittaantuu sillä sun perintöosuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuisiko pesän jakamatta jättäminen ja äitisi hallintaan ainakin toistaiseksi? Äitisi pärjääminen olisi taattu. Oletko siis enemmän velkaa kuin oma osuutesi perinnöstä on? Jos et saa perikunnan kanssa sovittua lainanlyhennyksiä, oikeastaan ainoa vaihtoehto on ottaa lainaa pankista ja lyhentää sitten sitä. Tsemppiä perinnönjakoon, ovat usein mutkikkaita asioita.
Katsokaa lainasi ennakkoperinnöksi ja luovut muista saamisistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitkin kirjoittanut lisää ennen kuin omani lisäsin. Jos omaisuus ei ole realisoitavissa ja hallintaoikeus on vielä tarkoitus jättää leskelle (lain mukaanhan lesken hallintaoikeus koskee vain yhteistä asuntoa), sitä suuremmalla syyllä kehotan jättämään pesän jakamatta!
Paljonko kuolemastanon aikaa? Jokainen viikko helpottaa oloa ja ehkä sen perukirjan laatimisen voisi jättää sinne kun kuolemasta on kulunut 2,5 kk. Tietty, jos kolme kuukautta alkaa olla jo täynnä, on vaan pakko repiä se voima jostain. Itse olin perunkirjoitusta seuraavankin päivän ihan lamassa ja sumussa eikä se olisi mitenkään onnistunut alle 2 kk kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 13:48"]
Olitkin kirjoittanut lisää ennen kuin omani lisäsin. Jos omaisuus ei ole realisoitavissa ja hallintaoikeus on vielä tarkoitus jättää leskelle (lain mukaanhan lesken hallintaoikeus koskee vain yhteistä asuntoa), sitä suuremmalla syyllä kehotan jättämään pesän jakamatta!
[/quote]
Juu, aapeelle olisi helpointa jättää pesä jakamatta, mutta minä en ole tämän pesän ainoa jäsen. Ne muut haluavat jakaa. Minä taas ennen kaikkea en halua tapella. Ja on toki totta, että koska joissain palasissa on kiinteää omaisuutta, on hyvä kun niillä on joku selkeä omistaja, joka sitten myös pitää niistä huolta. Hoitamattomina ne rapistuvat entisestään.
Kyllä mä maksan, jotenkin......
Eikä mulla tässä ole edes päävastuu, mutta mä en pysty edes olemaan mukana tässä homassa. Koko ajan tuntuu siltä kuin seisoisi rännin alla odottamassa, että kohta niskaan hulahtaa jäävesiämpärillinen. Mulla on lapsuudesta muistoja joistain melko riitaisista perinnönjaoista ja siitä, miten äiti itki silloin toisessa huoneessa. Mä haluaisin vain, että kaikkien olis hyvä olla, mutta mä näytä pystyvän sitä järjestämään, enkä ehkä selviä tästä edes itse. Isä järjesti aina kaiken, niin että kaikkien oli hyvä.
Jos mä en pysty menemään perunkirjoitukseen, voinko vaan lähettää jonkun valtakirjan, että tehkää te parhaanne mukaan, minä tyydyn mihin vaan? Tyydyn sit kyllä varmasti, kunhan ei tapella?
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 14:04"]
Paljonko kuolemastanon aikaa?
[/quote]
on nyt se 2 kk, eli on tässä vielä se kuukausi aikaa. Mut toisaalta tää ei riipu yksin mun aikatauluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne muuthan voivat valmistella perukirjan, ainahan siitä on olemassa luonnos ennen virallista allekirjoitustilaisuutta. Voit lukea ja kommentoida sitä ennen kuin menette yhdessä pelkästään allekirjoittamaan. Älä nyt mihinkään täysin kohtuuttomaan suostu kuitenkaan ja toivotaan ettei kukaan sellaista edes yritä.
Tsemppiä perunkirjoitukseen ja voimia surun ja ikävän kantamiseen!
ammattilainen asialle?