Diagnosoi tämä ihminen (alkoholisti):

Läheisen tulisi mennä al-anoniin ja huolehtia itsestään

Alkoholisti ei parane jos ei itse halua. Itseään voi hoitaa vain al anonin kautta. Juoppo juo kun halua, siinä ei auta vahtimiset eikä antabukset. Oma mieheni joi esim. antabuksen kanssa, ei mitään suurempaa reaktiota.   Alkoholistin topimuisen edellytys on tietynlainen herääminen siihen, että on voimaton sekä täydellinen sitoutuminen AA:n ohjelmaan. Samaa ohjelmaa  käytetään mm. Minnesota-ja  Myllyhoidoissa. Jos  ns. asenne on oikea eli on valmis raitistumaan ja myöntämään voimattomuutensa alkoholin edessä, niin ei ole väliä missä  raitistumuinen tapahtuu. Yleensä se vaan vaatii jatkuvaa, jopoa jokapäivästä hoitoa vuosien ajan. Sen takia suurin osa pysyvän raittuden saavuittaneuista käy AA-.kokouksissa. Alkoholistiseen käyttäytymiseen kuuluu se, että alku menee hyvin, mutta se piru istuu aina olkapäällä ja mieli alkaa muuttua, jos oikeaa asennetta ei ylläpidettä AA-kokouksissa.   Tiedän tasan mistä puhut, olen kokenut kaiken tuon.

Isäpuoli oli tuollainen. En katsoisi itse päivääkään tuota menoa, se elämä on nähty.

Molempiin vastauksiin komppi alkoholismiin kuolleen isän tyttäreltä. Itse samaa menoa lapsena katselleena join itsekin itseni melkein loppuun, nyt kolme vuotta selvin päin.
Tuosta tilanteesta ei ilman apua enää ole mahdollista päästä kuiville. Mutta halu ja motivaatio päästä kuiville on tultava alkoholistilta itseltään, muiden kärsimykset joumisen seurauksista eivät pysty motivoimaan alkoholistia lainkaan.Kannatraa silti ottaa puheeksi huoli juomisesta, koska vaikka reaktio on usein negatiivinen, voi puheeksi ottaminen silti edisrää motivaation syntymistä.

Lue lisää www.päihdelinkki.fi sivuilta, siellä voi myös tehdä testejä ja sieltä saa tuke läheiset ja alkoholistit.

Alkoholistin läheisenä otan aidosti osaa. Läheisen kohtalo on piinallinen ja kiduttava. Totuus on, että mitään et voi tehdä, jos alkoholisti itse ei halua muutosta. Ja suurin osa ei halua, se kuuluu siihen sairauteen, että ei miellä itseään sairaaksi.

Joillakin halu parantua voi herätä, jos tipahtaa riittävän pohjalle ja sattuu jotain (esim. lapsi katkaisee välinsä juomisen takia, saa potkut, menee asunto alta, ajaa kännissä autolla jonkun päälle tms.) kamalaa. Kaikilla ei tällaisissakaan tilanteissa herää halu parantua. Pakkohoitoon ei laiteta ihmistä, joka juomalla tappaa itsensä. Ja ei varmaan sillä hoidolla olisi tuloksia, jos ihminen itse ei sitoudu lopettamaan juomista.

Sun pitää päättää, miten suhtaudut asiaan ja hakea apua itsellesi esim. Al Anonista (alkoholistin läheisten vertaistukiryhmä). Voit sanoa alkoholistille, että et halua olla hänen kanssaan tekemisissä silloin kun on humalassa. Älä peittele hänen juomistaan. Jos sukujuhlat jää juomisen takia väliin, sano kaikille suoraan, että hän ei päässyt koska oli niin humalassa. Älä häpeile asiaa, sinä et ole tehnyt mitään väärää ja sinä et voi alkoholistia parantaa. Älä korjaile ja paikkaile alkoholistin tekemisiä - älä maksele laskuja, jotka jääneet maksamatta jne. Soita ambulanssi, jos hän sellaista tarvitsee. Voimia ja iso hali!

Komppia edellisiin. Ei kannata pakottaa hoitoon, ei siitä tule mitään, jollei potilas itse halua. Jos haluaa lopettaa, ei välttämättä tarvitse edes mitään kalliita hoitoja, riippuu henkilöstä. Läheisen kannattaa keskittyä hoitamaan itseään ja huolehtimaan mahdollisesta muusta perheestä.

Itseäni auttoi eniten se, kun mieheni jätti minut. Hän ei enää jaksanut katsoa juomistani. Tajusin olevani tarpeeksi pohjalla, alemmas en enää halunnut ja yhtäkkiä oli itsestään selvää, etten halua juoda ja se loppui siihen. En olisi tätä tajunnut, ellei rakkaani olisi mua joutunut hylkäämään. Sittemin ollaan lähennytty taas toisiamme, eikä yhteen palaaminenkaan ole pois suljettu.

Onnea matkaan!

Joo. Näin karrikoiden voisi sanoa, että paras läheisen antama tuki on sitä, että kantaa viinaa juopolle juotavaksi. Se voi edesauttaa  sitä, että tulee jonkinlainen romahdus ja raja vastaan, jolloin ei enää halua juoda. Missään nimessä ei kannata hyysätä tilannetta ( peitellä tuttavilta, selitellä tekemättömiä töitä ja keksiä alibeja) yms. Potkut tai töiden menetys tekee yleensä raitistumisen kannalta pitkässä juoksussa vain hyvää, vaikka sitä asiaan perehtymättömän on aluksi vaikea uskoa. Juovan alkoholistin puheita ei kannata uskoa, kaikki juomiseen liittyvä puhe mitä suusta tulee ulos, on paskaa. Jos ei edes näe itsellään olevan ongelmaa juomisen kanssa, niin  siihen, että mahdollisesti raitistuu, voi mennä vuosia aikaa. Moni myös kuolee siihen eikä raitistu koskaan. Kannatta miettiä, onko valmis uhraamaan oman elämänsä siihen. Koska omainen sairastuu myös hitaasti mutta varmasti. Alkoholi hallitsee myös sinun elämäästi, koska kyselet asiaa täältä.  Eli olet jo sairastunut läheisriippuvuuteen. Alkoholisti ei välttämättä ole " paha" ihminen. Selvällä hetkellä varmasti vannoo, ettei " juo koskaan ja " selättää asian omin voimin". Alkoholismi on kuitenkin riippuuvuus, ja sille on tyypillistä että se tuhoaa kaiken muun edeltään ja menee kaiken edelle. Sitähän ihminen ei tahdo, se vain tapahtuu. Sitä se alkoholismi on; sen oleellisin elementti on valehtelu itselle ja muille. Kaiken tuon kokeneena ja "todellisuusterapian" läpikäyneenä voin olla onnellinen tilanteestani nyt. Jos saisin kuitenkin valita tällä elämänkokemuksella, niin  jos ihminen ei ole halukas hoitoon, niin jättäisin hänet heti. Täytyy kuitenkin huomioida, että  ulkoinen motivaatio saattaa kääntyä sisäiseksi motivaatioksi. Esim. Minnesota-hoidossa uskotaan siihen. Mutta jos ihminen sinne ei suostu lähtemään hoitoon, niin sille ei voi sitten mitään. Alkoholisti kannatta jättää, antaa juoda vapaasti jonkin aikaa. Se saattaa hänet herättää ja edesauttaa " pohjan löytymistä". Ymmärtäminen pitää lopettaa välittömästi.

Ei se väkisinhoitoon vieminen mitään auta, päinvastoin.

Lisäisin vielä, että omaisesi kuullostaa hyvin tyypilliseltä alkoholistilta. Ärtisyys, uhma, juomisen vähättely, aggression purkaminen oman itsen ulkopuolelle lähinnä omaisiin ( tapahtuu usein silloin kun ei juoda ja odotenaa seuraavaa juomisjaksoa),  sitten taas katumusta jonkun isomman juomiaputken tai mokailun jälkeen...... Aivan kuin alkoholismin oppikirjasta. Se kuuluu tuohon sairauteen.  Ihmisellä on kova hätä, mutta hän on sairas ja sellaisessa tilanteessa ettei itse pysty tuosta nousemaan. Mutta ilmeisesti hätä ei vielä ole tarpeeksi suuri, koska ei ole vielä ns. romahtanut. 

Kiitos vastauksista. Ne tukevat pitkälti päätöstäni toimia, kuten olen suunnitellut eli ottaa etäisyyttä ja hoitaa vaihteeksi itseäni.

Toivottavasti autan sitä kautta edes vähän myös alkoholismiin sairastunutta. Pahaa kuitenkin tekee, kun mieli ei haluaisi ymmärtää, mitä järki sanoo. Että joskus parasta auttamista on se, mikä ulospäin näkyy päinvastaisena eli hylkäämisenä.

Ap

Joo kyllähän se näin on, että itselleen valehtelu ja juominen jatkuu niin pitkään, kunnes se POHJA tulee vastaan. Mikä se kelläkin sitten on. Joillekkin alkoholisteille(tosin hyvin harvoille) riittää se että he näkevät, mitä alkoholi saa aikaan heidän elämässään(pari rattijuopumusta, ei  kykene töihin jne.). Toisille se pohja tulee vastaan vasta kuolemanporteilla, jos sitten sielläkään. Olen itse alkoholisti ja aloitin säännöllisen juomisen 13-vuotiaana, joka paheni vuosi vuodelta 24-vuotiaaksi asti, kunnes olin siinä pisteessä, että en voinut enää elää alkoholin kanssa enkä ilman sitä. Olin menettänyt kaikki kaverini  ja ystäväni, en omistanut muuta kuin muovikassillisen vaatteita, olin asunnoton ja ainoat tunnetilat  joita koin oli ahdistus,häpeä ja epätoivo, joita ei edes se viina(tai muutkaan päihteet) vieneet pois. Nyt olen ollut juomatta kohta 5 vuotta. Olin laitoskuntoutuksessa 6kk. Minulle se oli hyvä juttu, koska aluksi on helpompaa olla pois houkutuksista ja sellaisessa ns. turvallisessa ympäristössä. Jos harkitsee kuntoutuslaitosta, suosittelen valitsemaan sellaisen jossa vähintäänkin suhtaudutaan myönteisesti 12-askeleen toipumisohjelmaan ja vertaistukeen(kuten AA). Jotkut kuntoutuslaitokset, jopa epäsuorasti kannustavat ja ohjaavat niihin, jotta alkoholisti saisi tarvittavat työkalut ja tuen myös laitoksen jälkeiseen elämään. Vertaistuki ja 12-askelta ovat antaneet ainakin  minulle uuden elämän. Jos haluaa ymmärtää alkoholistia ei mielestäni ole parempaa keinoa kuin AA-kirjallisuuden lukeminen(voi tietääkseni tilata suoraan netistä tai ostaa paikalliselta AA-ryhmältä). Lähes poikkeuksetta kaikki tapaamani alkoholistit(itseni mukaan lukien) ovat hyvin herkkiä ja tunne rikkaita ja jollakin tapaa jotkut tunteet ovat niin voimakkaita että niitä on vaikea käsitellä. Tästä aiheesta voisin puhua tuntitolkulla, mutta niinkuin sanoin kannattaa ostaa sitä kirjallisuutta. Mainitsit että hoitoon menoon hän reagoi negatiivisesti ja agressiivisesti. Veikkaan että hän suhtautuu tällä tavalla myös moneen muuhun asiaan. Jos mietit tarkkaan niin saatat huomata että ne asiat ovat asioita, jotka ovat hänelle UUSIA asioita. Alkoholistin normaali reagointi tapa kaikkeen uuteen ja epätietoiseen on viha. Lääkkeet saattaa olla aluksi hyvä juttu, mutta niistä kannataisi mielestäni hankkiutua eroon niin pian kuin mahdollista(ei kannata aloittaa tukahduttamaan lääkkeillä niitä tunteita joita on paennut juomisella). Niinkuin monet sanovat, alkoholismi on tunne-elämänsairaus. Mielestäni alkoholistin toipuminen alkaa kunnolla vasta sitten, kun hän ymmärtää että REAKTIO JOKA HÄNESSÄ SYNTYY HÄNEN JUODESSAAN TEKEE HÄNESTÄ ALKOHOLISTIN, ei se kuinka paljon hän juo, mitä hän juo, milloin hän juo, kenen kanssa hän juo, vaan KUN HÄN JUO. Varsinkaan alku ei ole helppoa ja huonoja aikoja tulee, mutta jos alkoholisti on ottamatta vain sitä ensimmäistä ryyppyä ja hyödyntää hänelle tarjolla olevaa apua, kaikki on vielä mahdollista. Nyt tänä päivänä voin rehellisesti sanoa että itse olen valmis tekemään mitä se ikinä sitten vaatiikin että minun ei tarvitse ottaa sitä ensimmäistä ryyppyä, koska ilman raittiutta minulla ei ole mitään. 

Saat tuon ihmisen psykiatriselle ehkä pakkohoitoon psykoosin takia jos ei oikeasti tiedä missä on ja jos se ei johdu pelkästä humalatilasta.