Päätin, etten aio enää koskaan harrastaa seksiä.

Tämä on tässä. Ja tälle elämälle olen saanut sitä ihan tarpeeksi.

Olen ollut sängyssä n. 100 miehen ja 20 naisen kanssa elämäni aikana.

Yleisesti ottaen olen aina pitänyt seksistä paljon, joskus tunteiden kanssa, joskus ilman. Takana on 2 pitkää suhdetta, 10 vuoden ja 5 vuoden. Seurustelin taannoin vuoden miehen kanssa, jonka käsitys seksistä oli lähetyssaarnaaja-asento pimeässä, eikä se siitä muuksi muuttunut, vaikka yritin innostaa. Lopulta koko homma alkoi kuvottaa, ja makasin liikkumatta (miehen tahdosta!) toimituksen ajan.



Erosimme, ja aloin tapailla eksääni, joka on aina ollut loistava sängyssä. Jostakin syystä tämäkin tökki, en saanut enää orgasmia, en päässyt vauhtiin ja mukaan kuten ennen. Selitin itselleni, että mulla on trauma kun edellisen kanssa sängyssä oli niin kurjaa. Mutta mikään ei muuttunut. Aloin ekaa kertaa elämässäni ajatella sängyssä kauppalistaa, eikä mikään tuntunut kovin kummoiselta. Lopulta mua alkoi sattua, AINA, ja lopulta todella paljon. Pillu varmaan tiesi sen, mitä aivot eivät riittävästi kertoneet. Pakkopullaa mikä pakkopullaa.



Suhde päättyi. Nyt aloin miettiä, että seksi mun osalta tässä elämässä on vissiin koettu. Se on lakannut toimimasta, ja olkoon niin. Päätin toissyönä asiaa miettiessäni, että en aio ikinä enää mennä sänkyyn kenenkään kanssa. Se on turhaa, tarpeetonta, aiheuttaa ongelmia, ja nyt kun saan vielä jotakin kramppeja pilluun, on aika tajuta, että homma on ohi. Minun seksielämäni on loppu. Masturboin jos huvittaa, mutta tiedän, että jos sitäkään ei tee kuukausiin, halut katoavat. Ei tarvitse laskea, kauanko on ollut selibaatissa, kun aika tulee olemaan loppuelämä. Oikeasti, aika vapauttava fiilis. En halua ketään.