Lue keskustelun säännöt.
Olen valtavan epätoivoinen
26.10.2014 |
Olen vasta elämäni alkutaipaleella niin sanotusti mutta olen kokenut silmitöntä julmuutta lapsuudessani ja nuoruudessani useiden ihmisten tasolta. En koe edes olevani ihminen enää. En jaksa enää yrittää, tuntuu että olen menettänyt itseni lopullisesti. Itsemurhaa olen yrittänyt lapsena ensimmäisen kerran.. mutta aina jokin on mennyt onneksi tai epäonneksi pieleen. Kadun syvästi että en tappanut itseäni tuolloin, sillä nyt asiat ovat mutkistuneet entisestään. En koe enää rakkauden tunteita vaan pelkoa surua ja menetystä.. ..
Kommentit (6)
Muutama neuvo ihmiseltä, joka on aina viihtynyt hyvin yksinkin. Tuollainen epätoivo johtuu yleensä ympäristön vaikutuksesta. Lopeta muiden miellyttäminen ainakin siihen asti, että löydät jonkun sen arvoisen ihmisen. Älä kuitenkaan eristäydy. Älä yritä suorittaa elämääsi. Keskity siihen, mikä on itsellesi tärkeää, jos et ole löytänyt mitään sellaista asiaa, niin koita aktivoitua. Jos arjen ongelmat rasittaa, priorisoi, ja pyydä apua. Vaihda paikkakuntaa tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viisaista neuvoista. Olen hankkinut apua ammattilaiselta mutta he eivät usko henkisen rasitteeni katoavan kovin pian.. Muiden miellyttäminen on suurin ongelmani tietysti, minkä lisäksi olen eristäytynyt melkoisesti viime vuosien kuluessa. Tärkeää minulle olisi vain hyväksyä itseni.. mutta helppoa se ei ole. Olen 21vuotias ja polttanut monta siltaa takanani..
Mikä minulle olisi tärkeää...
Jossain vaiheessa vain lopetat välittämästä muista, muiden mielipiteistä. Tee mitä haluat, jos et halua tehdä mitään sekin on valinta. Jos joku ei hyväksy elämäntapaasi niin poistat hänet elämästäsi.
Miksi?