Lue keskustelun säännöt.
Kävin eilen 9-vuotiaan poikani kanssa kerrostalossa.
14.10.2014 |
Muutimme maalle, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Kahdella vanhimmalla on jotain muistikuvia entisestä kerrostaloelämästä Helsingissä, tällä nuorimmalla ei.
Kävimme tuttavallani hakemassa heille pieneksi jääneen pyörän tälle 9-vuotiaalleni. Vierailun jälkeen poika oli aidon hämmästynyt, miten hieno talo se kerrostalo oli. Alaovella painetaan ovisummeria, päästään rappukäytävään, josta pääsee monen perheen kotiin. Poika kysyi, eikö mekin voitaisi muuttaa joskus tuollaiseen isoon taloon.
Asumme nyt omakotitalossa keskellä korpea järven rannalla, kuten kaikkien tutkimusten mukaan suurin osa suomalaista haluaisikin asua..
Ja mua niin hävetti syntyperäisenä helsinkiläisenä, miten olenkin vieraannuttanut omat lapseni kaupunkielämästä näin totaalisesti.
Kommentit (13)
Kiitos tuo piristi!
T. Kerrostalossa asuva Av-mamma jota harmittaa ettei voi ostaa omakotitaloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotkut kadehti kavereita, kun ne asui korkeammalla kuin muut. Lapset arvottaa niin eri asioita
No kuule, meidän aina kerrostalossa asuneet kaupunkilaislapet taas olivat ihan innoissaan kun kesällä olimme vuokramökillä viikoa. Kulkivat edestakaisin alkuun siään ja ulos ja ihmettelivät miten voi olla totta että ulos pääsee näin helpolla ja voi tulla vaikka paljain jaloin. Tuli kanssa sellainen olo, että onko nämä nyt ihan liian paljon kaupungissa . Me ollaan aina asuttu kerrostalossa isossa kaupungissa aika lähellä keskustaa ja sukukin asuu kaupungissa.
No , nyt lapset odottavat innolla ensikesän mökkiviiikkoa ja haaveilevat omasta mökistä. Minä jaksan maalla olla tasan viikon , enempään en pysty.Lapset on ihania, niille seikkailu ja elämys on monasti jotain pientä.
Olet AP väärässä. Suurin osa suomalaisista ei halua asua keskellä korpea järven rannalla vaan keskellä kaupunkia järven rannalla :) Itse en jaksaisi asua missään metsän keskellä koska siellä on yksinkertaisesti tylsää. Asuin koko lapsuuteni maalla ja halusin pois joka hetki. Sinne missä on ihmisiä ja elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 14:30"]Solsidan?
[/quote]
Hotelleja ilman huonepalvelua :)
Ja tän jutun pointti on tämäkö: "Ja mua niin hävetti syntyperäisenä helsinkiläisenä, miten olenkin vieraannuttanut omat lapseni kaupunkielämästä näin totaalisesti."
Meinaatko nyt sitten, että muutatte takaisin kaupunkiin vai mitä? Miksi muuten päädyitte maalle ja oletteko viihtyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella :) Meillä myös lapset haaveilee kerrostaloelämästä. Kai se mitä itsellä ei ole on usein jotenkin muka parempaa ja hienompaa. Omat mielikuvat haihtuu kun itse kokeilee ja huomaa, että suurin osa todellakin oli vain kuvitelmaa.
Meillä lapsi haaveilee omakotitalosta kerrostalojen seassa. Eli olisi paljon kavereita, mutta voisi pitää bändiharjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutettiin kerrostalosta kaksikerroksiseen rivitaloon, sanoi meidän 4 vuotias, ettei enää ikinä aio muuttaa takaisin mihinkään muualle kun rappustaloon. Asuttiin siis kerrostalossa ja siellä ei viihtynyt. Omakotitalo käy myös hänelle (jos häneltä kysytään :D). Mummola on omakotitalossa, jossa vietetään paljon aikaa, ei siis johdu siitä, ettei olisi niitä koskaan nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, meidän lapset ihasteli ukin autossa kyydissä oltuaan sitä kun takaoven ikkunoissa oli niin upeat veivit joilla ikkunat väännettiin auki! Paljon hienompaa kun napista painaminen kuulemma!
Vähän kuin aloittajankin lapsella, lapsuudesta on jäänyt mieleen se kun käytiin kylässä tuttavilla Katajanokalla vanhassa kerrostalossa. Vähänkö oli hienoa kun pääsi hissillä kerroksiin ja roskia varten oli kuilu! Ja kadunpuoleisten ikkunoiden alla kulki ihmisiä ja autoja... Mikä ero oman kodin isojen pihanurmien, 1900-luvun alun huviloiden ja aidattujen tonttien maisemaan.
Lapsille ihmeellisiä voivat olla juuri ne asiat joita aikuinen ei edes huomaa.