Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syöpää sairastaneet ja heidän puolisonsa, neuvokaahan!
14.10.2014 |
Millaista henkistä tukea olette toivoneet puolisoltanne? Entä syöpäsairaan puolisot, mitä sairastunut teiltä toivoi ja miten häntä henkisesti tuitte?
Miehelläni todettiin syöpä, nyt odotetaan tietoa sen levinneisyydestä ja hoidosta. Pelottaa, jännittää. Ja koska tämä on miehelle ja minulle eka kerta, emme ihan tiedä, miten suhtautua. Tokko kukaan sitä heti tietääkään, mutta kaipaisin hiukan ajatustenvaihtoa vertaisilta. Tietenkin, tietenkin jokainen on yksilö, ja suhtautuu omaan tai puolisonsa sairauteen yksilöllisesti, mutta silti...
Entä lapset, missä vaiheessa kerroitte heille?
Kommentit (3)
Voimia! Muistan, miltä tuo tuntui, epätietoisuus on kaikkista pahinta. Minä en halunnut kauheasti jutella tuossa vaiheessa, enemmänkin sitten hoidon alettua jo. Tärkeintä oli, että mies oli rinnalla, piti arjen pyörimässä ja hoiti lapsia. Muutenkin tuntui ikävältä kasata kaikkia omia pelkoja miehen niskaan, kun hänen piti jaksaa omatkin tunteensa. Oli jotenkin helpompi puhua vertaisille eli toisille syöpää sairastaville. Tietty mä miehellekin puhuin, mutta näki oikein, miten sitä ahdisti mun pelkoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole juurikaan jutelleet tunteista vielä. Mies on sellainen vähäpuheinen jörrikkä, aikoinaan oman äidinsä syöpään suhtautui juuri niin, että koki keskusteluyritykset painostamiseksi. Mutta toki ollaan ihan asian tasolla juteltu siitä, missä mennään. Lapsille ajateltiin kertoa reilun viikn päästä, kun on saatu tietää, miten laajalti tauti on levinnyt ja koska tehdään mitäkin.
Muita kommentteja?
ap
Alue: Aihe vapaa
Miehelles voisit sanoa heti, että oot valmis juttelemaan heti, kun hän haluaa. Muttet painosta puhumaan. Lapsille kertoisin sitten, kun tietäisin tarkalleen, mistä on kyse ja hoidot on alkamassa.