Millaiset olivat ensitreffisi nykyisen kanssa?

Mies kutsui minut luokseen syömään, kokkasi vaikuttavan aterian. Tuli sellainen olo että tämä on "keeper". Yhdessä kohta 20 vuotta, lapsia kolme.

Lähdettiin työpaikalta yhdelle oluelle viikon päätteeksi. Taisi mennä toinenkin. Aamuyöstä keitettiim kahvit. Kohta 14 vuotta yhteiseloa takana, lapsia on kolme...

Oltiin 15-vuotiaita, poika tuli keskellä talvea mopolla hakee mut kävelylle. Käveltiin ympäriinsä pari tuntia, ja lopulta seistiin meidän kadun risteyksessä melkein tunti, kun ei haluttu erota vaikka oli kylmä. Poika otti kädestä kiinni, kun sanoin että alkaa tulla kylmä käsille. Ihanaa oli, 10 v. myöhemmin tuntuu ihanan vaatimattomilta ja suunnittelemattomilta, ei edes suudeltu kun toisen kädestä pitäminen riitti sillä hetkellä tekemään niin onnelliseksi.

Tapasimme ensin puistossa, ja minua jännitti ihan älyttömästi koko kävelymatkani ajan sinne ja sielläkin vielä. Koko alkuillan poskillani paloi sellaiset helakan punaiset läiskät. Hän kehui minua kauniiksi jossain vaiheessa, kehui mm. silmieni väriä. Juttelu sujui aluksi vähän ontuen, mutta vähitellen alkoi syntyä luottamusta ja tuttuutta enemmän, jonka myötä keskustelu polveilikin loppuillasta jo asiasta toiseen. Silloin oli toukokuu, ja sinä iltana oli aurinkoista ja aika viileä sää vielä. Loppuiltaa en enää muista, kaikesta on niin kauan aikaa. Se ei tosin johdu mistään alkoholista, sillä sitä ei nautittu ollenkaan kyseisenä iltana.

Kävimme kahvilla, sen jälkeen pieni kävelylenkki, sitten mies vei minut autolla kotiin ja jatkoimme viestittelyä.

Käytiin ravintolassa syömässä. Tarjoilija luuli miestäni Veikka Gustaffsoniksi. (Hän siis ei ole Veikka). Yhteistä taivalta takana 11 vuotta.

Käytiin Keskisellä.

Me oltiin kavereita ennestään ja mies sattui olemaan myn asuinpaikkakunnalla siskonsa luona. No soiteltiin ja pyysin kahville, oltiin kumpikin erottu vähän aiemmin. Kahviteltiin ihan asiallisesti ja mies lähti illalla. No, yöllä heräsin kun oveen koputettiin, mies oli käyny muutamalla rohkasukaljalla ja tuli kertomaan mulle tunteistaan. No yökyläänhän tuo jäi ja nykyään ollaan naimisissa ja meillä yhteinen vauva :)

Ajelin tapaamaan häntä vanhempiensa luokse. Ehdotin sitten että lähdetäänkö jonnekin ajelemaan kun ei viitsinyt treffejä siinä vanhempien pihassa pitää. Kyselin että ajaako hän, ja lähdetäänkö hänen autollaan.

No ei ajanut, oli ryypännyt. Ja myöhemmin selvisi ettei hänen autollaankaan voitu lähteä koska bensa maksaa ja hänen autonsa kuluttaa paljon, ja luultavasti minua ei voisi päästää autonsa rattiinkaan.

Siis käytiin vähän pyörimässä kylällä, ja vein takaisin kotiin. Siellä se on tälläkin hetkellä, 6 vuotta myöhemmin.

Tavattiin yhteisten ystävien kautta, ja oltiin jo juteltu jossain illanvietoissa mutta ensitreffeille mentiin leffaan. Olin aiemmin jossain vaiheessa selittänyt hänelle mitä irttareita valitsen kaupassa (joo, kyllä mä tiedän miten miehet hurmataan: puhumalla karkeista), ja hän tuli paikalle ihan täydellisen karkkipussin kanssa. Olin otettu, että hän oli kuunnellut niin tarkkaan jotain tuollaista höpötystäni.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:25"]

Tavattiin yhteisten ystävien kautta, ja oltiin jo juteltu jossain illanvietoissa mutta ensitreffeille mentiin leffaan. Olin aiemmin jossain vaiheessa selittänyt hänelle mitä irttareita valitsen kaupassa (joo, kyllä mä tiedän miten miehet hurmataan: puhumalla karkeista), ja hän tuli paikalle ihan täydellisen karkkipussin kanssa. Olin otettu, että hän oli kuunnellut niin tarkkaan jotain tuollaista höpötystäni.

[/quote] No oho, tuo onkin jotenkin jo sairasta ja epäilyttävää. Mulla on lähinnä kokemusta että mies ei opi 6 vuodessakaan etten halua pitsaa jossa on ananasta.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:58"]

Ajelin tapaamaan häntä vanhempiensa luokse. Ehdotin sitten että lähdetäänkö jonnekin ajelemaan kun ei viitsinyt treffejä siinä vanhempien pihassa pitää. Kyselin että ajaako hän, ja lähdetäänkö hänen autollaan.

No ei ajanut, oli ryypännyt. Ja myöhemmin selvisi ettei hänen autollaankaan voitu lähteä koska bensa maksaa ja hänen autonsa kuluttaa paljon, ja luultavasti minua ei voisi päästää autonsa rattiinkaan.

Siis käytiin vähän pyörimässä kylällä, ja vein takaisin kotiin. Siellä se on tälläkin hetkellä, 6 vuotta myöhemmin.

[/quote] Niin ja siis olen tapaillut vieläkin, tosin taas vähän siinä hilkulla että ei enää...

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:37"]

Toi vei mut mäkkärin autokaistalta hakee ruokaa. :D

[/quote]

Minutkin on viety mäkkärin autokaistalle. Siitä EI tullut suhdetta.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:58"]

Ajelin tapaamaan häntä vanhempiensa luokse. Ehdotin sitten että lähdetäänkö jonnekin ajelemaan kun ei viitsinyt treffejä siinä vanhempien pihassa pitää. Kyselin että ajaako hän, ja lähdetäänkö hänen autollaan.

No ei ajanut, oli ryypännyt. Ja myöhemmin selvisi ettei hänen autollaankaan voitu lähteä koska bensa maksaa ja hänen autonsa kuluttaa paljon, ja luultavasti minua ei voisi päästää autonsa rattiinkaan.

Siis käytiin vähän pyörimässä kylällä, ja vein takaisin kotiin. Siellä se on tälläkin hetkellä, 6 vuotta myöhemmin.

[/quote] Niin ja siis olen tapaillut vieläkin, tosin taas vähän siinä hilkulla että ei enää...

[/quote]

6 vuotta tapailua?

Ensimmäiset treffimme (ja samalla ensimmäinen tapaamisemme koskaan livenä) kestivät 25h. 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:39"]

Ensimmäiset treffimme (ja samalla ensimmäinen tapaamisemme koskaan livenä) kestivät 25h. 

[/quote]

Unohtui: Yhdessä viisi vuotta nyt ja yksi pieni lapsi. 

Tosi perinteiset. Tavattiin sokoksen kulmalla (toinen kerta eläessä kun nähtiin toisemme), käytiin syömässä pastat, käveltiin rannalla, juotiin kahvit rantakahvilassa, suudeltiin hiukan, käveltiin käsi kädessä tähtitorninmäen yli asemalle, josta mies otti junan kotiinsa. Naimisissa seitsemättä vuotta.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:34"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:25"]

Tavattiin yhteisten ystävien kautta, ja oltiin jo juteltu jossain illanvietoissa mutta ensitreffeille mentiin leffaan. Olin aiemmin jossain vaiheessa selittänyt hänelle mitä irttareita valitsen kaupassa (joo, kyllä mä tiedän miten miehet hurmataan: puhumalla karkeista), ja hän tuli paikalle ihan täydellisen karkkipussin kanssa. Olin otettu, että hän oli kuunnellut niin tarkkaan jotain tuollaista höpötystäni.

[/quote] No oho, tuo onkin jotenkin jo sairasta ja epäilyttävää. Mulla on lähinnä kokemusta että mies ei opi 6 vuodessakaan etten halua pitsaa jossa on ananasta.
[/quote]

Tää on aiheesta ohi, mutta mun mielestä on tosi herttasta, että mieheni tehdessä voileipiä laittaa hän minulle alle kinkun ja päälle juuston ja itselleen sitten toisinpäin. Tein nimittäin ekana yhteisenä aamuna meille leipiä ja hän huomasi asian ja on aina sen jälkeen tehnyt leipäni "oikein päin". Minusta se on vain välinpitämättömyyttä ettei tuollaisia asioita kuten pizza ilman anasta muista

Tavattiin torilla, kun olin just muuttanut kaupunkiin enkä oikein tuntenut paikkoja. Myöhästyin ja mies oli jo ehtinyt pohtia lähtemistä (tämä oli ennen kännyköiden yleistymistä). Käytiin kahvilla ja siinä se, sitten seur pvänä mies soitti ja pyysi seuraaville treffeille.

Käytiin kahvilla, siitä jatkettiin Ateneumiin katsomaan Picasson näyttelyä ja vielä iltaa istumaan ennen kuin suuntasin junalla takaisin kotiin. Oli huikean romanttista - ja niin on edelleen, nyt avioparina. <3