Koitko yliopistossa opiskelun hankalaksi ja miten selviydyit?

Ei yliopistossa ole muuta haastetta kuin motivaatio. Jos on paljon luettavaa, pitää vain ottas itseään niskasta kiinni ja aloittaa aikaisemmin. Materiaalit on kuitenkin listattu kurssitietoihin näkyviin jo etukäteen, joten ei tule yllätyksenä.

Ei ollut mitenkään hankalaa. Omat lukutekniikat hioutui aika nopeasti hyviksi. Oli ihanaa opiskella.

Kurssi kerrallaan.

Olen umpisurkea opiskelija ja ihmettelen, miten minulla voi olla jo reilusti yli 200 opintopistettä kasassa. Motivaatio karkasi jo Bahamalle, pitäisi houkutella se takaisin ja valmistua.

Koen välillä hankaluuksia. Ongelman taustalla on kuitenkin minulla kyseessä mt-ongelmat.

Ei siihen loppujelopuksi vaadita muuta kuin istumalihaksia, itsekuria, keskittymiskykyä ja tietysti hyvää luetunymmärtämis- sekä luetun sovellustaitoa. Nopeasti oppii hyvän lukutaktiikan, eikä niitä kirjoja yleensä sanasta sanaan ensimmäisestä viimeiseen sivuunt tarvitse lukea kuten pääsykokeissa, vaan kirjoista oppii pian poimimaan olennaisen ja silmäilemään loput. Täytyy vaan osata keskittyä ja syventyä siihen mitä lukee, ei voi ajatella mitään opiskelijabileiden edesottamuksia samalla. Lisäksi voin kertoa, että vaikkei ehkä uskoisi niin se lukeminen ON rankkaa. Ainakin itse olin opiskeluviikon päätteeksi ihan poikki, joten rentoutuminen ja aivojen "nollaaminen" välillä on tärkeää. Enkä nyt nollaamisella tarkoita mitään kännejä vaan vaikka leffaan menoa, urheilua, kavereiden tapaamista, pitkään nukkumista, mitä vaan mikä rentouttaa ja saa ajatukset pois opiskelusta.

jotkut tenttikirjat oli helvetin tylsiä varsinkin pakollisissa oman pääaineen ulkopuolisissa aineissa, mutta tentit meni kuitenkin läpi. Turha niistä turhaan nipottaa. Jos ei lukeminen suju ei kannata mennä yliopistoon. Lunttaamalla ja arvaamalla ei vieläkään saa papereita ulos.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 21:32"]

Ei siihen loppujelopuksi vaadita muuta kuin istumalihaksia, itsekuria, keskittymiskykyä ja tietysti hyvää luetunymmärtämis- sekä luetun sovellustaitoa. Nopeasti oppii hyvän lukutaktiikan, eikä niitä kirjoja yleensä sanasta sanaan ensimmäisestä viimeiseen sivuunt tarvitse lukea kuten pääsykokeissa, vaan kirjoista oppii pian poimimaan olennaisen ja silmäilemään loput. Täytyy vaan osata keskittyä ja syventyä siihen mitä lukee, ei voi ajatella mitään opiskelijabileiden edesottamuksia samalla. Lisäksi voin kertoa, että vaikkei ehkä uskoisi niin se lukeminen ON rankkaa. Ainakin itse olin opiskeluviikon päätteeksi ihan poikki, joten rentoutuminen ja aivojen "nollaaminen" välillä on tärkeää. Enkä nyt nollaamisella tarkoita mitään kännejä vaan vaikka leffaan menoa, urheilua, kavereiden tapaamista, pitkään nukkumista, mitä vaan mikä rentouttaa ja saa ajatukset pois opiskelusta.

[/quote]Tai ihan vaan kännääminen..

Olen tehnyt kaksi yliopistotutkintoa. Niiden tekemiseen tarvittiin paljon suunnitelmallisuutta ja vielä enemmän työtä. Sinne kirjastoon piti lähteä lukemaan vaikka kuinka väsytti. Mitään inspiraatiota ei koskaan tule, jos sitä odottaa. Lukemiseen tarvitsi säännöllisyyttä vaikka välillä lukeminen oli hitaampaa ja välillä nopeampaa. Isojen määrien lukeminen vaatii hahmottamista. Ensin runko ja sitten siihen "lisäosia" ja tilpehööriä. Kaikkea ei voi kuitenkaan omaksua, joten tarvitaan hahmottamiskykyä mikä on tärkeää. Lukiokurssimaisella nypläämisellä ei tee mitään yliopistossa.

En kokenut ollenkaan hankalaksi. Tavoitteeni oli valmistua maisteriksi 3 vuodessa ja valmistuin myös. Tämä tarkoitti sitä että pitää mennä siitä mistä aita on matalin, ei tavoitellakaan mitään hyviä arvosanoja ja lukea koko tenttikirjoja läpi vaan lukea lähinnä tärpit. Hyvin sillä tavalla pärjäsi. 

Oman kokemukseni mukaan kirjoja ei välttämättä tarvitse kauheasti lukea (varsinkaan kokonaan), jos suorittaa kurssit tavallisina kursseina eikä kirjatentteinä. Kursseista pääsee kyllä läpi ihan vain lukemalla luentokalvot ja tekemällä harjoitustehtävät. Ne kurssimateriaaleiksi tarkoitetut kirjat ovat lähinnä oheislukemistoa, ja niistä käydään oleellisimmat asiat läpi jo luennoilla.

En, ihmettelenkin miten voi olla niin helppoa.

Ei se paljoa vaadi. Tänään just huvitti, kun jossain ketjussa joku sanoi, että miettikää niitä, jotka ovat yliopistossa ja viittasi, että siellä ne oikeasti sivistyneet ihmiset ovat puhumassa oikeasta sivistyksestä. Heh.

En, paljon helpompaa kuin lukiossa, kun sai opiskella sitä mikä kiinnosti.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:03"]

Ei se paljoa vaadi. Tänään just huvitti, kun jossain ketjussa joku sanoi, että miettikää niitä, jotka ovat yliopistossa ja viittasi, että siellä ne oikeasti sivistyneet ihmiset ovat puhumassa oikeasta sivistyksestä. Heh.

[/quote]

Mikä ketju? Kuulostaa hassulta, haluun lukea. :D

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:04"]

En, paljon helpompaa kuin lukiossa, kun sai opiskella sitä mikä kiinnosti.

[/quote]

Tuokin riippuu ihmisestä. Minä olen sellainen, että kiinnostun melkein kaikesta jossain määrin ja pintapuolisesti, mutta sitten taas ihan kunnolla ei mikään yksittäinen asia jaksaisi kiinnostaa, minkä takia yliopistossa on paljon raskampaa kuin lukiossa, jossa oli niin paljon vaihtelua.

Oli vaan yksityiskohta ketjussa, jonka otsikko muistaakseni "Perhehyttikeskustelu paljasti keskimääräisen sivistyksen tason".

Jos omaa perfektionistin piirteitä, ei kannata haalia niitä kursseja liikaa per vuosi/lukukausi. Opiskelu on kivaa ja siitä voi tehdä itselleen vielä kivempaa sillä, että ehtii paneutua asioihin kunnolla. Juosten kustu -tekniikalla suoritettu kurssi ei ketään lopulta vakuuta.

t: kantapään kautta oppinut superkänninen humanisti, joka kuvitteli suorittavansa 40op jouluun mennessä ilolla.

Olen nyt yliopistossa, ja silloin alussa ensimmäinen yliopistovuosi meni opetellessa yliopisto-opiskelun tapoja ja käytäntöjä. Oma tapa lukea tentteihin ja opiskella muotoutui ensimmäisen vuoden aikana.

Opintojen hankaluus riippuu minun kohdalla aivan kurssista. Esimerkiksi nyt istun taas kerran yhdellä luentokurssilla, jota en vaan tunnu saavan läpi, vaikka miten lukisin :/ Tämä kurssi on nyt se minun koetinkivi, sillä kurssilla on vaan niin pirun vaikeaa asiaa, joka pitää osata ulkoa. Millään muulla kurssilla en ole vastaavia vaikeuksia kohdannut. Suurin kirjatentti, jonka olen tehnyt, koostui 23 kirjasta (erään aiheen keskeiset teokset). Ei niitä kaikkia luettu kannesta kanteen. Yksi teoriakirjatentin alue oli noin 1600 sivua, ja se piti kyllä lukea kokonaan, koska kysyttiin paljon tarkkoja kysymyksiä.

Opiskelu on muuten yllättävän rankkaa. Jos on koko päivän istunut luennoilla, lukenut tenttikirjaa, kirjoittanut esseitä tai seikkaillut kirjastossa lähdeteoksia etsiessä, on illalla kahdeksan aikaan aika poikki.

Meillä oli kursseja, joissa oli aivan stnasti töitä ja palkaksi sai ehkä 2 op... Ikimuistoisin on kuitenkin laaja kirjatentti, josta saa 0 op, mutta se on pakko suorittaa, että pääsee tietylle jatkokurssille..

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:41"]

Olen nyt yliopistossa, ja silloin alussa ensimmäinen yliopistovuosi meni opetellessa yliopisto-opiskelun tapoja ja käytäntöjä. Oma tapa lukea tentteihin ja opiskella muotoutui ensimmäisen vuoden aikana.

Opintojen hankaluus riippuu minun kohdalla aivan kurssista. Esimerkiksi nyt istun taas kerran yhdellä luentokurssilla, jota en vaan tunnu saavan läpi, vaikka miten lukisin :/ Tämä kurssi on nyt se minun koetinkivi, sillä kurssilla on vaan niin pirun vaikeaa asiaa, joka pitää osata ulkoa. Millään muulla kurssilla en ole vastaavia vaikeuksia kohdannut. Suurin kirjatentti, jonka olen tehnyt, koostui 23 kirjasta (erään aiheen keskeiset teokset). Ei niitä kaikkia luettu kannesta kanteen. Yksi teoriakirjatentin alue oli noin 1600 sivua, ja se piti kyllä lukea kokonaan, koska kysyttiin paljon tarkkoja kysymyksiä.

[/quote]

Kirjallisuusko sulla pääaineena?