Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies tulee kotiin töistä ja saa hässäkän aikaiseksi viidessä minuutissa
02.10.2014 |
Hän tulee päivällä puunaamaani kotiin, astelee kengät jalassa olohuoneeseen ja keittiöön ja tuo kauppakassit. Sen jälkeen hän jättää kengät olohuoneen lattialle, repii makuuhuoneen sängystä päiväpeiton ja tyynyt hujan hajan etsiessään (taas kerran) kadottamaansa kaukosäädintä, avaa vastapestyn kylpyhuoneen oven, jotta 2-vuotias pääsee sinne yksin sotkemaan ja avaa parvekkeen oven, jonne 2-vuotias menee paitahihasillaan leikkimään, jolloin riennän joko hakemaan hänet pois sieltä tai menen laittamaan lämpimämpää vaatetta hänen ylleen. Sen jälkeen hän istahtaa sohvalle pelaamaan konsolipeliä lopuksi iltaa, kunnes syö iltapalaa ja menee nukkumaan. Uutisten aikaan yritän nalkuttaa, että josko edes uutiset katsottaisiin.
Tämä toistuu melkein joka päivä maanantaista perjantaihin, eikä sanomisillani ole väliä. Päiväsaikaan kotona on mukavan rauhallista ja lapset leikkivät kiltisti. Miehen saavuttua 2-vuotias alkaa kiukutella, jolloin mies päästää lapsen uudelleen joko uudelleenkuurattuun kylppäriin tai parvekkeelle paitahihasillaan, jolloin menen taas hakemaan lapsen pois tai laittamaan lämmintä ylle. Miltä kuulostaa?
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:42"]
KUmpi teillä tuo leivän taloon? Oletko työelämässä? Vai oletko siellä siistissä ja hiljaisessa rauhassasi kaikki päivät ukon ja yhteiskunnan varoin. Jos, niin ei mulla sulle minkäännäköistä sympatiaa heru. Hus töihin, ruiputtaja.
[/quote]
Tämän kommentin kirjoittaja on idiootti. Missä oma äitisi oli, kun sinä olit kaksivuotias? Tiedätkö että se on yhteiskunnalle edulllisempaa että lapset hoidetaan kotona eikä päiväkodissa? Se lapsi on sekä miehen että naisen vastuulla ja jos on yhdessä tehty päätös että lasta hoidetaan kotona, niin sillloin pääosan laskuista maksaa se joka tienaa enemmän,eli se on joka on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan turhautumisesi ja miehesi on antisosiaalinen sika. Itse ottaisin eron, ei riittäisi tuollainen mies minulle. Mutta mitä ihmettä!? Kaksi vuotias leikkii PARVEKKEELLA!? Tiedätkö kuinka nopeasti lastasi siivotaan kivetyksestä?!
Voisin hyvin olla tuo ukko. Tai olinkin. Tosin ei mukuloita ole. Ja eukkokin kyllä lähti. Voin sanoa ettei se äijänreppana kyllä havahdu tuosta katatonisesta tilasta ennenku teet jotain radikaalia. Muuten sama meno jatkuu, koska tuntuu toimivan tuon miehen kannalta hyvin.
M28
Aivan helkkarin sama kuka sen leivän tuo pöytään, lapsi tarvitsee isää ja vaimo miestään. Ei se peli voi mennä aina kaiken edelle.
Onhan ap:kin hoitanut lasta koko päivän, voisiko hän istahtaa tv:n ääreen loppuillaksi ja huudella miehelle pyyntöjä, kun tämä tulee töistä? Ei se perhe-elämä vain toimi niin.
Mies kuulostaa varsinaiselta saaliilta!! Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:46"]
Tajuan turhautumisesi ja miehesi on antisosiaalinen sika. Itse ottaisin eron, ei riittäisi tuollainen mies minulle. Mutta mitä ihmettä!? Kaksi vuotias leikkii PARVEKKEELLA!? Tiedätkö kuinka nopeasti lastasi siivotaan kivetyksestä?!
[/quote]
Mamma ei ole mielestäsi epäsosiaalinen, jos oma mieskin noin ahdistaa? =DDDDDD
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:44"]
Sähän olet koko päivän kotona, joten mikset katso (tarvittaessa tallentamalla ohjelmat edellisenä iltana) telkkaria päivällä? Joo, mies voisi osallistua hieman enemmän, erityisesti lasten kaitsentaan, mutta käyhän hän töissä ja kaupassa.
[/quote]
No öö, oliskohan niin että Ap hoitaa sitä lasta ja kotia silloin päivällä? :D Ja se, että mies käy töissä ja kaupassa ei vapauta häntä ISÄN vastuusta. Eihän tuollainen ole minkäänlainen isä. Mieti millainen hylkäämisen tunne sille lapselle tulee, kun isä joka ilta mielummin pelaa tietokonepelejä sen sijaan että leikkisi oman lapsensa kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:42"]
KUmpi teillä tuo leivän taloon? Oletko työelämässä? Vai oletko siellä siistissä ja hiljaisessa rauhassasi kaikki päivät ukon ja yhteiskunnan varoin. Jos, niin ei mulla sulle minkäännäköistä sympatiaa heru. Hus töihin, ruiputtaja.
[/quote]
Olen äitiysvapaalla töistä ja palaan sinne vanhempainvapaiden päätteeksi. En loisi sen enempää kuin muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat.
T. Ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:42"]
KUmpi teillä tuo leivän taloon? Oletko työelämässä? Vai oletko siellä siistissä ja hiljaisessa rauhassasi kaikki päivät ukon ja yhteiskunnan varoin. Jos, niin ei mulla sulle minkäännäköistä sympatiaa heru. Hus töihin, ruiputtaja.
[/quote]
Olen äitiysvapaalla töistä ja palaan sinne vanhempainvapaiden päätteeksi. En loisi sen enempää kuin muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat.
T. Ap
[/quote]
Etkä ole vaatinut, että mies pitäisi osan vanhempainvapaista, vai oletko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä tuo, ap. Enkä nyt syytä teitä kumpaakan yksinään, molemmat olette selvästi ajautuneet ikään kuin erillisiin elämiin. Miehesi ei huomioi teitä, kuin korkeintaan kauppa-asiat hoitamalla. Sinua taas ärsyttää se, kun mies tulee kotiin, ja sotkee siistit ympyräsi ja elämäsi lapsen kanssa.
Jotenkin tuo pitää saada purettua, te ajaudutte yhä kauemmas toisistanne.
Juttelisin sinuna vakavasti miehen kanssa. Teillähän ei ole mitään yhteistä elämää tai kontaktia toisiinne enää! Parisuhdeterapiasta voisi olla apua, jos mieskin suostuu sinne lähtemään. Jos ei, varaa terapia ja mene aluksi yksin, mieskin saattaa hyvin tulla mukaan, kun tulee uteliaaksi...
Teidän pitäisi saada kontakti toisiinne uudelleen. Yhteistä tekemistä, yhteistä kommunikointia - muutakin kuin kärttyilyä, nalkuttamista ja määräilyä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:46"]
Tajuan turhautumisesi ja miehesi on antisosiaalinen sika. Itse ottaisin eron, ei riittäisi tuollainen mies minulle. Mutta mitä ihmettä!? Kaksi vuotias leikkii PARVEKKEELLA!? Tiedätkö kuinka nopeasti lastasi siivotaan kivetyksestä?!
[/quote]
Parveke on onneksi ("panssari")lasitettu täysin ja muuten turvallinen ja parvekkeen ovi aukeaa siitä olohuoneesta konsolin ja tv:n viereltä, joten siitä on suora näkyvyyskin sinne. Kuitenkaan näin syksyn tullen siellä ei ole kovin lämmin, joten eihän lasta voi sinne päästää leikkimään ilman että laittaa lämmintä vaatetta lisää päälle.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:57"]
Ei kuulosta hyvältä tuo, ap. Enkä nyt syytä teitä kumpaakan yksinään, molemmat olette selvästi ajautuneet ikään kuin erillisiin elämiin. Miehesi ei huomioi teitä, kuin korkeintaan kauppa-asiat hoitamalla. Sinua taas ärsyttää se, kun mies tulee kotiin, ja sotkee siistit ympyräsi ja elämäsi lapsen kanssa.
Jotenkin tuo pitää saada purettua, te ajaudutte yhä kauemmas toisistanne.
Juttelisin sinuna vakavasti miehen kanssa. Teillähän ei ole mitään yhteistä elämää tai kontaktia toisiinne enää! Parisuhdeterapiasta voisi olla apua, jos mieskin suostuu sinne lähtemään. Jos ei, varaa terapia ja mene aluksi yksin, mieskin saattaa hyvin tulla mukaan, kun tulee uteliaaksi...
Teidän pitäisi saada kontakti toisiinne uudelleen. Yhteistä tekemistä, yhteistä kommunikointia - muutakin kuin kärttyilyä, nalkuttamista ja määräilyä.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa. Suhteemme on mennyt kyllä aikamoiseksi "kylmän sodan aikakaudeksi" ja se on molemminpuolista nalkuttamista ja miehen puolelta aikamoista määräilyä. Tosiaan pitäisi kääntää kurssi siten, että olisi enemmän yhteistä mukavaa tekemistä. Täytyy miettiä tuota parisuhdeterapiavaihtoehtoa kyllä.
T. Ap
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:57"]
Ei kuulosta hyvältä tuo, ap. Enkä nyt syytä teitä kumpaakan yksinään, molemmat olette selvästi ajautuneet ikään kuin erillisiin elämiin. Miehesi ei huomioi teitä, kuin korkeintaan kauppa-asiat hoitamalla. Sinua taas ärsyttää se, kun mies tulee kotiin, ja sotkee siistit ympyräsi ja elämäsi lapsen kanssa.
Jotenkin tuo pitää saada purettua, te ajaudutte yhä kauemmas toisistanne.
Juttelisin sinuna vakavasti miehen kanssa. Teillähän ei ole mitään yhteistä elämää tai kontaktia toisiinne enää! Parisuhdeterapiasta voisi olla apua, jos mieskin suostuu sinne lähtemään. Jos ei, varaa terapia ja mene aluksi yksin, mieskin saattaa hyvin tulla mukaan, kun tulee uteliaaksi...
Teidän pitäisi saada kontakti toisiinne uudelleen. Yhteistä tekemistä, yhteistä kommunikointia - muutakin kuin kärttyilyä, nalkuttamista ja määräilyä.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa. Suhteemme on mennyt kyllä aikamoiseksi "kylmän sodan aikakaudeksi" ja se on molemminpuolista nalkuttamista ja miehen puolelta aikamoista määräilyä. Tosiaan pitäisi kääntää kurssi siten, että olisi enemmän yhteistä mukavaa tekemistä. Täytyy miettiä tuota parisuhdeterapiavaihtoehtoa kyllä.
T. Ap
[/quote]
Kannustan siihen, todella. Mekin kävimme sellaisessa monta kuukautta miehen kanssa, ja ulkopuolinen terapeutti osaa kysyä ns. hyviä kysymyksiä siitä, millaisia luutumia parilla on tottumuksissaan, tavoissaan ottaa kontaktia, ratkoa ristiriitoja jnejne. Monasti parisuhteessa ei enää näe suhdetta kunnolla, ikään kuin ei näe metsää puilta, joten ulkopuolinen voi avata uusia näkökulmia. Minusta terapiasta oli rutkasti hyötyä, kenties olisi teillekin. Ja ainakin voisit rehellisesti sitten sanoa, että YRITIT, vaikka ei onnistuisikaan auttamaan teitä uuteen alkuun.
Toki viime kädessä asiat pitää työstää ja ratkoa itse, mutta todella hyvän alkusysäyksen saisitte sieltä.
Parisuhdeterapiaa saa kunnilta, esim. täällä Helsingissä se on perheneuvoloiden alaisuudessa, mutta EI todellakaan tarkoita, että teistä tulisi automaattisesti lastensuojelun asiakkaita. Sitä ei kannata pelätä, esim. meidän parisuhdeterapiassa ei terapeutti tavannut lapsia lainkaan.
Toinen vaihtoehto voi olla seurakunnat.
Soita molempiin ja kysy, mikä on jonotilanne. Puhelimessa kyselevät, millaisista ongelmista on kyse ihan siksi, että sen avulla määritetään kiireellisyys. Ei-kiireellistä terapiaa joutuu yleensä odottamaan kuukausia, joten kannattaa soittaa pian.
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katsois hetkeäkään. Ja kuulostaa kyllä siltä että sinun olisi parempi ilman tuollaista sik.. sori, miestä.
Minkä ikäinen mies on? Usein mietin millaisia pelien kanssa kasvaneista pojista on tullut... Ilmeisesti miehesi kaltaisia. Onnea...
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 19:28"]
Ei kuulosta hyvältä miehen pelaaminen, mutta ei myöskään sun pakkomielteinen siivoaminenkaan.
[/quote]
Mikä ihmeen pakkomielteinen siivoaminen? Minäkin siivoan joka ikinen päivä useita tunteja. Meillä on iso koti, boheemi mies, kaksi aktiivista pientä lasta ja iso koira josta lähtee paljon karvaa. Joka päivä on imuroitava, pestävä ruokasalin lattia (lapset 2v ja 1v) muutamaan kertaan, tiskejä tiskattava, kolmisen koneellisesta päivässä ripustamisineen ja viikkaamisineen (ja meillä ei edes silitetä... Mies pesettää kauluspaitansa pesulassa), tavaroiden keräys, lelujen keräys lasten kanssa leikkien jälkeen, vessojen pesu päivittäin, kylppärin pesu päivittäin, koska kuivausrumpu levittää jotain ihme pölynukkaa kaikille pinnoille. Plus tietysti näin syksyisin tuo ulkovaatesirkus ja sen pyöritys. Kyllä sitä siivoamista vaan riittää ihan ilman pakkomielteitäkin. Meilläkin se hoituu tuossa sivussa, lasten kanssa oleminen on meillä pääosassa.
Alue: Aihe vapaa
Mä istuttaisin miehen pöydän ääreen, ja keskustelisin vakavasti pelaamisesta. Ei perheenisä voi pelata kaikkea vapaa-aikaa, vaikka kuinka tekisi mieli.
Minkä ikäisiä olette?