Lapsi jännittää ja epäonnistuu matikan nopeustesteissä
Onko muilla kokemusta tällaisesta ja voiko tässä tehdä jotain?
Tyttäremme on 5. luokalla. Hän menestyy koulussa erinomaisesti vaikka ottaa sen melko rennosti (ei siis ole mikään perfektionisti ja hikipinko). Matikka on tytön suosikkiaineita. Luokalla on usein matikassa nopeuskokeita. Oli jo aiempina vuosina. Siis lyhyen ajan aikana pitää laskea mahdollisimman monta helppoa päässälaskua, esim. kertotauluja tai yhteenlaskuja tms.
Tyttö ei jännitä noita etukäteen (siis niitä on tosi usein, eikä niitä erikseen ilmoiteta), mutta tuossa laskutilanteessa aivot menevät ihan jumiin, kädet tärisevät niin että hyvä kuin kynä pysyy kädessä ja laskemisesta ei siis tule yhtään mitään. Tuloksena on usein esim. 2 oikein laskettua lasku kun siinä ajassa pitäisi laskea vähintään 20 laskua. Kyseessä ovat siis laskut, jotka osaa laskea salamannopeasti muissa tilanteissa, mutta kun nopeuskoe isketään pöytään, niin jumi iskee.
Nähtävästi noiden pikkukokeiden tulokset eivät näy mitenkään mumerossa, sillä tytön matikanarvosana on aina ollut erinomainen. Samoin me kotona sanomme lapselle, että noilla ei ole väliä, kun me kaikki (tyttö, vanhemmat, ope) tiedetään että hän osaa laskea nopeasti ja oikein, mutta nuo testit vaan jännittävät. Ope aina yrittää kokeiden aikana rauhoitella.
Mitä tässä oikein voi tehdä? Järjellä ajateltua tyttö sanoo että ei tietenkään tarvitsisi jännittää, mutta jännittää silti. Muut kokeet eivät jännitä ja tytön ajatuksenjuoksu on yleensä ihan nopeaa.
Kommentit (11)
Kun se ei edes vaikuta numeroihin, niin miksi tarvitsisi tehdä mitään. Lopettakaa kaikki siitä puhuminen ja stressaaminen.
haittaako tämä tyttöä itseään? Jos haittaa niin sitten pitää jutella, mutta eihän tuolla ole muuten mitään väliä. Miksi se ope muuten järkkää tuollaisia nopeuskisoja? Eiköhän se riitä, että osaa laskea. Nopeus on riittävä jos ehtii normaalin kokeen aikana laskea kaikki tehtävät tai tehdä tunnilla kirjasta sen tunnin aukeaman. Päässälaskutestit on silloin tällöin minusta ihan järkevää, mutta nopeuskisat ei kyllä.
No siinä mielessä haittaa, että on kovin harmistunut kun tuo kotiin niitä 2/30 lappuja allekirjoitettavaksi että surkeaa saada noin surkea tulos kun "kaikki muut" saavat paljon parempia tuloksia. Aina kuitataan asia ilman suurempaa huomiota ja uskon että tyttö todellakin tietää että noiden pikatestien tulos on meille ihan sama.
Selvästi se testitilanne on todella epämukava kun kerran opekin sanoo että tytön kädet tärisevät niin että kauas näkee että on ihan paniikissa. Eli ei tuollainen paniikki mikään kiva juttu ole. Eli siinä mielessä olisi kiva että paniikki loppuisi tai ainakin vähenisi.
Matikkanopeus on muuten ihan hyvä. Eli ehtii tunnilla lisätehtäviin, tekee läksyt nopeasti ja normaalit kokeet onnistuvat hyvin.
ap
Eihän s kuullosta ongelmalta muille kuin sinulle. Äiti on perfektionisti. Äidille asia on ongelma. Asia, joka ei ole oNgelma...lapsi pärjää jokatapauksessa.
Järkkää äiti-lapsi laskukisa kotona.
Anna lapsen olla, anna lapsen olla jossainepätäydellinen.
Toistamiseen kuitenkin, ihan sinä itse ap, jankkaat lapsen olevan nopea jne. Miksi ihmeessä todistelet sitä meille tuntemattomille. Voin kuvitella mitkä keskustelut olet käynyt open kanssa....=(
Miksi ne sivuuutetaan ne 2/ 20 pistetä? olalla ohi. Jos asia haittaa lasta. Kysy haittaako. Jos haittaa....järkkää kotona niitä leikkimielisiä laskukisoja. Voi niitä muutenkin järjestää. Kerro, että sinua jännittää. Jutellaan miltä jännittäminen tuntuu, mikä jännittää, milloin jännittä. Että on luonnollista. Että saa jännittää ja saa olla jännittämättä.. Kaikki on ihan yhtä oikein.
Jos se on tabu asia ja lapsi aistii, että on tabu, niin enemmän vaan jännittä...kun asiaa ei käsitellä, kun se tavallaan on ja ei ole.
Juttele lapsesi kanssa. Ja tee hänen kanssaan juttuja. Mikä sinua jännittää? Ehkä eri asiat kuin lasta? Etkö niistäkään puhu? Onko nekin tabuja? Avataan aihetta. Lapsi ymmärtää ja ymmärrys helpottaa.
Auttaisiko jännitykseen, jos harjoittelisitte vastaavaa tilannetta kotona? Yritä opettaa, että ei kannata edes ajatella ajankulua, vaan tekee niitä tehtäviä samalla lailla kuin yleensä kotitehtäviä tms. Itsellä oli samantyyppinen tilanne päässälaskujen kanssa ala-asteella. Meillä opettaja sanoi tehtävän ääneen ja sitten piti laskea mahdollisimman nopeasti. Tajusin vasta paljon myöhemmin, että olen niin visuaalinen ihminen, että minun pitää ensin hahmottaa numerot silmieni edessä, ennen kuin voin alkaa laskea ja se vei aikaa. Ja samalla tietenkin paniikki päällä ajankulun takia. Olisiko taustalla jotain samantyyppistä? Itsellä auttoi se, kun harjoittelin kotona yrittäen olla ajattelematta aikaa. Meillä oli myös matikka-lautapeli, jonka kanssa oli hauska asiaa harjoitella. Itse myös olin muuten lahjakas matikassa, ainoastaan nuo nopeustestit olivat jostain syystä liian jännittäviä tilanteita.
Kotona nopeuslaskuja harjoiteltiin aiemmin (varsinkin silloin kun oli kertotaulukokeita) ja homma onnistui kotona kuin vettä vaan. Ei silloin jännitä. Ope joskus kyseli tytöltä kertotaulut välkällä pihalla kävellessä ja totesi silloin että vastaukset tulevat kuin pyssyn suusta.
En jankkaa tyttären nopeudesta missään muualla kuin täällä, jotta kukaan ei valittaisi, että kyllä laskut pitää tehdä järkevässä ajassa, ei niihin voi käyttää tuntitolkulla aikaa aikuisenakaan.
Jännittäminen ja huonot numerot ei ole meillä mikään tabu, mutta eipä asiasta viitsi enää koko ajan jauhaa. Tyttöä tuntuu ärsyttävän koko asia. Moneen kertaan ollaan kerrottu, kuinka esim. minä menin lapsena ihan lukkoon noissa kertolaskukokeissa kun piti koko luokan edessä aina vastata ja sitten vasta pääsi istumaan paikalleen kun oli vastannut tietyn määrän oikein. Eli tuttu tunne minullekin. Asia helpottui minun kohdallani vasta yläasteella kun tuontyylisiä testejä ei enää ollut.
ap
Hmmm ... ei tuossa muu huoleta kuin se, että tytöllä on taipumusta jännittää noin paljon (aivot eivät "toimi" ja kädet tärisevät). Kuinka saadaan estettyä, ettei noin voimakas jännittäminen leviä muihin tilanteisiin? Itse muistan kerran ala-asteella saaneeni matikan päässälaskuista 2/20 p ja ope kysyi, mitenkäs tämä näin meni (yleensä sain täydet ...). Noh, sanoin, etten voinut ajatella mitään laskuja kun 10 minuutin kuluttua oli hammaslääkäriaika ja tiesin, että siellä vedetään kaksi hammasta irti ilman puudutusta! Ope ymmärsi ja koko testi unohdettiin.
Meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten, mutta tytär on kasvaessaan päässyt yli koekauhusta.
No ei kai sille mitään voi..