en jaksa!

Varoitus! Avautuminen!

Olen rv 35 ja jäänyt jo töistä pois supistelujen takia. Kotona on ekaluokkalainen ja 4-vuotias lapset, nuorimmainen käy 2-3krt/vko päiväkodissa. Mutta nyt mä rupean hajoilemaan tätä kotona olemista ja sitä että joka helv. päivä jonnekkin sattuu/supistaa/vihloo/väsyttää ja yleensä näitä kaikkia yhdessä..
Aikaisemmin olen voinut ihan hyvin ja nämä kaikki oireet tulleet nyt parin viikon sisään todella voimakkaina. Koiraakaan en pysty kunnolla viemään enää, tai alun 5min jonka jälkeen taas supistaa ja sattuu ja tätä kestää sitten useamman tunnin. Kauppareissut ja ihan perus siivoaminen vaatii tarkkaa suunnittelua myös.
Kun joskus ilman lapsia lähtee näkemään ystäviä joutuu sieltäkin yksin poistumaan jo aika pian kun taas särkee.. mies jää aina vaikka minä poistun.. normaalit arkinäkemiset ystävien kanssa uskallan sopia vasta samana päivänä kun ei yhtään tiedä onko yölläkään pystynyt edes nukkumaan, sitten pitäisi jaksaa noiden vanhempien lasten kanssa vielä tehdäkkin jotain varsinkin kun mies paljon poissa kotoa töiden takia mutta mitäs teet kun aina vaan sattuu. Todella yksinäinen olo tullut ja katkeroittaa.. vauva kyllä toivottu ja odotan elämää ilman jatkuvaa kipua vauvan kanssa mutta nyt tuntuu niin paskalta.. onko muilla ollut näin ja miten olette pitäneet itsenne koossa?