Pakko-oireinen häiriö

Hei kaikki!

Kirjoitan palstalle ensimmäistä kertaa, joten en ole täysin varma meneekö teksti nyt oikeaan osoitteeseen.

Olen n. 25 vuotias nainen, jolle perheenlisäys alkaa olemaan hiljalleen ajankohtainen asia. Yksi asia kuitenkin häiritsee, joka tadaa, liittyy otsikossa mainittuun sairauteen. En ole keskustellut oireistani (vielä) ammattilaisen kanssa. Pärjään hyvin elämässä, käyn töissä ja olen sosiaalinen. Toisinaan saan pahoja pakkoajatuksia, pelkään läheisteni kuolevan ja saatan toistaa tiettyjä jo tutuksi tulleita asioita monesti. Esimerkiksi kaapinoven sulkemisen saatan toistaa viidestikin. Laskea juomalasin pöydälle toiset viisi kertaa. Tällaisia toimintoja on useinta, joita kaikkia en kehtaa yksinkertaisesti edes kertoa. Siivoan usein ja kotimme on siisti, mutta elämisen jäljet näkyy. En siis ole siisteysintoilija joka pesee käsiään kolme tuntia putkeen. En kammoa tauteja, joka tuntuu olevan yksi yleisin pakko-oireisen häiriön piirteistä. 

Olen onnistunut piilottamaan tämän läheisiltäni. Olen työssä jossa autan muita ja olen tuttavapiirin luottohenkilö, jolle avaudutaan. Olen siitä otettu. En itse halua avautua murheistani tutuilleni. Kukaan heistä ei uskoisi, jos kertoisin millaisista ajatuksista ja oireista kärsin. Välillä sen kuuluisan kaapinoven edessä tekisi mieli purskahtaa itkuun. Onhan se nyt naurettavaa, aikuinen ihminen ramppaa jotain tuhatta kertaa että ei ahdistaisi?! Oireeni on alkaneet hyvin nuorena, ehkä joskus kouluikäisenä ja jatkuneet tähän päivään saakka. 

Nyt tahtoisinkin tietää, onko muilla omakohtaisia kokemuksia omasta tai läheiden sairaudesta? Oletteko löytäneet syytä, entä mikä provosoi oireita? Ko. häiriöllä on periytyvä alttius, uskallanko tehdä lapsia jos tällainen riesa voi periytyä eteenpäin..