Lue keskustelun säännöt.
Sydän murtuu, mies ei halua toista lasta
01.10.2014 |
Miten tästä voi päästä yli. Tuntuu, että rakkauteni kuoli, kun mies ilmoitti, ettei halua enää lapsia. Vauva syntyi kesällä, eikä toista vielä tarvitsisi hätäilläkään, mutta hän on jo varma, ettei halua enää enempää lapsia. Suhteen alussa hän oli aloitteellinen lastenhankintaan, ja nimenomaan useamman lapsen hankintaan. Lähestymme molemmat jo neljääkymppiä, joten kovin pitkälle tätä asiaa ei voisi lykätä. Ainoa peruste, jonka hän sanoo, on että haluaa tehdä elämässään vielä muutakin kuin lapsia. En pysty puhumaan asiasta, koska tuo argumentti on niin älytön ja olen niin vihainen ja surullinen. Surullinen myös siitä, että lapsemme jää ainokaiseksi, yksinäiseksi. Tuntuu että minut on petetty. Totta kai olen äärettömän onnellinen terveestä vauvastani, mutta tuntuu epäreilulta, että mies voi päättää perheemme tulevaisuudesta noin yksipuolisesti ja huteralla perustelulla. Ei ole tyyppiä, joka helpolla muuttaisi mieltään...
Kommentit (21)
Kuulostaapa yksinkertaiselta. Luuletko, että perhe-elämä jatkuisi onnellisena, jos kävisin tekemässä lapsen jonkun muun kanssa kysymättä mieheltäni?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on semmoinen asia, että ihmisellä pitää olla veto-oikeus ja oikeus muuttaa mieltään. Niin ärsyttävältä ja epäreilulta kuin se kuulostaakin. Siinä mielessä miehesi kuulostaa hyvältä tyypiltä, että tuntuu ottavan isyyden tosissaan ja ymmärtää sen vastuullisuuden ja työmäärän. ...Rentoudu ap nyt ja keskity ihanaan vauvaasi. Kysy sitten vuoden parin päästä uudelleen miehen mielipidettä. Ehkä hän on muuttanut silloin taas mieltään.
Olisko kannattanut lisääntyä nuorempana
Oliko rakkautesi kiinni lapsien lukumäärästä? Et tainnut rakastaa miestäsi ihmisenä vaan vain lapsia ja miestä siittäjänä.
Vauvan syntymä tainnut mullistaa miehesi elämän täysin. Yö valvomiset,vastuu yms ollut enemmän kuin odotti.Anna ajan kulua vaikka puoli vuotta ja kysy asiaa uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun ei tarvitse sen takia rueta elämääsi murehtimalla pilaamaan. On hyvä että hän on ilmoittanut ettei enään halua eikä vain kierrellyt ja kaarrellut.
Nuo on sellaisia asioita jotka pitäisi puhua selväksi jo ennen kuin aletaan yhteistä elämää rakentamaankaan. Niitä on sitten vähän vaikea enään alkaa riitelemään.
Miehellä on täysi oikeus kieltäytyä lapsien hankkimisesta. Mielestäni jopa silloin kun mies on kieltäytynyt lapsen hankkimisesta ja jos lapsi sitten kuitenkin tulee niin miehen ei pitäs enään olla vastuussa siitä lapsesta.
Ei ainoastaan naisella ole oikeus kieltäytyä lapsesta. Miesten pitäisi enemmän käyttää ehkäisynä sterilisaatiota tai muuta pysyvää ehkäisyä kuin kondoomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo taas kuinka epärealistisia ovat miehen käsitykset vauva/lapsiperhe-elämästä...
Mieli voi muuttua, niin minunkin miehellä muuttui. Ainokaisena ei ymmärtänyt että sisaruksista olisi jotain erityistä iloa ja halusi perheemme pysyvän yksilapsisena. Nyt kun lapset ovat 5 ja 7 ja toistensa parhaat kaverit, tajuaa olleensa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:15"]
Kuulostaapa yksinkertaiselta. Luuletko, että perhe-elämä jatkuisi onnellisena, jos kävisin tekemässä lapsen jonkun muun kanssa kysymättä mieheltäni? Ap
[/quote]
No tietenkin vaihdat miestä!
Ymmärrän hyvin miestäsi, eivät kaikki halua viettää aikaansa pienten lasten kanssa tuon ikäisenä. Hänellekin on ehkä valjennut se että jokut alkavat jo saada lapsenlapsia nelikymppisinä. Ihan fiksu mies, elämältä voi todella haluta ja saakin jotain muutakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 10:46"]
Oliko rakkautesi kiinni lapsien lukumäärästä? Et tainnut rakastaa miestäsi ihmisenä vaan vain lapsia ja miestä siittäjänä.
[/quote]
On aika luonnollista että kumppaniin rakastuessaan ajattelee tätä myös tulevien lastensa isänä tai äitinä. Annat ymmärtää kuin lisääntyminen olisi jotain outoa ja poikkeuksellista? Jos tutkimusten mukaan 94 % nuorista aikuisista haluaa jossain vaiheessa lapsia, niin kyllä niiden 6 %:n olisi aika reilua heti alkumetreillä kertoa oma kantansa.
JokoJokoJokoJoko joku ehti sanomaan "olisit kiitollinen siitä lapsesta joka sinulla on, kaikki eivät saa yhtäkään"... Sulla on kaksi vaihtoehtoa joko tyytyä miehen tahtoon tai jättää se. Jokainen normaali kai ajattelee etten tietenkään jätä, riko tätä meidän perhettä ja jätä "isättömäksi" tätä ensimmäistä lasta, mutta sitä kannattaa harkita. Nimim. 7 vuotta tyytynyt miehen päätökseen, nyt vihainen ja katkera ja liian vanha aloittamaan alusta jonkun uuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi oi miksi se yksi ei riitä?!
Mies voi muuttaa mieltään kun vauva kasvaa taaperoksi ja arki muuttuu helpommaksi. Ei ole jatkuvaa kanniskelua, syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Taaperon kanssa voi tehdä muutakin kuin olla kotona.
Meilläkin mies oli ekan vauvan jälkeen sitä mieltä että enempää ei tule. Noh ei siinä vierähtänyt kuin vuosi ekan syntymästä kun oli jo toinen ääni kellossa. Tokan raskauden aikana puhui jo kolmannesta, mutta nyt vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen on taas sama "ei enempää lapsia" -levy soimassa. Saa nähdä muuttuuko se mieli taas tässä vuoden sisällä :)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:06"]
Mies voi muuttaa mieltään kun vauva kasvaa taaperoksi ja arki muuttuu helpommaksi. Ei ole jatkuvaa kanniskelua, syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Taaperon kanssa voi tehdä muutakin kuin olla kotona.
[/quote]
Mun mielestä taas taaperovuodet olivat paljon kuluttavampia kuin vauvavuosi. Vauva on nimenomaan helppo sen takia, että sitä voi kanniskella mukana ja se on ihan tyytyväinen, kunhan ei ole nälkä tai märkä vaippa.
Taapero taas liikkuu yllättävän nopeasti ilman, että toiminta olisi kovinkaan harkittua tai kiellot pysyisivät mielessä erityisen pitkään. Siinä oli oikeasti sitä vahtimista.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:06"]
Mies voi muuttaa mieltään kun vauva kasvaa taaperoksi ja arki muuttuu helpommaksi. Ei ole jatkuvaa kanniskelua, syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Taaperon kanssa voi tehdä muutakin kuin olla kotona.
[/quote]
Mun mielestä taas taaperovuodet olivat paljon kuluttavampia kuin vauvavuosi. Vauva on nimenomaan helppo sen takia, että sitä voi kanniskella mukana ja se on ihan tyytyväinen, kunhan ei ole nälkä tai märkä vaippa.
Taapero taas liikkuu yllättävän nopeasti ilman, että toiminta olisi kovinkaan harkittua tai kiellot pysyisivät mielessä erityisen pitkään. Siinä oli oikeasti sitä vahtimista.
[/quote]
Miehen näkökulmasta taapero on kuitenkin enemmän "ihminen" kuin vauva ja sen kanssa "voi tehdä jotain".
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:22"]
Kertoo taas kuinka epärealistisia ovat miehen käsitykset vauva/lapsiperhe-elämästä...
[/quote]
Minun mieheni käsitykset ovat hyvinkin realistisia, ja siksi hän ei lapsia haluakaan.
No kyllä kai hän omasta puolestaan saa päättää montako lasta haluaa. Niin saat sinäkin. Jos niitä enemmän haluat, niin taivuttelet miehesi sille kannalle, tai sitten teet niitä jonkun muun kanssa. Kaipa tämä asia on selvä miehellesikin.