Pelkään, että poikani on kehitysviiveinen tai jopa kehitysvammainen :(

Minulla on kolme poikaa, joista kukaan ei ole kaksivuotiaana puhunut kuin muutamia sanoja. Yhden kanssa käytiin puheterapiassa parin vuoden ajan, kahden puhe tuli nopeasti siinä 2,5-vuotiaana. Nyt kaikki ovat fiksuja kouluikäisiä. En vielä noilla perusteilla olisi huolissani, menkää vaan sinne puheterapiaan ja katsokaa, mitä siellä sanotaan.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:27"]

En ole aivan varma hänen puheen ymmärtämisen tasostaan, mutta perusasioita hän ymmärtää selvästi. Hän on aina ollut hieman "sisäänpäinkääntynyt" kommunikoinnin suhteen: aivan pienenä vauvanakaan hän ei ottanut katsekontaktia kovin helposti ja hän alkoi jo varhain leikkiä itsekseen mielellään. Sinänsä hänellä näyttää olevan hyvä mielikuvitus ja hän leikkii itsekeksimiään leikkejä. Ne leikit tosin eivät ole kovinkaan "symbolisia" ja hän ei juurikaan leiki esimerkiksi autoilla tai pehmoleluilla ym.

Hän mielellään kasaa tavaroita yhteen ja lajittelee niitä tai tiputtelee tavaroita raoista ja katselee, kun ne tipahtavat. Hän myös edelleen pureskelee tavaroita ja laittaa tavaroita suuhun. Erityisesti kesällä hän katseli mielellään vesipisaroita ja roiskutteli vettä katsellen, kun vesi valui leikkiämpäristä toiseen.

Tiettävästi kuulo on hyvä/normaali. Pottaa hän ei vielä osaa käyttää, mutta on harjoitellut sitä hieman. Hän osaa periaatteessa syödä itse, mutta useimmiten ei haluaisi syödä itse, vaan alkaa kiukutella ja itkeä, jos vanhempi ei syötäkään, vaan hänen pitäisi syödä itse. Hän katsoo ajoittain lastenvideoita ja keskittyy niiden katseluun ihan hyvin.

T. Ap

[/quote]

Meidän poika oli pienenä hyvin tuontapainen. Viihtyi jo vauvasta paljon itsekseen, ei välittänyt erityisemmin viihdytyksestä tai seurasta. Oli hyvin rauhallinen eikä kiinnostanut liikkuminenkaan kovin. Puhumistakaan ei normaaliin tahtiin oppinut, selvästi koska häntä ei vaan erityisemmin kiinnostanut kommunikoida kenenkään kanssa. Kuitenkin yhtäkkiä, lähes 4-vuotiaana, alkoi puhua yllättävän täydellisesti vaikka ennen sitä oli puhe ollut yksitavuista vauvapuhetta. 

Minä en ikinä epäillyt pojalla mitään kehitysviivästymää, minusta hän oli vain omanlaisensa persoona. Nyt on jo 12-vuotias koululainen ja on pärjännyt erittäin hyvin koulussa, matemaattisesti erityisesti vaikuttaa hyvinkin lahjakkaalta. Introvertti hän on edelleen ja on enemmän kiinnostunut asioista kuin ihmisistä, mutta toisaalta, niin ollaan minä ja isänsäkin, eikä introverttiys mikään vamma tai sairaus ole. Nörttien sukua ;)

Älä pakota edistymään. Älä huijaa itseäsi tai neuvolan henkilökuntaa, vaan katsokaa ongelmia realistisesti, niin lapsi saa parhaimman ja oikeimman hoidon.

Tsemppiä ja mukavaa talven odotusta!:-)

Voi kuule, etenkin pojat ovat hitaita puhumaan! Odottaisin vielä puolikin vuotta rauhassa, varsinkin jos liikkuu taitavasti. Sanotaan nimittäin, että "puhe jää jalkohin"! ;)

Maalaisjärjellä ajatellen, auttaisiko laulaminen ja musiikki? Musiikkiahan käytetään paljon terapiana ja laulamisesta lapset tykkää. Lauluista oppii myös sanoja ja sanojen muistamista. Laula lapselle paljon, kuunnelkaa musiikkia, liikkukaa sen tahtiin, leikkikää laululeikkejä jne. Tsemppiä, toivottavasti huolesi on turha. Mutta jos lapsella olisikin jokin viivästymä tai vamma, niin kyllä tässä maailmassa pärjää. Tukea on saatavilla ja jokaisella ihmisellä on oma paikkansa. Olen itse aina pitänyt kehitysvammaisista, minusta he ovat usein sydämellisiä, rakastavia, ihania ihmisiä. Mutta on myös täysin terveitä ja normaaleja lapsia, jotka kehittyvät vain vähän eri tahtiin kuin toiset, joissakin asioissa. Puhu huolistasi avoimesti neuvolassa, älä salaa mitään, niin voit saada paremmin apua. 

Esimerkki elävästä elämästä, tiedän tapauksen jossa pojan ekat sanat olivat " tuutko sinä sitten huomennakin meille leikkimään?" Sitä ennen ei ollut puhua pukahtanut yhtään mitään. Ei kai ollut ollut asiaa. Tyypillinen suomalainen mies :)

Älä ainakaan painosta. Lapsi ei puhu jos huomaa yhtään mitään painostusta asiaan. Äläkä kehu ylenpalttisesti, jos ollenkaan, sanotuista sanoista, koska sekin luo lapselle paineita. Kirjan lukemiset, loruttelut, nimeämiset ym riittää hyvin.

Jotkut 2-vuotiaat ovat vielä vähäsanaisia. Pienet kehitysviiveet voi saada kiinni ajan mittaan kuntoutuksella.

Mikä saa sinut ajattelemaan että hän olisi kehitysvammainen? Kehitysvammaisella on alhainen äö ja lisäksi ikätasoinen arjesta selviytyminen on huonoa. Osaako lapsi syödä, miten potta-asiat, ottaako kontaktia muihin lapsiin? Ovatko leikit kehittyneet?

Kuinka on kuulon laita?

Ymmärtääkö lapsi puhetta? Monesti sanavarasto on jo laaja vaikka sanoja ei osaa vielä tuottaakaan. Miten sinun tai miehesi puheenkehitys lapsena?

En ole aivan varma hänen puheen ymmärtämisen tasostaan, mutta perusasioita hän ymmärtää selvästi. Hän on aina ollut hieman "sisäänpäinkääntynyt" kommunikoinnin suhteen: aivan pienenä vauvanakaan hän ei ottanut katsekontaktia kovin helposti ja hän alkoi jo varhain leikkiä itsekseen mielellään. Sinänsä hänellä näyttää olevan hyvä mielikuvitus ja hän leikkii itsekeksimiään leikkejä. Ne leikit tosin eivät ole kovinkaan "symbolisia" ja hän ei juurikaan leiki esimerkiksi autoilla tai pehmoleluilla ym.

Hän mielellään kasaa tavaroita yhteen ja lajittelee niitä tai tiputtelee tavaroita raoista ja katselee, kun ne tipahtavat. Hän myös edelleen pureskelee tavaroita ja laittaa tavaroita suuhun. Erityisesti kesällä hän katseli mielellään vesipisaroita ja roiskutteli vettä katsellen, kun vesi valui leikkiämpäristä toiseen.

Tiettävästi kuulo on hyvä/normaali. Pottaa hän ei vielä osaa käyttää, mutta on harjoitellut sitä hieman. Hän osaa periaatteessa syödä itse, mutta useimmiten ei haluaisi syödä itse, vaan alkaa kiukutella ja itkeä, jos vanhempi ei syötäkään, vaan hänen pitäisi syödä itse. Hän katsoo ajoittain lastenvideoita ja keskittyy niiden katseluun ihan hyvin.

T. Ap

Kuulostaa vähän mun esikoiselta, joka on aina ollut semmonen pikku proffa. Pakko röyhistää rintaa, ysin toikkarissa 9,6 keskiarvo. Mutta erikoinen persoona, herkkä ja miettiväinen. Se että lapsi osaa leikkiä kertoo paljon positiivista. 

Voisko olla kehitysviiven sijasta autistisia piirteitä?

Autismi tuli minullekin ekana mieleen. Meillä tosin vain lievät autismin piirteet ja pää dg on f83 laaja-alainen neurologinen kehityshäiriö. Mutta poika pärjää ihan hyvin koulussa ja arjessa. Ei tosin itsenäisesti osaa esim vaatteita kaapista ottaa, mutta pukee kyllä ja osaa käyttää kännykkää, tietokonetta jne. Ikää pian 9vuotta. :)

Ei puhunut juuri mitään ennen kolmea ikävuotta, mutta kiipeili jokapaikkaan. Ja tykkäsi katsella ennemmin, kun leikkiä. Ei siis leikkinyt juonellisia leikkejä vaan juurikin räpelsi vain tavaroita ja hyppäsi hommasta toiseen kokoajan. Hällä on siagnosoitu myös Adhd.

Ymmärrän huolesi, onneksi saitte jo ajan puheterapeutille. Meillä oli samankaltaista ongelmaa, pojalla dysfasia. Käytimme hänen kanssaan tukiviittomia, koska hän alkoi itsekin käyttää jonkin verran itse keksimiään viittomia ja hermostui usein, kun ei saanut kommunikoitua asioitaan meille. Tukiviittomat ovat avainsanoja lauseessa ja niitä voit opiskella esim. täältä: http://www.aivoliitto.fi/kommunikaatiokeskus/kielellinen_erityisvaikeus/paivahoidon_ja_koulun_henkilostolle/puhetta_tukevat_ja_korvaavat_kommunikointikeinot/tukiviittomat_ilmeet_ja_eleet

Jotkut vain alkavat puhua myöhemmin, sillä ei tarvitse olla älykkyyden kanssa mitään tekemistä. Eli ei tarvitse olla mitään pielessä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 00:09"]Kaksivuotias poikani on muuten suloinen ja mukava persoona sekä eläväinen ja liikunnallinen, mutta hän ei osaa vielä puhua kuin aivan muutaman sanan ja nekin epäselvästi. Neuvolan kaksivuotistarkastuksessa hän epäonnistui useammassa "testissä" - ainoastaan palapeli onnistui. Lisäksi hän osasi nimetä kuvasta pari hahmoa oikein, mutta lopetti leikin siihen.

Olin pelännyt kyseistä neuvolakäyntiä jo etukäteen, sillä olin lukenut, että kielellisiä valmiuksia seulottaisiin ko. käynnillä. Päästään ainakin puheterapiajonoon, mutta pelkään, että poika on kehitysviiveinen. :( Mitä teen? Noin pienillä aivot lienevät vielä aika plastiset, joten häntä voisi saada jotenkin edistymään. Ollaan luettu ja loruteltu ja selitetty asioita ja nimetty esineitä ym., mutta puhetta ei vain tule.

Olisiko ideoita tähän tilanteeseen? Miten lasta voisi saada edistymään lisää kotikonstein normaalien virikkeiden lisäksi?
[/quote]

Jos pelkäät kehitysviivettä niin varaat ajan lasten neurologilta.

Meillä 2-vuotisneuvolassa ei tullut kuin pari sanaa, mutta sitten vähitellen rupesi puhetta tulemaan. Ja lapsen isä oppi vasta 4-vuotiaana puhumaan :) Jalat liikkuivat nopeammin kuin suu.

Meillä kanssa kohta2.5v poika ei puhu kuin muutaman sanan, mutta muuten on iloinen, reipas ja monissa asioissa tosi taitava.
Ei aihetta huoleen kai se puhekin joskus sieltä tulee.

Siis mikä tuossa nyt on muka epänormaalia? Jos lapsi on juuri täyttänyt kaksi niin ei hänen ole välttämättä vielä enempää osattava. Puhuminen saattaa alkaa millä hetkellä hyvänsä ja edetä vauhdilla. Puhu toki neuvolassa mutta älä stressaa!

Lue lapselle kirjoja. Se on hyvä perusta.