Mitä kummallisia harhaluuloja olet kohdannut työstäsi/opiskelualastasi?

Aika harva tuntuu hahmottavan, mitä kaikkea hoitajan työhön kuuluu. Että yhden kipulääkkeen antamiseen voi ihan todella kulua 10 minuuttia eikä se suinkaan välttämättä johdu siitä että hoitaja ilkeyttään hidastelisi sen kanssa. Että ihan joka ikinen vessa/pesu/ihan mitä tahansa apua tarvitseva ei vaan voi saada sitä tismalleen samaan aikaan heti lounaan jälkeen. Että silloin, jos hoitajia ei näy, ne eivät yleensä todellakaan ole kahvihuoneessa laiskottelemassa vaan kirjaamassa, tekemässä tilauksia, purkamassa kuormia, konsultoimassa lääkäriä, tekemässä hoitosuunnitelmia tai erilaisia luokituksia, kirjaamassa uusia potilaita sisään ja lähteneitä ulos, päivittämässä lääkelistoja, tarkistamassa lääkkeitä, muissa potilashuoneissa hoitamassa myös niitä muita potilaita. Esimerkiksi.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 22:02"]

Käännän omalla toiminimellä teknisiä tekstejä. Olen tehnyt sitä nyt 11 vuotta, joten rutiini tuo nopeutta ja nopeus tuo lisää liksaa. Alussa en paljon lomia pitänyt, nyt voin nauttia siitäkin luksuksesta. Tarkoitus ei ole kehuskella, vaan ehkä joku nuorempi kääntäjä saa tästäkin toivoa. Mahdollisuuksia on täällä kääntämisenkin alalla.

[/quote]

Vähän vierestä, mutta ilahduin tästä kommentista suunnattomasti. Olen itsekin saanut kääntäjän koulutuksen, mutta en enää juurikaan työskentele käännösten parissa. En ole seurannut alaa tai kovinkaan tarkasti viime vuosina, mutta pahaa on tehnyt muutenkin heikosti arvostetun ammatin polkeminen pohjamutiin palkkoja myöten. Hienoa kuulla, että on kääntäjiä, jotka tosiaan pystyvät elämäänkin kääntämisellä ja vieläpä ansaitsemaan reippaasti.

Ja itse aiheesta. Kun on opiskellut kääntäjäksi, ihmiset kuvittelevat kyseisen henkilön automaattisesti olevan kävelevä yleiskielen ja erikoisalojen sanakirja ja termipankki. Jos et jotain yksittäistä sanaa tiedä tai tarkistamatta muista, tulee helposti kommentti "pitäishän sun tietää, sähän olet kääntäjä!". Ei sattunut minulle, mutta eräskin kääntäjä oli kysellyt verotoimistosta sanakirjojen yms. hintojen verovähennyksestä, niin virkailija oli tokaissut "mihin sä niitä sanakirjoja tarvitset? Niiden sanojen pitäisi olla sun päässä"

Kun on nainen varastotyöntekijänä, ihmisten mielestä pitäisi omata

-lyhyeksi leikattu ja mustaksi värjätty tukka ja mustat vaatteet

-valtavat hartiat ja massiivisina pullistelevat hauislihakset

koska varastonainenhan on tietenkin bodattu trukkilesbo/ rekkalesbo,

Opiskelen yliopistossa muotia. Kaikki tuntuu kuvittelevan, että minun pitäisi pukeutua pelkästään mustiin merkkivaatteisiin ja ihmeellisiin asuihin ja olla kuin joku karikatyyri. Lisäksi luullaan, että koulussani suunnitellaan vain käyttökelvotonta, avant gardea huippumuotia ja tehdään hommia kuin Muodin huipulle -ohjelmassa. Todellisuudessa teemme itse kankaita, pukeudun hyvin vaatimattomasti ja opiskelemme myös yrittäjyyteen tarvittavia taitoja, kielien ja koneiden käytön rinnalla. Toki teemme niitä vaatteitakin, mutta ei tämä mikään kolmen vuoden mekkokurssi ole.

Olen tietokantasuunnittelija ja koko suku yrttää pyytää multa apua mikrotukihenkilönä

Ihmiset kuvittelee, että kotirouvalla on pakko olla lapsia.

Olen ajoneuvoasentaja, ja kaikki tuttavat (ei edes läheiset, ilmeisesti riittää että ollaan Facebookissa kavereita) tuntuu olettavan että korjaan heidän autonsa ilmaiseksi. Mitään varaosiahan ei tarvita koska voihan sen aina "hitsata kasaan", ja jos tarvii osia niin ei niistäkään tarvitse maksaa koska luonnollisesti saan suhteilla ilmaiseksi. Vian voin diagnosoida tarkasti sen perusteella että kuski kertoo kuinka "jostain takaa kuului klonkklonk". Ja luonnollisesti vietän kaiken vapaa-aikani korjaillen kaiken maailman rakkineita, joten vietän mielelläni aikani töitten jälkeen korjaamalla muiden autoja ilmaiseksi sateessa pihalla. 

Tiedän kaikista autoista kaiken, joten toki lähden autokaupoille aina mukaan tarkistamaan ostettavaa autoa. Jos kuukausien päästä oston jälkeen löytyykin jotain, on se minun syyni ja joutaisin korjata sen.

Lisäksi koska olen nainen, en oikeasti töissä tee mitään, vaan silmiä räpsyttelemällä laitan miehet tekemään. 

Ja kaikista eniten kuulen että "teidänkin ammatti on varmaan nykyisin vaan tietokonejuttuja kun autot on niin sähköjuttuja nykyisin. Ei tartte käsiä liata!"

ARGH!

Koska olen tehnyt maisterintutkintoni pääaineenani venäjän kieli ja sivuaineinani muun muassa englannin ja ranskan kielet, oletetaan että hallitsen noiden kielten (ja mahdollisesti muidenkin maailman kielten) koko sanaston.

Minulle saatetaan esimerkiksi paukauttaa jokin kapean erikoisalan termi ja kysyä, mitä se on venäjäksi, ja ihmetellä sitten suuresti, kun en tiedä.

Mutta kun kuulen koko sanan/käsitteen ensimmäistä kertaa eikä minulla ole aavistustakaan sen merkityksestä, en tosiaankaan osaa kääntää sitä toiselle kielelle. (Tähän saan joskus vastaukseksi, että "eihän sun tartte tietää mikä se on, sano vaan mitä se on venäjäksi/ranskaksi/sanskriitiksi"...)

Kemian laboranttina tislailen viinaa kaiket päivät... Joo... alani on teräsrakennustuotteet.
Ja ihmiset kuvittelevat mun tietävän kaikesta kemian alasta kaiken. Niin no, tunnen oman työni... jotain yli 20 vuotta sitten koulussa sivuttuja aiheita joita en ikipäivänä ole työssäni tarvinnut, eihän sellaisia muista kukaan. Saati muita yksityiskohtia joista en ole ikinä kuullutkaan. Eivät liity mitenkään mun työhön, mutta kun ovat kemiaa. Pitäähän mun tietää.

Olen tuotantotalouden teekkari, lisäksi luen kauppatieteitä. Saan jatkuvasti kuulla, miten olen selvästi saanut "helpon elämän", rahaa vanhemmiltani, kaiken valmiiksi eteen kannettuna eikä minulla ole mitään kosketusta "oikeisiin töihin." Vanhempani ovat eronneet ja ihan tavallisia duunareita, jotka asuivat pienessä omakotitalossa pienellä paikkakunnalla pohjoisessa, eikä meillä koskaan ollut ylimääräistä rahaa. Emme matkustelleet tai muuta sellaista. Kotoa en todellakaan saa rahaa, käyn siellä ehkä kahdesti vuodessa.

Monelle tuntuu olevan kova pala se, että olen opiskellut huolella peruskoulussa ja lukiossa sekä tehnyt aina töitä. Minut täytyy siis aina palauttaa maan pinnalle ja kertoa, ettei hyvä opiskelupaikka ole millään tavalla omaa ansiotani vaan silkkaa tuuria. Lisäksi monet luulevat, että olen päässyt nykyisiin hyviin harjoittelupaikkoihini vain siksi, että minulla olisi suhteita. Ei ole, olen edennyt marjanpoiminnasta ja lastenhoitamisesta ruokakaupan kassan kautta kunnan huoltolaitoksen haalarihommiin, sieltä tehtaalle ja sieltä toimistoon.

Joskus joku on luullut, että tuotantotalous liittyy maatalouteen. Ihan ymmärrettävä erehdys, en itsekään tiennyt mitä se on ennen kuin aloin opiskella sitä.

Olen töissä Iittalalla, joten kaikki luulevat että hipelöin ja ihailen kauniita lasiesineitä päivät pitkät, istun muodikkaasti parin tunnin lounailla ja työni on todella cool. Oikeasti vastailen sähköpostiin, istun palavereissa eikä minulla ole juurikaan kosketusta valmiisiin tuotteisiin.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 10:22"]

Olen töissä Iittalalla, joten kaikki luulevat että hipelöin ja ihailen kauniita lasiesineitä päivät pitkät, istun muodikkaasti parin tunnin lounailla ja työni on todella cool. Oikeasti vastailen sähköpostiin, istun palavereissa eikä minulla ole juurikaan kosketusta valmiisiin tuotteisiin.

[/quote]

Mulla oli sama kun olin Nokialla.

Olen postinkantaja. Joitain harhaluuloja:

- Työni on vain sitä, että kierrän naapurustoa ja jaan postit. Postia on laukullinen ja niiden jakamisen jälkeen olen valmis. Oikeasti suurin osa ajasta kuluu yleensä lajitellessa postia jakojärjestykseen: ensin yhdessä työkavereiden kanssa postinumeroittain, sitten oman jakoalueen postit. Kun sitten jakaessa kärry tai pyörä tyhjenee postista, haen lisää itse lajittelemaani ja järjestykseen laittamaani postia laatikosta, jonne postiauto on tuonut ne. Myös jakaminen kestää tunteja. Työni on kokopäivätyötä, usein menee myös ylitöiksi.

- Jaan postia yöllä. Oikeasti lehdenjakaja käy yöllä. Itse aloitan työni kello kuusi aamulla, ja jakamaan lähden yleensä joskus ennen puoltapäivää.

- En jaa mainoksia. Oikeasti jaan postin mukana myös mainoksia.

- En tiedä, mitä postia minulla on mukana, vaan aina kunkin luukun ja laatikon kohdalla käyn laukkua läpi ja etsin sieltä, onko minulla sinne mitään. Oikeasti tuolla lailla postin jakaminen kestäisi tolkuttoman pitkään, jos onnistuisi ollenkaan. Olen itse laittanut postit jakojärjestykseen ennen jakamaan lähtöä.

- Jaan postit sen mukaan, kenen nimi lukee luukussa/laatikossa. Oikeasti jaan sen mukaan, kenen on ilmoitettu asuvan asunnossa.

- Jos en saavu aina samaan aikaan, olen myöhässä. Syynä on se, että olen pitänyt liikaa kahvitaukoja. Oikeasti postin määrä ei suinkaan ole aina sama. Aikakauslehdet ja asiakaslehdet (esim. Pirkka, Yhteishyvä) sekä joukkokirjeet, mainokset, veroviraston kirjeet yms. saapuvat samaan aikaan kaikille ja saattavat moninkertaistaa kyseisen päivän postimäärän. Minulla ei ole mitään velvollisuutta saati mahdollisuutta saapua jollekin postilaatikolle aina kello 12 mennessä, vaikka yleensä niin olisikin.

- Käyn työajalla kesken postinjakamisen pubissa kaljalla, ja sen nähdessään on syytä raportoida työnantajalleni. Oikeasti pubitkin saavat postia, ja ainakin jakoalueellani niiden postit viedään henkilökunnalle käteen. Muuta en ole alueeni pubeissa tehnyt.

- Pyörässäni on moottori. Oikeasti näitäkin kai löytyy, mutta itse en ole nähnyt, vaan omin voimin otsa hiessä poljen mäet ylös.

- Olen kouluttamaton. Oikeasti postinjakaminen ei sinänsä vaadi koulutusta, mutta monella on koulutus jollekin muulle alalle. Minä olen opiskellut yliopistossa, kuten moni kollegani. Jakajista löytyy biologeja, matemaatikkoja, taidehistorioitsijoita, kääntäjiä ja leipureita, on jos jonkinnäköistä koulutusta. Monelle postinjakaminen on vain väliaikainen työpaikka etenkin nykyään.

- Postinjakaja osaa kaikki postimaksut ulkoa. Oikeasti en tunne hinnastoa, koska en itse juuri lähetä postia enkä ole postikonttoreiden kanssa tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 19:59"]

Opettaja lähtee koululta kotiinsa samassa oven avauksessa, kun viimeisen oppitunnin oppilaat lähtevät, harrastaa illat omia juttujaan ja suunnittelee seuraavan päivän tunnit ns. ovenkahvasuunnittelumenetelmällä. 

[/quote]

Paitsi että jotkut tekee juuri noin. Esim. oma aviomieheni(luokanopettaja/musiikinopettaja) Näen hänet tekemässä töitä kotona ehkä 2 kertaa viikossa (pl. kokeiden korjaukset)noin tunnin ajan. Kotona hän on yleensä viimeistään kolmelta jos opetustunteja on kahteen saakka. Ja hän on vasta toista vuotta opettajana eli mitään vuosikymmenien suunnitelmia ei ole edes tehtynä.

- Lehdet maksavat (huimia summia) juttuvinkeistä ja haastatteluista. -> Oikeasti se on olemattoman harvinaista. Lukijan kuvista ja -videoista maksetaan pieni palkkio.

- Lehdet ja niiden toimittajat työskentelevät tarkoitushakuisesti tuhotakseen jonkun ihmisen uran/elämän. -> Juttuja kirjoitetaan kun on jotain uutisoitavaa aiheista, jotka kiinnostavat lukijoita. Esim. jos julkisuuden henkilö on toiminut moraalittomasti tai lainvastaisesti. Yleensä näitä ei tarvitse erikseen kaivaa vaan joku vinkkaa tapahtuneesta. Tiedot tarkistetaan.

- Tapaan joka päivä kiinnostavia julkkiksia. -> Luojan kiitos ei tarvitse. Kiinnostavimmat haastateltavat ovat ns. taviksia. Julkkikset ovat ärsyttäviä diivanarsisteja.

Minulla on kääntäjän koulutus. Näiden täällä jo mainittujen (mm. pitäisi osata kaikki erikoisalojenkin termit ulkoa kaikilla mahdollisilla kielillä) lisäksi yleinen harhaluulo on, että kääntäjä vain muuttaa tekstin sanat toisenkielisiksi. Toisin sanoen kuka tahansa, jolla on sanakirja, pystyisi hommaan. Paljon törmää ajatteluun, että kuka tahansa kahta kieltä puhuva osaa kääntää. Toki, vähän niin kuin kuka tahansa osaa soittaa vaikka viulua, jos hänellä on kaksi kättä.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:59"]

Olen postinkantaja. Joitain harhaluuloja:

- Työni on vain sitä, että kierrän naapurustoa ja jaan postit. Postia on laukullinen ja niiden jakamisen jälkeen olen valmis. Oikeasti suurin osa ajasta kuluu yleensä lajitellessa postia jakojärjestykseen: ensin yhdessä työkavereiden kanssa postinumeroittain, sitten oman jakoalueen postit. Kun sitten jakaessa kärry tai pyörä tyhjenee postista, haen lisää itse lajittelemaani ja järjestykseen laittamaani postia laatikosta, jonne postiauto on tuonut ne. Myös jakaminen kestää tunteja. Työni on kokopäivätyötä, usein menee myös ylitöiksi.

- Jaan postia yöllä. Oikeasti lehdenjakaja käy yöllä. Itse aloitan työni kello kuusi aamulla, ja jakamaan lähden yleensä joskus ennen puoltapäivää.

- En jaa mainoksia. Oikeasti jaan postin mukana myös mainoksia.

- En tiedä, mitä postia minulla on mukana, vaan aina kunkin luukun ja laatikon kohdalla käyn laukkua läpi ja etsin sieltä, onko minulla sinne mitään. Oikeasti tuolla lailla postin jakaminen kestäisi tolkuttoman pitkään, jos onnistuisi ollenkaan. Olen itse laittanut postit jakojärjestykseen ennen jakamaan lähtöä.

- Jaan postit sen mukaan, kenen nimi lukee luukussa/laatikossa. Oikeasti jaan sen mukaan, kenen on ilmoitettu asuvan asunnossa.

- Jos en saavu aina samaan aikaan, olen myöhässä. Syynä on se, että olen pitänyt liikaa kahvitaukoja. Oikeasti postin määrä ei suinkaan ole aina sama. Aikakauslehdet ja asiakaslehdet (esim. Pirkka, Yhteishyvä) sekä joukkokirjeet, mainokset, veroviraston kirjeet yms. saapuvat samaan aikaan kaikille ja saattavat moninkertaistaa kyseisen päivän postimäärän. Minulla ei ole mitään velvollisuutta saati mahdollisuutta saapua jollekin postilaatikolle aina kello 12 mennessä, vaikka yleensä niin olisikin.

- Käyn työajalla kesken postinjakamisen pubissa kaljalla, ja sen nähdessään on syytä raportoida työnantajalleni. Oikeasti pubitkin saavat postia, ja ainakin jakoalueellani niiden postit viedään henkilökunnalle käteen. Muuta en ole alueeni pubeissa tehnyt.

- Pyörässäni on moottori. Oikeasti näitäkin kai löytyy, mutta itse en ole nähnyt, vaan omin voimin otsa hiessä poljen mäet ylös.

- Olen kouluttamaton. Oikeasti postinjakaminen ei sinänsä vaadi koulutusta, mutta monella on koulutus jollekin muulle alalle. Minä olen opiskellut yliopistossa, kuten moni kollegani. Jakajista löytyy biologeja, matemaatikkoja, taidehistorioitsijoita, kääntäjiä ja leipureita, on jos jonkinnäköistä koulutusta. Monelle postinjakaminen on vain väliaikainen työpaikka etenkin nykyään.

- Postinjakaja osaa kaikki postimaksut ulkoa. Oikeasti en tunne hinnastoa, koska en itse juuri lähetä postia enkä ole postikonttoreiden kanssa tekemisissä.

[/quote]

Lisään omia kokemuksiani:

-Tiedän tarkalleen, keitä asunnossa majailee ilman että osoitteenmuutosta on tehty. Kun lapsenlapsi, jolla on täysin eri sukunimi, on tullut mummilaan viikoksi kylään niin minun olisi pitänyt osata tuoda heti kirje perille ilman selvittelyä. Ja auta armias sitä metakkaa kun sitten viekin postia väärään osoitteeseen.

-Kerrostalon pihalla istuvat tyypit, jotka minut nähdessään kiekaisevat "onko minulle mitään". En tiedä kuka olet, enkä saa luovuttaa postia tuntemattomille vaikka siinä kertoisivatkin nimensä.

Kun työskentelee it-alalla, osaa korjata tietokoneita. Tai ainakin koodaa työkseen. Vähän sama kuin luulisi, että jos on työssä lääketieteen parissa, osaa tottakai poistaa umpilisäkkeen ja diagnosoida haimasyövän sekä laittaa silikonitissit. Esim. meidän firmassa vain alle puolet on koodaajia, enkä usko että edes neljäsosa osaisi kasata tietokoneen komponenteista.

Olen töissä numeropalvelussa. Ihmiset kuvittelevat usein, että meiltä löytyy kaikki maailman numerot. Kun sanon, ettei jollekin henkilölle löydy tietoja, yllättävän moni jää jankkaamaan: "Kyllä täytyy löytyä, oon mä nähnyt, että sillä on puhelin!" Niinpä niin, mutta kun salaisia ja prepaid-liittymiä ei löydy luettelosta. Myöskään läheskään kaikkia ulkomaannumeroita ei löydy. Ruotsin tietokanta on melko kattava, mutta esimerkiksi afrikkalaisia tai aasialaisia numeroita löytyy tasan ne, mitä yrityksillä on nettisivuilla.

Sitten on näitä, jotka hämmästyvät suuresti, kun Matti Korhosia löytyykin monta sataa, enkä voi rajata hakua sillä perusteella, että "se on noin viiskymppinen, tummatukkainen ja tykkää jääkiekosta". (Osoite tai edes paikkakunta, perheenjäsenten nimet ja työnantaja sen sijaan saattaisivat auttaa eteenpäin.)

Sekin on koettu, että asiakas kysyy jotain tietoa, (siis muuta kuin puhelinnumeroa/osoitetta tms. puhelinluettelosta löytyvää juttua) jota ei netistäkään löydy. Kun pahoittelen, ettei netistä löydy vastausta, tulee vastaus: "Joo, mekin tossa jo kaverin kanssa tunti googlattiin, mut aateltiin soittaa, kun teillä on se Supergoogle."

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:59"]

Olen postinkantaja. Joitain harhaluuloja:

- Työni on vain sitä, että kierrän naapurustoa ja jaan postit. Postia on laukullinen ja niiden jakamisen jälkeen olen valmis. Oikeasti suurin osa ajasta kuluu yleensä lajitellessa postia jakojärjestykseen: ensin yhdessä työkavereiden kanssa postinumeroittain, sitten oman jakoalueen postit. Kun sitten jakaessa kärry tai pyörä tyhjenee postista, haen lisää itse lajittelemaani ja järjestykseen laittamaani postia laatikosta, jonne postiauto on tuonut ne. Myös jakaminen kestää tunteja. Työni on kokopäivätyötä, usein menee myös ylitöiksi.

- Jaan postia yöllä. Oikeasti lehdenjakaja käy yöllä. Itse aloitan työni kello kuusi aamulla, ja jakamaan lähden yleensä joskus ennen puoltapäivää.

- En jaa mainoksia. Oikeasti jaan postin mukana myös mainoksia.

- En tiedä, mitä postia minulla on mukana, vaan aina kunkin luukun ja laatikon kohdalla käyn laukkua läpi ja etsin sieltä, onko minulla sinne mitään. Oikeasti tuolla lailla postin jakaminen kestäisi tolkuttoman pitkään, jos onnistuisi ollenkaan. Olen itse laittanut postit jakojärjestykseen ennen jakamaan lähtöä.

- Jaan postit sen mukaan, kenen nimi lukee luukussa/laatikossa. Oikeasti jaan sen mukaan, kenen on ilmoitettu asuvan asunnossa.

- Jos en saavu aina samaan aikaan, olen myöhässä. Syynä on se, että olen pitänyt liikaa kahvitaukoja. Oikeasti postin määrä ei suinkaan ole aina sama. Aikakauslehdet ja asiakaslehdet (esim. Pirkka, Yhteishyvä) sekä joukkokirjeet, mainokset, veroviraston kirjeet yms. saapuvat samaan aikaan kaikille ja saattavat moninkertaistaa kyseisen päivän postimäärän. Minulla ei ole mitään velvollisuutta saati mahdollisuutta saapua jollekin postilaatikolle aina kello 12 mennessä, vaikka yleensä niin olisikin.

- Käyn työajalla kesken postinjakamisen pubissa kaljalla, ja sen nähdessään on syytä raportoida työnantajalleni. Oikeasti pubitkin saavat postia, ja ainakin jakoalueellani niiden postit viedään henkilökunnalle käteen. Muuta en ole alueeni pubeissa tehnyt.

- Pyörässäni on moottori. Oikeasti näitäkin kai löytyy, mutta itse en ole nähnyt, vaan omin voimin otsa hiessä poljen mäet ylös.

- Olen kouluttamaton. Oikeasti postinjakaminen ei sinänsä vaadi koulutusta, mutta monella on koulutus jollekin muulle alalle. Minä olen opiskellut yliopistossa, kuten moni kollegani. Jakajista löytyy biologeja, matemaatikkoja, taidehistorioitsijoita, kääntäjiä ja leipureita, on jos jonkinnäköistä koulutusta. Monelle postinjakaminen on vain väliaikainen työpaikka etenkin nykyään.

- Postinjakaja osaa kaikki postimaksut ulkoa. Oikeasti en tunne hinnastoa, koska en itse juuri lähetä postia enkä ole postikonttoreiden kanssa tekemisissä.

[/quote]

Lisään omia kokemuksiani:

-Tiedän tarkalleen, keitä asunnossa majailee ilman että osoitteenmuutosta on tehty. Kun lapsenlapsi, jolla on täysin eri sukunimi, on tullut mummilaan viikoksi kylään niin minun olisi pitänyt osata tuoda heti kirje perille ilman selvittelyä. Ja auta armias sitä metakkaa kun sitten viekin postia väärään osoitteeseen.

-Kerrostalon pihalla istuvat tyypit, jotka minut nähdessään kiekaisevat "onko minulle mitään". En tiedä kuka olet, enkä saa luovuttaa postia tuntemattomille vaikka siinä kertoisivatkin nimensä.

[/quote]

Tulipas näistä muistoja mieleen :)

Kerran yksi nainen kyseli pihassa, oliko hänelle tullut joku lehti. Eipä siinä lajitellessa ja jakaessa ehdi ihmetellä, mitä postia ihmisille tulee.

Joskus joku mummo tuli antamaan kangaskassin, jonka oli kuulemma lainannut joltain "Antti en-muista-sukunimeä, mutta siis se tosi pitkä kalju mies ja joka asuu jossain noissa taloissa" ja viittoi suuntaan, jossa on monta korkeaa kerrostaloa. Osasi vielä sanoa, että tämä Antti siis punkkaa jonkun kaverinsa kodissa. Minun siis piti viedä se kassi takaisin hänelle, koska minä postinkantajana tiedän kaikki ihmiset, jotka elävät (ja myös ne yöpyvät) jakoalueellani.