Mitän puolison sisustustavaraa tai huonekalua vihaat?

Tajusin juuri että meillä ei ole yhtäkään miehen sisustustavaraa tai huonekalua.

Minä heitin miehen alaston julisteen jo seurustelu aikana pois.

Erittäin kellastunutta mäntypuuta oleva sohvasänky-yhdistelmä ruskeilla nyppyisillä tyynyillä. Varmaan jotakin 80-luvun Sotka-mallistoa. Ei saa antaa pois "kun on ihan ehjä vielä".

Tietokonepöytää. Se on liian iso, sellainen vanha helkkarin iso "ihan vaan" kulmapöytä, ei hyllyjä tms.. Toki edes kivemman näköinen ja käytännöllisempi (=säilytystilaa sisältävä) yhtä iso ois parempi mutta ei meillä ole sellaiseen varaa. Ihan pieneen tasoon ois, mutta ei kelpaa, ei riitä.. (Ja ei, Mies ei tee töitä kotona eli siksi ei tarvitse isoa pöytää, ihan hupikäyttöön se kone on. Kiva vaikka syödä siinä samalla kun surffailee..)

Miehelläni on hyvä maku ja nykyinen asuntomme onkin yhdessä koostettu. Yleensä kysytään toistemme mielipidettä jostain uudesta/ muutoksesta. Edellisessä asunnossamme minulla oli työtuolina puinen punainen tuoli, jota mieeni jostain syystä syvästi inhosi -en sitten ottanut sitä mukaani nykyiseen asuntoomme...

Miehen äidin tekemää kaappikelloa! Se on kamala, eikä käy mitenkään moderniin sisustukseemme. Kello on vaaleaa puuta, mutta sitä ei saa esim. petsata muuhun sisustukseen paremmin sopivaksi. Siinä on myös kamalia kohokuvioita ja kaiken karmeuden kruunaa ylinpänä komeileva lintu, metso tai vastaava. Kelloa ei pidetä päällä, mutta silti siitä ei voi luopuakaan, ehei. Päinvastoin: " Se jää perinnöksi sitten minun lapsilleni". Tyttöparka, joutuu äitinsä tavoin kärsimään susirumasta kellosta, joka on vielä julmetun iso, eikä sitä saa minnekään piiloon. INHOAN SITÄ! Syvästi. (Kiitos, helpotti vähän.)

En nyt vihaa tai inhoa, mutta miehen vanha nojatuoli on todella karmea, meinaa hajota käsiin, mutta mies aina kasaa sen uudestaan, väri on kauhea tummanruskea, ja nahka on todella kulunut. Odotan että se hajoaisi lopullisesti, miehen veljellä on kaluston toinen tuoli... Kai ne on jostain lapsuudenkodin vanhasta kalustosta jäämistöä. Annan tuolin olla, koska meilläkin oikeastaan kaikki muu on minun, tai minun valitsemia.

Ehkä sun tyttäres osaa arvostaa mummun tekemää perintökelloa..? Sori, mutta vaikutat pinnalliselta. Eikö kerroksellisuus ole muotia ja se, että tavaroilla on tarina?

Mä joskus alkuaikana (nuorena) vihasin muutamia miehen tunnetavaroita, mutta se on tasaantunut ja olen tavallaan ylpeä niistä tavaroista, joilla on historia ja muistoarvoa. Miksi ihmeessä mun tunteet jostain ryijymaton ihanuudesta olisi tärkeämmät kuin miehen muistot kummallisesta lampusta, joka jo mummulan katossa.

Mä olen siitä onnekkaassa asemassa, että miehellä ei ole juuri mitään tavaraa. Sellainen jättimäinen tuoppi on, mutta kyllä sitä kestää kun ajattelee miten paljon mun kamaa täällä on.

Jättimäinen pa-härpäkkeisiin kuuluva musta loota. Ei käytössä. Seisoo makuuhuoneen nurkassa. ARGH!

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:50"]

Ehkä sun tyttäres osaa arvostaa mummun tekemää perintökelloa..? Sori, mutta vaikutat pinnalliselta. Eikö kerroksellisuus ole muotia ja se, että tavaroilla on tarina?

Mä joskus alkuaikana (nuorena) vihasin muutamia miehen tunnetavaroita, mutta se on tasaantunut ja olen tavallaan ylpeä niistä tavaroista, joilla on historia ja muistoarvoa. Miksi ihmeessä mun tunteet jostain ryijymaton ihanuudesta olisi tärkeämmät kuin miehen muistot kummallisesta lampusta, joka jo mummulan katossa.

[/quote]

Se kello nyt vain on yksinkertaisesti kamala. Ja se, että kodissa nököttää ikuisesti yksi ruma esine, joka ei millään tavalla soinnu tai istu mihinkään muuhun sisustuksessa ei taatusti ole muotia ikinä. Ihan sama, vaikka tämä jonkun mielestä on pinnallista, mutta minulla ei ole tunnesidettä siihen kelloon ja se on mielestäni vain hirveä esine, jonka kanssa minun on pakko elää. Mielestäni olisi kaksinaamaista, jos teeskentelisin jotain muuta. Ja muuten, mieskin myöntää, ettei kello oikein sisustukseemme istu..

Kattotuuletinta ja (teko?)nahkaista rumaa laiskanlinnaa. Ja näitä ei missään nimessä saa korvata uusilla...

Rupesin oikein miettimään, että onko jotain, mutta ei oikeastaan ole. Ollaan toisaalta muutettu aika pienistä asunnoista yhteen, joten lähes kaikki sisustus on hankittu yhdessä.