Lue keskustelun säännöt.
Onko hullua, että lapseton aviopari ostaisi yli 300 m2 kodin?
25.08.2014 |
Olen löytänyt meille unelmien omakotitalon, mutta koen vaikeaksi perustella edes itselleni miksi tarvitsisimme yli 300 neliötä tilaa. Meitä on perheessä vain minä, mies ja kaksi pientä koiraa. Keksin toki jokaiselle huoneelle käyttöä (vaatehuone, kuntosali, vierashuone yms.), mutta kuinka työläs tuon kokoinen talo on muuten ylläpitää? Olemme asuneet sekä paritalossa että kerrostalossa, mutta emme koskaan ennen omakotitalossa.
Te, jotka asutte suurissa asunnoissa (esim. yli 250 m2), kuinka selviätte sen kunnossapidosta ja siivoamisesta? Tuskin ihan kaikilla kuitenkaan siivoojaa käy jatkuvasti. Olemme itsekin muutamia juhlia ja ikkunanpesuja lukuunottamatta siivonneet asuntomme (nyt 150 m2) itse.
Onko muita huomioita aiheeseen liittyen?
Kommentit (38)
On se varmaan helpompi hoitaa, huoltaa ja siivota kahden aikuisen kesken, kuin että joka huoneessa olisi sotkevia kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisi hullua. Kauhea määrä hukkaneliöitä, jotka pitää kuitenkin lämmittää. Epäekologisuuden huippu, vaikka rahaa olisikin. Jos pröystäillä haluaa, niin miksei vaikka meren rannalta joku maltillisemman kokoinen paritalo- tai rivari-asunto.
Joo lämmityskulut kannattaa arvioida! Itse haaveilin kans yhdestä ihanasta isosta talosta, minkä olisi saanut ihan järkyttävän halvalla.. Jäi sitten siihen, kun kuulin paljon lämmitysmaksaa talvella.. :D Tais olla joku +600€/kk siihen päälle sit käyttösähkö, lainanlyhennys, vakuutukset, vedet, yms. Vaikka ei siinä, jos on varaa. Tässä kohteessa olisi ollut asuntolainan lyhennys joku vajaa 100€/kk 30-vuoden maksujalla.
Itse asun kerrostalossa, ja sähkölasku on noin 60€ 3kk laskutusvälillä, eikä sisällä asunnon lämmityskulua, koska se kuuluu vuokraan. Maksan vain ns. käyttösähköstä, niin järkytyin ja lakkasin haaveilemasta. :D
Muuta huonoa en keksi, jos talous vaan kestää. itse haaveilen, että voisin joskus perustaa sellasen "sänky ja aamupala" tyylisen majatalon. :) Ehkä pitää ostaa vanha kyläkoulu, joka lämpeää puulla ja omistaa muutaman hehtaarin metsää.. :DD
Ei ole! Kerran me vaan täällä eletään, osta jos se tekee sinut onnelliseksi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, jos rahat riittää. Ei ole hullua vaan voi panna unelman toteuttamisen piikkiin. Mutta jos tämän jälkeen äänestää vielä Vihreitä, niin siinä ei ole enää logiikan häivääkään.
Persuko se sielä huutelee? Ilmalämpöpumppu! Vain idottii lämmittää talonsa suorasähköllä, öljystä puhumattakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tekis mieli kans, ja oon miettinyt että onko mitään järkeä. Mutta onko elämässä järkeä ylipäätään? Ajattelin tarjota, jos lähtee sopivalla hinnalla. Niin ostan! Ei kiinnosta muiden mielipiteet!
Me asuttiin yli 300 neliön talossa ja oli meille hiukan liian suuri. Vanhemmat ja yksi lapsi.
Lähinnä emme käyttänee, kuin kahta kerrosta ja sen vuoksi luovuimme isosta talosta.
Nyt asutaan hiukan yli 200 neiön talossa ja sopii meille paremmin. Aluksi kyllä oikeasti tuntui pieneltä, mutta nyt ollaan totuttu.
Toki aina tilanteesta riippuu ja miten talon tilat ovat jakautuneet.
Minulla käy siivooja kerran/ 2 vikkoa ja sihhen olen tyytyväinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI! Itsekin haaveilen joka viikko, jos lotosta voittaisin. Ostaisin jonkun ihanan ison kartanon! Sit en siivoaisi itse. :D
Me olemme myös kahden aikuisen ja kahden koiran perhe, ja meille tuossa on aivan liikaa neliöitä. Asumme tällä hetkellä 78-neliöisessä kerrostalokolmiossa, joka on aivan passelin kokoinen. Kolmessadassa neliössä olisi meille aivan liikaa siivottavaa ja lämmitettävää, ja lisäksi tuo kaikki tila houkuttelisi hankkimaan hirveästi turhaa tavaraa, josta ei pystyisi enää luopumaan. Isolla asunnolla on paljon enemmän kustannuksia kuin vain ostohinta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun pitää erikseen miettiä, niin älä osta!
On hullua, ei mitään järkeä. Meillä on 200 m2 ja useampi lapsi. Kun lapset lentää pesästä niin muutamme pienempään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulustaa kyllä hullulta. Pariskunnalle mielestäni jo 80 m2 on ruhtinaallisesti, sen suurempi asunto vaatii perusteluikseen jo aikamoista harrastuneisuutta tai sukulaisten ja kavereiden ahkeraa yökyläilyä. Jo ekologisessa mielessä ajatus on ihan järjetön.
Tai sitten ostatte sen, ja perustatte B&B:n kaikkiin niihin vierashuoneisiinne. Sitten hyväksyn.
Ei ollenkaan hullua. Itse en kyllä kaipaisi niin paljon tyhjää ympärilleni. Pidän siitä, että mies on jossain puheäänen kuuluvuusalueella. Jos mulla olisi rahaa paljon, panostaisin ensiijaisesti asunnon sijaintiin, toiseksi toimivaan pohjaan. Suurten lämmityskulujen sijaan laittaisin ne rahat kodinhoitoon, puutarhan hoitoon ja esim ison akvaarion hoitoon (haaveena merivesiakvaario),
Mulla on yksinäni enemmän neliöitä, tosin enemmän kuin ylläpitolämmitettäviä alle 200. Antaa mennä vaan jos kohde tuntuu hyvältä myös pidemmällä kuin vuoden-parin tähtäimellä, siis niin että nyt ei ole näkyvissä mitään syytä miksi se ikinä pitäisi myydä. Isoista on vaikea päästä eroon varsinkin tässä taloustilanteessa, ts ostajan markkinat. Niin ja lämmitä millä vain paitsi öljyllä tai suoralla sähköllä tai varaudu joko muuttamaan lämmitysmuoto tai maksamaan "tyhjästä".
Isoihin nurkkiin kerääntyy ei-niin-tarpeellista tavaraa jota ei raaski hävittää ja jonka hävittäminen voi olla myös hyvin työlästä ja kun sen kanssa kuitenkin joskus myös harrastaa jotain jne. Ja asumisesta tulee väkisin harrastus, ei sovi jos kalenterit on ennestäänkin täynnä kaikkea mitä ei voi vaihtaa siihen pesän virittelyyn.
Siivous nyt menee oman maun mukaan, joka puolella kiiltävää tuskin on kuin jouluna ja juhannuksena ja jos on odotettavissa joskus niiden välissä tupa täyteen porukkaa. Tosin mitä sen väliä kun ei sitä itsekään ole joka paikassa samaan aikaan katsomassa ja itsestään ei keräänny kuin pölyä, parhaimmillaan koneellisella ilmanvaihdolla sekin lähinnä suodattimiin ja putkiin. Kunnossapito taasen riippuu ihan siitä kuinka projekti osuu käsiin. Kannattaa olla erittäin hyvin selvillä siitä mitä remonttia on pakko tehdä minäkin vuonna (5-10 vuotta ihan ennustettavissa joltain joka tuntee kyseisen aikakauden rakenteet ja näkee ne ratkaisut päältäpäin) ja mitä olisi kiva tehdä jos pakollisten jälkeen riittää inspiraatiota. Ja laskea myös mitä niiden pakollisten teettäminen vieraalla maksaa vaikka meinaisikin tehdä itse ja laskea budjetti varoiksi sen mukaan. Yllätyksiä tulee aina mutta ei välttämättä heti.
Ei hullua, mutta jossain vaiheessa kaduttaa.
Voisin hyvin kuvitella itseni sijaasi 15 vuotta sitten - rakastin taloja ja rakastan yhä edelleen. Nyt vain toistakymmentä vuotta liki 300 neliössä on tehnyt tehtävänsä (vaikka meillä on 3 lasta ja neliöt tarpeeseen). Nyt unelmoin siitä, kun lapset kasvavat ja voin muuttaa pienempään KERROStaloon!
Tykkään edelleen taloista ja huoneista ja sisustamisesta, jopa pihasta. Mutta arki on opettanut, ettei kaikkea jaksa. Siivoaminen on melkein yhtä raivostuttavaa kuin sotkussa eläminen Pihan hoito on kaikkein pahinta, kun ei edes itse voi vaikuttaa siihen, mitä luonnonvoimat ja eläimet saavat aikaan. Rakastaisin edelleen asua tässä jos saisin sisäkön, puutarhurin ja autonkuljettajan. Mutta jos niihin ei ole varaa, niin iso omakotitalo muuttuu ennen pitkää työleiriksi. Kaiken tekeminen ensimmäistä kertaa on kivaa, mutta jatkuva remontointi, samojen rikkaruohojen nyhtäminen vuodesta toiseen ym on...
No meillä on iso talo ja onhan tämä ihana mutta rehellisesti sanottuna sitä työtä on kyllä ihan helvetisti! Monesti siivotessa tulee kirottua kun sitä tilaa on ihan turhan paljon ja siivottavahan ne kaikki on! Näin esimerkkinä esim. Ikkunanpesu urakka on ihan painajaismainen. Isoja ikkunoita äkkiseltään laskettuna 13 kappaletta ja jokaisessa 6 pesupintaa. Siitä tulee jo 78 ikkunaa plus kaikki pikku ikkunat päälle... Eli on siinä ylläpidossa työtä!
Seinähullua mutta sehän on jokaisen oma asia.
Ei kai sitä kenellekään selitellä tarvitse. Jos on rahaa ja halua niin antakaa palaa!