Mä en ole vieläkään tajunnut, mitä iloa ihmiselle on parisuhteesta.

Mun on hyvä olla mieheni kanssa ja minä haluan olla sen kanssa.

Mun mies on mun paras ystävä. Me viihdytään tosi hyvin yhdessä, meillä on hyvää seksiä ja rakastetaan toisiamme todella paljon. Mulle on ollut miehestäni enemmän iloa, kuin kenestäkään muusta. Olemme olleet neljä vuotta yhdessä.

Rakkaus tunteena, jos se on molemminpuolista. Muussa tapauksessa se on riipivää. On aivan uskomaton tunne olla sen ihmisen lähellä ja sen takia yleensä haluaa omistautua toinen toiselle. Mutta loppujen lopuksi en minäkään ymmärrä. En ole koskaan seurustellut. Elämä on tämän ikäisenä sinkkuna paljon antoisampaa, mukavampaa, hauskempaa ja helpompaa.

Samaa ihmettelen itsekin. Ihan kiva nähdä mutten jaksa katsoa ketään päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:26"]

Muuta kuin lapset. Ne on kyllä ihania ja tärkeitä. Mutta mitä muuta iloa/etua/hyötyä on siitä että on parisuhteessa?

[/quote]

Kultuurimme perusta on parisuhteet ja lapset. Ei masturbaatio.

Tämä selvä?

Ei töissä tarvitse käydä, jos ei halua lapsia tai ei ole lapsia. Lapseton voi marjastaa ja kalastaa ja pysyä erossa Baby.loniasta. Baby tarkoittaa vauvaa ja lonia yhdistettynä vauvalaa. Lapsetetaan lapsettamisen vuoksi.

Sinkut ja homot voivat perustaa oman valtionsa vaikka Israeliin.

Rakastan puolisoani ja hän minua. Meillä on hauskaa, seuraa toisistamme, tukea, juttukumppanuutta, apua, hellyyttä, vakavaa keskustelua, yhteistä tekemistä. Vaikka mitä. Elämämme olisi tylsää ilman toistemme seuraa.

Mä näen parisuhteen (naimisissa, yhdessä 15 vuotta) sellaisena, että mulla on kotona tyyppi viemässä tilaa ja haisemassa pahalle, syömässä mun ostamia ja laittamia ruokia ja kantamassa likaisia vaatteitaan mun pestäväksi. Ainoa "hyöty" siitä on se, että se hoitaa kaikki autoasiat. Tosin mulla ei varmaan olisi autoa jos asuisin yksin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:39"]

Mä näen parisuhteen (naimisissa, yhdessä 15 vuotta) sellaisena, että mulla on kotona tyyppi viemässä tilaa ja haisemassa pahalle, syömässä mun ostamia ja laittamia ruokia ja kantamassa likaisia vaatteitaan mun pestäväksi. Ainoa "hyöty" siitä on se, että se hoitaa kaikki autoasiat. Tosin mulla ei varmaan olisi autoa jos asuisin yksin.

Ap

[/quote]

Mulla oli sama olo ja erosin.

No mitä ilmeisimmin et ole koskaan ollut hyvän ja mukavan miehen kanssa. Minä taas en tajua ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa vain lasten takia. Paljon parempi on hankkia sitten ihan yksinään vauva tai jos aluksi oltu suhteessa ja huonoksi todettu, niin mukavampi sitä/niitä lapsia on kasvattaa yksin kuin huonossa (stressaavassa, kuluttavassa, ahdistavassa ym.) parisuhteessa. Ihan varmasti jokainen pystyy olemaan parempi vanhempi yksin kuin huonossa suhteessa.

Itse olin huonossa suhteessa ja erosin, olin monta vuotta lapsen kanssa kahdestaan onnellinen ja tyytyväinen, kunnes tapasin elämäni miehen ja nyt olen onnellisempi mitä olisin ikinä osannut kuvitellakkaan. Hyvin siis pärjäsin ilmankin suhdetta, mutta mies on sellainen, jonka kanssa tiedän viihtyväni hyvin vielä 90-vuotiaanakin. Ja onhan se myös aika mahtavaa saada säännöllisesti erittäin hyvää seksiä. Tarjontaa riitti kyllä aiemminkin, mutta rakkausseksi on vaan niin paljon parempaa.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:31"]

Rakkaus tunteena, jos se on molemminpuolista. Muussa tapauksessa se on riipivää. On aivan uskomaton tunne olla sen ihmisen lähellä ja sen takia yleensä haluaa omistautua toinen toiselle. Mutta loppujen lopuksi en minäkään ymmärrä. En ole koskaan seurustellut. Elämä on tämän ikäisenä sinkkuna paljon antoisampaa, mukavampaa, hauskempaa ja helpompaa.

[/quote]

Tähän piti vielä lisätä, että harvassa tuntuu olevan ne parisuhteet, joissa on rakkautta. Lähinnä on joitakin kaveri-, seksi- tai hyötymissuhteita.

Minä haluaisin rakastajan. En välttämättä parisuhdetta. Ja lapsia en missään tapauksessa. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:31"]

Rakkaus tunteena, jos se on molemminpuolista. Muussa tapauksessa se on riipivää. On aivan uskomaton tunne olla sen ihmisen lähellä ja sen takia yleensä haluaa omistautua toinen toiselle. Mutta loppujen lopuksi en minäkään ymmärrä. En ole koskaan seurustellut. Elämä on tämän ikäisenä sinkkuna paljon antoisampaa, mukavampaa, hauskempaa ja helpompaa.

[/quote]

Tähän piti vielä lisätä, että harvassa tuntuu olevan ne parisuhteet, joissa on rakkautta. Lähinnä on joitakin kaveri-, seksi- tai hyötymissuhteita.

[/quote]

Niin ja kiintymys voi loppua alkuhuuman jälkeen. Sitten vain ällöttää olla ukon lähellä.

On joku jonka kanssa voi jakaa kaikki asiat. Ei tarvitse olla yksin, tuo turvaa kun on joku seurana. Lapset tai no meillä lapsi, mikä yhdistää ja on molempien elämän tärkein asia. Pitkässä suhteessa tuntee toisen jo niin hyvin että osaa tulkita pienistä eleistä tai puolikkaasta sanasta. Ei tarvitse tehdä ihan kaikkea yksin. Ja seksiä saa silloin kun haluaa, toista se on sinkuilla. Ainakin suurimmalla osalla.

Parisuhde ihmisen elämän merkityksen muodostajana ja tärkeimpänä juttuna on myytti, joka palvelee lähinnä yhteiskunnan, ei yksilöiden etua. Suurimmalle osalle ihmisiä parisuhde tuottaa jo yllä monessa viestissä mainittua kärsimystä.

On hullua, että aikana, jona sinkuilla on paremmat olot kuin koskaan, silti sinkkuutta edelleen pidetään huonona vaihtoehtona. Siinähän on kaikki edut, mikäli ei halua lapsia. Silloin parisuhteessa on järkeä.

Mielestäni pitäisi päästä jo eroon siitä ajattelusta, että ihmisen kuuluu tavoitella elämässä vain toisen ihmisen rakkautta ja sitten elää elämänsä sen kanssa. On paljon muitakin malleja. Oma kokemukseni on, että muut tavoitteet elämässä tuovat enemmän ja kestävämpää onnea.

elämä olisi asteen tyhjempää. parisuhteessa toiseen on kuitenkin niin ainutlaatuinen side, sellainen ettei esim. kavereihin ole... Ja jos joku väittää ettei rakkaudellisia parisuhteita olekaan niin yrittäkäämme ymmärtää että meitä on monenlaisista lähtökohdista...

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:48"]

Oma kokemukseni on, että muut tavoitteet elämässä tuovat enemmän ja kestävämpää onnea.

[/quote]

millaiset tavoitteet?

Mä olen todella onnellinen miehestäni, ja hänen kanssaan viettämästäni arjesta. Ei ole ollut hetkeäkään jolloin jompi kumpi olisi tuntenut kyllästystä toista kohtaan, vaan yhdessä olo on aina yhtä mielekästä. En tuntisi oloani kokonaiseksi ilman miestäni. Me nautitaan toisistamme joka ikinen päivä, ei sen niin väliä mitä teemme, vai teemmekö sen kummemmin mitään.

Saan aivan valtavasti onnea ja iloa parisuhteestani, eniten mitä mistään muusta. Minulla on vierelläni ja elämän kaikkia pieniä, typeriäkin asioita jakamassa ihana ja uskomattoman tärkeä ihminen. Meillä on hyvää seksiä, hellyyttä, rakkautta, ystävyyttä, lämpöä, huumoria ja arkea. En missään nimessä haluaisi elää mielummin sinkkuina kuin parisuhteessa mieheni kanssa. Ja rapiat 6v ollaan yhdessä oltu.

Mä olen parisuhteessa koska olen löytänyt miehen jota rakastan edelleen vuosien jälkeen yhtä palavasti kuin suhteen alkuaikoina. Vieläkin tulee välillä hetkiä, jolloin tunnen perhosia vatsassa kun katson miestä ja rakastun häneen aina uudestaan ja uudestaan. Elämäni ei olisi eikä ole koskaan ennen ollut yhtä onnellista ja hyvää ilman miestäni. Yhteisiä vuosia on tosin takana vasta 5, jos tulevaisuudessa en enää olisi onnellinen enkä enää keksisi syitä miksi olla yhdessä niin eihän silloin olisikaan järkeä olla parisuhteessa.