Lapsi sanoo haluavansa tappaa itsensä
Kauheasti huolestuttaa ja ihmetyttää. Just kahdeksan vuotta täyttänyt iloinen, ihana tyttö on yhtä äkkiä aina vihaisena suuttuessaan alkanut puhumaan että haluaa tappaa itsensä. Kysyy missä on veitsi. Ollut isoon siskonsa kanssa paljon pientä nahistelun viime aikoina ja tyttöä aina harmittaa kun isompi kiusaa, ja sanoo että elämä olisi parempaa jos siskoa ei olisi. En tiedä miten reagoisin, ihan kamalaa kuunnella tollasia sanoja mutta onkohan se vaan huomion hakemista? Vai oikeasti pitäisikö huolestua..
Kommentit (6)
Ei, ainakaan että ois koskaan kertonut. On kavereita ja koulu sujuu hyvin. Rehellinen tyttö ja meillä on hyvät välit, kertoisit varmaan jos ois ongelmia. En tiedä mistä tää viha tulee.
En ole asiantuntija, mutta pysäyttäisin tilanteen, kertoisin lapselle miten paljon me häntä rakastetaan ja että on kauheaa kuulla tuollaista. Tilanne pysäytettäisiin niin pitkäksi aikaa että lapselle menisi perille.
Telkkuohjelmista oppinut. Käsittää kuoleman vielä eri tavalla kuin me aikuiset.
Puhu tytölle. Kysy miksi näin ajattelee, mistä nämä ajatukset tulevat? Onko kuullut jostain vai kokeeko asian oikeasti näin?
Näytä ja kerro tytölle, että asia on vakava ja olet oikeasti huolestunut. Kerro hänelle, että kuolemalla uhittelu ei ole leikin asia, mutta jos on oikeasti paha olla, siitä täytyy kertoa.
Jos sinusta itsestäsi asia vaikuttaa huolestuttavalta, niin ryhdy toimiin. Parempi olla liian varovainen, kuin noin nuori masentunut lapsi. Koulupsykologiin/kuraattoriin yhteyttä ja ellei tilanne muutu/olet edelleen huolissasi niin koulupsykologilta/lääkäriltä lähete lasten psykiatriselle poliklinikalle.
Kerrot kuitenkin, että lapsi on muuten iloinen ja reipas, joten ehkä hän pitää jotain kulissia yllä ja alkaa vihdoin reagoimaan tähän. Toinen vaihtoehto on että hän koettelee rajojaan ja/tai kuullut asian jossain ja esittää.
Joka tapauksessa ota nyt asia puheeksi lapsen kanssa, mutta älä ala turhaan hätäilemään, sillä mikäli lapsella on oikeasti paha olla, emme halua hänen pelästyvän ja vetäytyvän. Tärkeää on kuitenkin selvittää mistä kyseinen käytös johtuu ja miten lapsi kokee sen. Joskus lapset saattavat "vitsailla" vakavien asioiden kanssa, koska eivät tajua asian olevan paha tai kokeilevat rajojaan/haluavat huomiota. Huomion hakemisellekin toki on usein syynä se, ettei lapsi koe saavansa sitä tarpeeksi, joten voit kokeilla huomioida lapsen paremmin (mutta älä toki palkintona veitsi-uhittelusta, vaan muussa arkipäiväisessä toiminnassa).
Lähipiirin ala-asteen ope lohdutti minua, että 8-vuotiailla tulee tuollainen vaihe. Tappavat itseään ja toisiaan kun ei kaikki mene oman mielen mukaan. Rauhalliset keskustelut auttoi meillä, puhuttiin kuolemasta ja siitä miten oikeasti kamalaa tuollainen puhe on.
Kiusataanko myös koulussa?