Jos olisit ihastunut työkaveriisi, tunnustaisitko lähtiessäsi firmasta?

Mie tunnustin ihan jo ollessani samassa firmassa...

No jos tilanteessa voisi olettaa, että on suurempi prosentuaalinen mahdollisuus sille että hän ilahtuu sellaisen kuulemisesta, niin kyllä, silloin tunnustaisin. Jos taas vaikuttaisi kaikin puolin yksipuoliselta, niin en helvetissä. Kyllä sä nyt vähän jotain voinet päätellä kumpaan vaakakuppi kallistuu?

Itse en halua kajota työkavereihin, en halua kiusallisia tilanteita.

Varattujakin olemme, toisaalta haluaisin kertoa hänelle mitä mieltä hänestä olen :( Jos yhtään osaan merkkejä lukea, hän tuntee samoin, ainakin osittain. Mutta en haluaisi myöskään rikkoa mitään.

ap

Sun pitää miettiä mahdolliset skenaariot, hankalimmatkin. Ei täällä kukaan kuitenkaan omista ketään. En näe syytä sille miksei ihminen saisi puhua. 3

Ehkä mä sanon vaan että sua tulee kyllä kamala ikävä ;) Mikäli on kiinnostunut, niin ehdottanee jotain.

En uskaltaisi sanoa mitään.

Miksi olisi noloa tunnustaa? Itsestäni tuntuisi kivalta jos joku noin sanoisi.

Mä olen kertonut kahdestikin. Toiselle kun olin työpaikalla, olimme hetken yhdessä. Toiselle kerroin pari kk lähtöni jälkeen kun näimme baarissa, siitä ei tullut mitään.

En kertoisi. Enkä kertonut! Poissa silmistä, poissa sydämmestä. Varsinkin kun ei oltu sinkkuja. En oo katunut enkä kaivannutkaan.

En kertoisi. Kyllähän hän sen tietäisi muutenkin.

Jos vapaa, kertoisin, muuten ongelmia..

Myöntäisin ehdottomasti jos molemmat olette vapaita.

No en todellakaan kertoisi varatulle miehelle lähtiessäni firmasta että olin häneen ihastunut. Se olisi niin noloa että pitäisi saman tien vaihtaa maata ettei tulisi enää kadulla vastaan.

Minäkin sanoisin, että jäitä hattuun. Piirit on yllättävän pienet ja sen minkä taakseen jättään, sen edestään löytää. En ottaisi ammatillisesti sitä riskiä, että asettaisin itseni naurunalaiseksi. Ja tämä elämä ei oo mitään harlekiiniromaania.