Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omalle lapselleen kateellinen ulkonäöstä?
15.08.2014 |
Onko ihan sairasta? Olen itse 162cm pitkä, mieheni ja lasteni isä 196cm ja tyttäremme ovat 170senttisiä, pitkäjalkaisia ja hoikkia. Luonnollisesti olen todella ylpeä ihanista ja kauniista tytöistäni, mutta joskus esimerkiksi kaupungilla liikkuessamme tunnen itseni auttamatta vähän töpöksi paksuine säärineni perheeni seurassa. Olen opettanut lapseni pukeutumaan ja laittautumaan siististi ja kauniisti.
Olen itsekin urheilullinen ja kaunis, mutta joskus jopa vähän katkerana katselen omia lapsiani.. Olenko ihan sairas vai onko tämä normaalia? Lapseni ovat siis jo lähes aikuisia.
Kommentit (14)
Omalla tytölläni on paljon paksummat hiukset ja kauniimpi nenä kuin minulla. Silti en ole kateellinen hetkeäkään. Hyvä vaan, ettei tarvi kantaa samoja komplekseja kuin äitinsä.
Pituutta taas en edes mieti. Minusta naisen pitää olla pienehkö ja olen ihan tyytyväinen omaan 163-senttiseen varteeni. Yhtään senttiä en lisää haluaisi, vaikka lapsi pitempi onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin olen ylpeä ja ihailen omien lasteni kauneutta, joskus vaan tuntuu kurjalta kun tiedän etten koskaan tule olemaan/ole ollut yhtä kaunis kuin he. Suurimman osan ajasta ajattelen asiaa vain positiivisesti, juurikin niin että hyvä kun perivät isänsä puolelta pituuden ja mittasuhteet. Joskus vain kun vaikka yhdessä laittaudumme juhliin yms, sisälläni läikähtelee pieni kateus.
ap
Oma äitini taas on mielestäni paremman näköinen kuin minä. Hän ei ymmärrä ettei minua katsella kaupungilla ja että olen tosi tavallinen. Tuo suhtautuminen ärsyttää enemmän kuin hänen ulkonäkönsä. En kai ole kateellinen mutta harmittelen vaan omia geenejä. Jos saisin kauniita lapsia niin olisin kyllä tosi iloinen siitä. Nuoret on tulevaisuus, vanhempien pitää antaa stage heille.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:12"]Omalla tytölläni on paljon paksummat hiukset ja kauniimpi nenä kuin minulla. Silti en ole kateellinen hetkeäkään. Hyvä vaan, ettei tarvi kantaa samoja komplekseja kuin äitinsä.
Pituutta taas en edes mieti. Minusta naisen pitää olla pienehkö ja olen ihan tyytyväinen omaan 163-senttiseen varteeni. Yhtään senttiä en lisää haluaisi, vaikka lapsi pitempi onkin.
[/quote]
No et sä 163cm varrella oo pienehkö vaan normimittanen
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:12"]Omalla tytölläni on paljon paksummat hiukset ja kauniimpi nenä kuin minulla. Silti en ole kateellinen hetkeäkään. Hyvä vaan, ettei tarvi kantaa samoja komplekseja kuin äitinsä.
Pituutta taas en edes mieti. Minusta naisen pitää olla pienehkö ja olen ihan tyytyväinen omaan 163-senttiseen varteeni. Yhtään senttiä en lisää haluaisi, vaikka lapsi pitempi onkin.
[/quote]
No et sä 163cm varrella oo pienehkö vaan normimittanen
[/quote]
Eikai hän itseään pienehköksi sanonutkaan, totesi vaan olevansa omaan pituuteensa tyytyväinen. Miks pitää aina olla noin negatiivinen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:20"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:12"]Omalla tytölläni on paljon paksummat hiukset ja kauniimpi nenä kuin minulla. Silti en ole kateellinen hetkeäkään. Hyvä vaan, ettei tarvi kantaa samoja komplekseja kuin äitinsä.
Pituutta taas en edes mieti. Minusta naisen pitää olla pienehkö ja olen ihan tyytyväinen omaan 163-senttiseen varteeni. Yhtään senttiä en lisää haluaisi, vaikka lapsi pitempi onkin.
[/quote]
No et sä 163cm varrella oo pienehkö vaan normimittanen
[/quote]
Eikai hän itseään pienehköksi sanonutkaan, totesi vaan olevansa omaan pituuteensa tyytyväinen. Miks pitää aina olla noin negatiivinen?
ap
[/quote]
Lue oma aloituksesi uudelleen ja kysy sitten uudelleen itseltäsi, miksi aina pitää olla noin negatiivinen
Hyvin sanottu tuo, että on vuoro antaa stage nuorille. Olemme itse saaneet jo elää hehkeimmän kauneuden parikymppisenä eikä se aika palaa. Kun ikäkriisistä pääsee yli, voi tajuta että 4-kymppinen on kaunis mysö, samoin, 6-kymppinen. Kaikki omalla tavallaan ikäistensä joukossa. Ja iän mukana korostu se kuinka itseän arvostaa ja "kantaa" (voi että inhoan tuota kliseetä, mutta en nyt keksi muutakaan tilalle).
Ihaninta on se, että oma mies likistelee, rakastelee ja halaa yhä samalla innolla kuin nuorempana ja sanoo aidosti, että olen juuri parasta ja herkullisinta hänelle, ei vaihtaisi epävarmaan pikkutyttöön ikinä. Tuntuu hyvältä, tiedän että tarkoittaa sitä. En tarvitse muiden ihailua enää kaduilla ja tanssilavoilla. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas hengitys välillä salpautuu kun katson omaa tytärtäni. En tunne ollenkaan kateutta, vaikka olenkin ollut koko ikäni ulkonäkökeskeinen (siis omaa itseäni kohtaan) ja nyt alan jo rupsahtaa.
Katson vaan tyttöä ihastellen ja vanhemman ylpeydellä <3
Mitä vittua. Lasten kuuluukin lyödä vanhempansa laudalta. Me menetämme nuoruutemme huippuvuodet ja näemme lastemme kukoistavan. Käännä katse itseesi. Tunteesi kertovat sinun haasteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun vastailitte. Vaikka kukaan ei ollutkaan kanssani yhtään samaa mieltä, tunnen että sain vähän "kevennettyä" itseäni sanomalla tästä edes kerran ääneen.
ap
kyllähän tuo kuvaa vain omaa epävarmuuttasi ja pienuuttasi, olet jäänyt aikuistumisen osalta kesken. Hyvä tilaisuus sinulle kehittyä ihmisenä. Voisit ehkä käydä jopa juttelemassa jollekin ammatti-ihmiselle? En sano tätä pahalla, olen itse sitä mieltä että voimme kasvaa ja kehittyä vielä vanhanakin positiivisessa mielessä. Tilaisuuksia henkiseen kasvuun tarjoutuu koko elämämme ajan, niihin kannattaa tarttua. Tunteesi eivät ole kiellettyjä, on hyvä että kirjoitit ne "ääneen". Kuitenkin ne ovat tietyllä tapaa vääristyneitä ja ongelmallisia ja kertovat minuudestasi enemmän kuin tarpeeksi.
Omassa nuoruudessani koin vastaavia asioita oman äitini taholta. Väistämättä tuollaiset tunteet äidiltä projisoituvat lapseen niin, että ne vahingoittavat aikuisen ja lapsen välistä suhdetta. Käytös voi olla outoa omaa lasta kohtaan. Vaikka tyttäresi ei sitä välttämättä ymmärrä/huomaa nyt, hän todennäköisesti tajuaa sen myöhemmin aikuisuudessa. Siksi olisi hyvä työstää asiaa omalla kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen vain ja ainoastaan ylpeä tytöistäni. Miten minä tavallinen tallaaja sain aikaiseksi noin kauniita lapsia! :)
Mä komppaan 13 täysillä. On epänormaalia olla kateellinen omien lasten tuotoksesta, vaikka vain hetkittäinkin ja lapset sen takuuvarmasti tajuavat ainakin jossain vaiheessa. Aivan turha sanoa, että susta sitä ei huomaa. Mene ammatti-ihmiselle juttelemaan, niin hän selvittää missä vika ja ehkä voit jossain vaiheessa iloita ja olla täysin sydämin ylpeä upeista tyttäristäsi.
Alue: Aihe vapaa
Onpa erikoinen suhtautuminen :O Päinvastoin, katson joskus omia poikiani ja varsinkin toiseksi vanhin on niin huikaisevan komea, että ihmettelen miten on voinut minun tuutistani tulla. No joo, on perinyt erityisesti isänsä piirteitä ja on siksi komea, muut oikeastaan suloisia. tummahihoisia hymypoikia. Olen tosi iloinen siitä, että lapset ovat kivan näköisiä. Pääsevät maailmassa helpommalla, kun ei ole mitään erityisen poikkeavaa ulkonäköpiirrettä.