Kaksikielisten lasten vanhemmat!

Jokainen puhuu äidinkieltään lapselle.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:40"]

Ollaan miehen kanssa alettu toivomaan lasta, mieheni äidinkieli on Englanti. Haluaisin ilman muuta lapseni oppivan myös isänsä äidinkielen Suomen lisäksi. 

Puhun itse myös erittäin hyvää englantia, ja mietimme miehen kanssa että jos esimerkiksi vuoropäivin puhuisimme vauvalle englanniksi ja vuoroin suomeksi? Eli esimerkiksi maanantaina englantia, tiistaina suomea, keskiviikkona englantia jne..

Vai sekoittaako se lasta liikaa? Entä jos ei opi sitten kumpaakaan kieltä kunnolla? Vai pitäisikö ensin oppia toinen kieli ja sitten vasta toinen? Valaiskaa tietämätöntä. 

[/quote]  ei sekoita, lapseni oppi pu´humaan kuuteen ikävuoteen mennessä isänsä kieltä eli arabiaa. Tosin äikkä huonoin numero koulussa eli 8. 

Kumpikin puhuu omaa äidin kieltään. Se on kuitenkin ihmisen tunnekieli. Vaikka osaisit vieraan kielen kuinka hyvin tahansa, sen puhumisella omalle lapselle et voi ilmaista samaa tunneskaalaa kuin äidinkielelläsi. Myös lapsi oppii paremmin ja pitää enemmän siitä että yksi henkilö puhuu pääsääntöisesti yhtä kieltä hänelle.

Olisiko kuitenkin niin, että sinä puhut lapselle suomea ja mies englantia?

Voisihan lapselle puhua muitakin Kieliä.

Minulla on pari kaveria joilla on äidinkielenä jokin muu kuin suomi. Tällöin he tekevät niin, että (esim.) suomenkielinen isä puhuu lapselle pelkkää suomea ja (esim.) ruotsinkielinen äiti puhuu lapselle pelkkää ruotsia.

Meillä puhutaan englantia, suomea ja erästä ei-eurooppalaista kieltä siten että englanti on käyttökieli, suomi ihannekieli kosk suomessa asutaan. Eli kauppa-asiat, satukirjat, sukulaisten tapaamiset ja kaverisuhteet suomeksi. englantia puhutaan arjessa kun asiat täytyy saada hoidetuksi, sillä,mies ei puhu täysin suomea vielä. ja miehen toiveesta tämän äidinkieleen ei panosteta liikaa, ja on ihan ok mielestäni koska tässä yhdessä elellessä olen itsekin ihan huomaamatta oppinut jonkun verran.. Luotan ettei kieli niin vieraaksi jää lapsellekaan.

en alkaisi mihinkään vuoropäiväsysteemiin. Huomaatte kyllä sitten kuinka sujuu parhaiten. Ei haittaa jos kielet menee vähän sekaisin, menee itsellänikin vaikka olen syntyjäni ihan suomesta. Voittehan päättää prioriteettien mukaan millä kielellä hoidatte mitäkin, jotenkin että onko esim hyödyllistä että lapsi osaa ilmaista tunteitaan ja ideoitaan päiväkodissa suomeksi, ettei jää ulkopuoliseksi. Rytmi löytyy kyllä. Luette kummankin kielisiä iltasatuja Ym, oppiihan siinä.

Ainahan noita teorioita tulee ja menee, ennen oli tuo, että vain yksi kieli alle kolmivuotiaalla tai tulee jokin ihme kielipuoli, sitten tuli tämä OPOL eli one person, one language, tarkoittaen ettei sama henkilä saisi käyttää kahta kieltä lapselle. Joopati joo. Sitten on ajatus, että saa vain puhua kieltä, joka on äidinkieli, koska muuten lapsi alkaa ouhua murteellisesti - tämäkään siis ei ole totta.

Parhaiten lapsi oppii kieltä, kun sitä käytetään - ja käytetään tavalla, joka on perheelle luonteva. Hyvä, että mietitte asiaa. Itse olen huomannut näin kaksikielisessä perheessä ja muiden kaksikielisten perheiden kanssa yhteyksissä olevana, että tärkeää on myös lapsen motivointi ja yllyttäminen kahden kielen käyttöön. Parissa tuttavaperheessä on niin, että kaksikielisyys on ollut vähän sellainen juttu, että se toinen on "se äidin" tai "se isin kieli", jolloin seuraus on, että heillä lapset ymmärtävät mutta vastaavat toisella kielellä (suomeksi) ja myös hieman välttelevät sitä toista kieltä. 

Niin kuin muutkin ovat vastanneet, sinä puhut lapselle suomea ja isä englantia.

Tiedän erään alunperin kaksikielisen perheen, jossa vanhemmat erosivat ja isä muutti ulkomaille jättäen oikeastaan lapsetkin menneeseen elämään. Äiti pohti tilannetta tovin ja alkoi sitten itse puhua lapsille vuoroviikoin niitä kieliä. Lapset ovat nyt kaksikielisiä ja myös vahvoja molemmissa kielissä. Itsestäni en tiedä osaisinko olla niin johodnmukainen, mutta hän osasi ja niin lapset oppivat luontevasti kahta kieltä.

PS. Näille "puhu vain äidinkieltäsi"-ihmisille toteaisin, että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on kaksi tasavahvaa äidinkieltä (niin vahvasti ettei edes puheterapeutit erota vierasta intonaatiota vaan yllättyy kuullessaan kaksikielisyydestä) ja on myös ihmisiä, joilla on niin heikko äidinkilene taso, että kaksikielisen kohdalla kutsuttaisiin puolikielisiksi. Eli tässäkään ei ole olemassa ehdotonta totuutta, onneksi!

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:59"]Tiedän erään alunperin kaksikielisen perheen, jossa vanhemmat erosivat ja isä muutti ulkomaille jättäen oikeastaan lapsetkin menneeseen elämään. Äiti pohti tilannetta tovin ja alkoi sitten itse puhua lapsille vuoroviikoin niitä kieliä. Lapset ovat nyt kaksikielisiä ja myös vahvoja molemmissa kielissä. Itsestäni en tiedä osaisinko olla niin johodnmukainen, mutta hän osasi ja niin lapset oppivat luontevasti kahta kieltä.

PS. Näille "puhu vain äidinkieltäsi"-ihmisille toteaisin, että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on kaksi tasavahvaa äidinkieltä (niin vahvasti ettei edes puheterapeutit erota vierasta intonaatiota vaan yllättyy kuullessaan kaksikielisyydestä) ja on myös ihmisiä, joilla on niin heikko äidinkilene taso, että kaksikielisen kohdalla kutsuttaisiin puolikielisiksi. Eli tässäkään ei ole olemassa ehdotonta totuutta, onneksi!

[/quote]

Totta kai jos vanhempi on itse kaksikielinen. Ap:n tapauksessa näin ei kuitenkaan ole.

Mä luin että kaksimielisten lasten vanhemmat :D Olisin tullut heti ilmoittautumaan...

Mieheni on ulkomaalainen, ja noudatamme lastemme kanssa tuota OPOL-tekniikkaa (one parent, one language), eli kumpikin puhuu lapsille omaa äidinkieltään. Koska me molemmat ymmärrämme toistemme kieltä, pystymme käymään perheen kesken keskusteluja niin, että minä puhun suomea ja mies vastaa omalla äidinkielellään. Lapset puhuvat sitten jompaa kumpaa kieltä, riippuen siitä kummalle vanhemmalle enemmän kohdistavat puheensa. 

"Totta kai jos vanhempi on itse kaksikielinen. Ap:n tapauksessa näin ei kuitenkaan ole."

Jos on harkinnut vuoropäivä/vuoroviikko-systeemiä luuulisi kielitaidon olevan aika vankalla pohjalla. Lisäksi uskoisin, että kaksikielisessä avioliitossa ja vanhemmuudessa myös siitä toisesta keilestä tulee tunnekieli. On tietysti olemassa pariskuntia, joissa toisella osapuolella ei ole minkään maan kiinnostusta oppia toisen kieltä (esim. anoppini), mutta toivon, että he ovat vähemmistö ja uskoisin ettei AP kuullu heihin, koska pohtii kahden kielen käyttöä arjessa. 

Meillä tehtiin siten, että itse puhuin lapselle suomea, isä omaa äidinkieltään ja kotona käytimme isän äidinkieltä. Asuimme Suomessa.

Mielestäni tämä kuvio sujui ihan hyvin, isä puhui määrätietoisesti omaa kieltään ja lapsikin oppi sen kohtuullisen hyvin. Suomen kielen kehitys viivästyi hiukan, koheni sitten huomattavasti kun lapsi meni ´päiväkotiin ja joutui käyttämään ieltä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:40"]

Ollaan miehen kanssa alettu toivomaan lasta, mieheni äidinkieli on Englanti. Haluaisin ilman muuta lapseni oppivan myös isänsä äidinkielen Suomen lisäksi. 

Puhun itse myös erittäin hyvää englantia, ja mietimme miehen kanssa että jos esimerkiksi vuoropäivin puhuisimme vauvalle englanniksi ja vuoroin suomeksi? Eli esimerkiksi maanantaina englantia, tiistaina suomea, keskiviikkona englantia jne..

Vai sekoittaako se lasta liikaa? Entä jos ei opi sitten kumpaakaan kieltä kunnolla? Vai pitäisikö ensin oppia toinen kieli ja sitten vasta toinen? Valaiskaa tietämätöntä. 

[/quote]  ei sekoita, lapseni oppi pu´humaan kuuteen ikävuoteen mennessä isänsä kieltä eli arabiaa. Tosin äikkä huonoin numero koulussa eli 8. 

[/quote]  turha alapeukuttaa, totuus on se että äikkä huonoin, tosin peruskoulussa oli 9, lukiossa 8. Toki siihen vaikuttaa sekin kun pitäisi lukea kirjallisuutta niin äikkäkin paranee. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:10"]

Meillä tehtiin siten, että itse puhuin lapselle suomea, isä omaa äidinkieltään ja kotona käytimme isän äidinkieltä. Asuimme Suomessa.

Mielestäni tämä kuvio sujui ihan hyvin, isä puhui määrätietoisesti omaa kieltään ja lapsikin oppi sen kohtuullisen hyvin. Suomen kielen kehitys viivästyi hiukan, koheni sitten huomattavasti kun lapsi meni ´päiväkotiin ja joutui käyttämään ieltä enemmän.

[/quote]  sinun olisi pitänyt puhua suomea ja lukea vielä paljon oli sitten satuja sun muuta, isä puhuu omaa kieltään. Siinä maassa missä ollaan niin se kieli pitää olla vahva kuten suomi Suomessa. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:40"]

Ollaan miehen kanssa alettu toivomaan lasta, mieheni äidinkieli on Englanti. Haluaisin ilman muuta lapseni oppivan myös isänsä äidinkielen Suomen lisäksi. 

Puhun itse myös erittäin hyvää englantia, ja mietimme miehen kanssa että jos esimerkiksi vuoropäivin puhuisimme vauvalle englanniksi ja vuoroin suomeksi? Eli esimerkiksi maanantaina englantia, tiistaina suomea, keskiviikkona englantia jne..

Vai sekoittaako se lasta liikaa? Entä jos ei opi sitten kumpaakaan kieltä kunnolla? Vai pitäisikö ensin oppia toinen kieli ja sitten vasta toinen? Valaiskaa tietämätöntä. 

[/quote]  puhu sinä suomea ja miehesi enkkua. Ilmeisesti olette pysyvästi Suomessa . Lapselle tulee ensiksi hyvä suomenkieli. Lapsi osaa puhua myös enkkua hyvin ennen 7 ikäävuotta. Kokemusta on. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:07"]"Totta kai jos vanhempi on itse kaksikielinen. Ap:n tapauksessa näin ei kuitenkaan ole."

Jos on harkinnut vuoropäivä/vuoroviikko-systeemiä luuulisi kielitaidon olevan aika vankalla pohjalla. Lisäksi uskoisin, että kaksikielisessä avioliitossa ja vanhemmuudessa myös siitä toisesta keilestä tulee tunnekieli. On tietysti olemassa pariskuntia, joissa toisella osapuolella ei ole minkään maan kiinnostusta oppia toisen kieltä (esim. anoppini), mutta toivon, että he ovat vähemmistö ja uskoisin ettei AP kuullu heihin, koska pohtii kahden kielen käyttöä arjessa. 

[/quote]

Vaikka vieraan kielen taitojen olisi kuinka vankalla pohjalla ja hyvä, se ei ole koskaan sama kuin tunnekieli. Et taida itse olla monikielisessä perheessä? Minä olen, kokemusta 30 v. Ja 30 v aikana olen tutustunut kymmeniin kaksikielisiin perheisiin joten en puhu vain omasta kokemuksestani vaan myös monien muiden perheiden kokemuksista.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:07"]

"Totta kai jos vanhempi on itse kaksikielinen. Ap:n tapauksessa näin ei kuitenkaan ole."

Jos on harkinnut vuoropäivä/vuoroviikko-systeemiä luuulisi kielitaidon olevan aika vankalla pohjalla. Lisäksi uskoisin, että kaksikielisessä avioliitossa ja vanhemmuudessa myös siitä toisesta keilestä tulee tunnekieli. On tietysti olemassa pariskuntia, joissa toisella osapuolella ei ole minkään maan kiinnostusta oppia toisen kieltä (esim. anoppini), mutta toivon, että he ovat vähemmistö ja uskoisin ettei AP kuullu heihin, koska pohtii kahden kielen käyttöä arjessa. 

[/quote]

Minusta kaksikielinen on henkilö joka on oppinut kielet äidinkielenä (yleensä vanhemmiltaan, joskus ympäristöltään) jo syntymästään lähtien. Ei ap sitä välttämättä ole vaikka puhuukin englantia hyvin. Minä puhun erittäin hyvin erästä toista kieltä suomen lisäksi. Olen puhunut sitä alle kouluikäisestä alkaen ja käytän kieltä parisuhteessakin, murretta ei ole. Se on minulle erittäin vahva kieli yhtä virheetön kuin äidinkieli mutta ei kuitenkaan äidinkieli enkä koe itseäni kaksikieliseksi. Ei koulussa tai aikuisena opitut vahvat kielet ole mitään äidinkieliä vaikka niitä puhuisi loistavasti. 

Ja minusta lapselle tulisi puhua omaa äidinkieltään. Jos on kaksikielinen niin molempia tai toista niistä.