Lue keskustelun säännöt.
Sitoutumiskammoinen mies?
01.09.2014 |
Tapailin kolmekymppistä miestä arviolta 7-8 kuukautta, ja sitten totesin että ei tästä mitään tule. Mies on mukava ja aivan selvästi pitää minusta, mutta jokin oli koko ajan silti pielessä. Miehestä ei välillä kuulunut viikkoonkaan mitään, ja vaikka en todellakaan itse jaksa esittää vaikeasti tavoiteltavaa, niin ei siinä enää itsekään jaksanut olla se joka useimmiten ottaa ensin yhteyttä. Lopetin siis seurustelun keskustelemalla miehen kanssa siitä, että mielestäni emme ole siinä pisteessä jossa näin pitkän ajan jälkeen pitäisi olla.
Mies olisi halunnut jatkaa kuten ennenkin. Se vahvisti epäilykseni siitä, että hän pitää minusta, mutta ei tarpeeksi. Sovimme kuitenkin, että voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä, mutta molemmat ovat teoriassa nyt vapaita.
Tällä hetkellä tilanne on pari kuukautta ollut se, että tapaamme silloin tällöin mm. lounaan, elokuvaillan tai ihan vaan seksin merkeissä. Minusta tämä on ollut ihan mukavaa, joskin vähän erikoista ehkä? Voin tapailla muita miehiä, mutta jos yksinäisyys yllättää, on joku jonka kanssa voin viettää mukavan illan. Friends with benefits olisi ehkä oikea ilmaisu.
Mies on viime aikoina alkanut vaikuttaa harmistuneelta siitä, että tapailen muitakin. En ole sitä suoraan kertonut, itse hän sen päätteli. Minua sekä ärsyttää että huvittaa. Mies ei halunnut seurustella kanssani, mutta silti vaivautuu olemaan mustasukkainen. Hän haluaa pitää kaikki ovet avoinna, mutta olisi tyytyväisempi jos minä en pitäisi, vaan keskittyisin edelleen sataprosenttisesti mieheen, joka ei tee minkäänlaisia lupauksia sitoutumisesta tai tulevaisuudesta. Itse en tuollaiseen pelleilyyn sorru. Tiedostin tarpeeksi ajoissa että mies ei ole tarpeeksi tosissaan, ja aloin tietoisesti ajattelemaan häntä enemmän ystävänä. Olin toki jonkin aikaa surullinen, koska olin häneen ihastunut, mutta järki sanoi liian vahvasti että parempi jatkaa jonkun sellaisen etsimistä, joka haluaa sitoutua juuri minuun.
Kai tuo mies sitten on sitoutumiskammoinen, kun hän haluaa viettää kanssani paljon aikaa (yhä enemmän sen jälkeen kun lakkasimme virallisesti tapailemasta), ja selvästi nauttii seurastani, mutta haluaa silti pitää itsellään mahdollisuuden löytää jotain mystistä parempaa. Minun mielestäni meillä oli hyvät edellytykset toimivaan parisuhteeseen, mutta enää en siihen suostuisi vaikka mies muuttaisi mielensä.
Kokemuksia tai ajatuksia?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:51"]
Naisena olen samanlainen eikä kyse ole sitoutumiskammosta. Ihastun ja haluan pitää miehen itselläni, mutten kaipaa seuraa tai yhteydenpitoa enempää. Se on harmi, että useimmat ei tällaista järjestelyä halua.
[/quote]
Tulisit varmasti hyvin toimeen tämän miehen kanssa... Voihan tässä olla kyse siitäkin, että mies ei vain halua tavallista parisuhdetta. Väittää kyllä haluavansa, mutta ehkä ei vain uskalla puhua rehellisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mitään sitoutumiskammoa. Mies ei vain halua sinun kanssasi mitään vakavampaa. Ei kannata alkaa tulkita sitä miksikään muuksi.
juuri näin, ei pidä alkaa liian loogiseksi miesten kanssa.
tulee vaan itku lopulta
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:00"]
Ei tuo ole mitään sitoutumiskammoa. Mies ei vain halua sinun kanssasi mitään vakavampaa. Ei kannata alkaa tulkita sitä miksikään muuksi.
[/quote]
Voit olla oikeassa. Olen vain ehkä aavistuksen tyytyväinen siihen, että miestä harmittaa kun minulla on tämän päätöksemme jälkeen ollut enemmän "vientiä" kuin hänellä. Olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen, tavallisen mukava ja kiva nainen, mutta monet miehet tuntuvat etsivät juuri jotain sellaista. Itselleen sopivaa. Tällä miehellä vaatimukset ja unelmat tuntuvat olevan jonkin verran kohtuuttoman puolella.
ap
Omien toiveiden ja halujen tiedostamistahan tuo tilanne vaatii, samoin niiden esiintuominen pitää hallita. Itse olen naisena saman tyyppinen, en nyt ihan noin vetäytyvä, mutta jatkuva yhdessäolo ei ole se minun juttu. Vaikka tästä sanoisit niin sitä ei ymmärretä; nähdään se vika itsessä ja etten olisi kiinnostunut vaikka kyse on minun persoonani ominaisuudesta.
Alkuvaiheessa ainakin noin, pitkiä suhteita ei ole sitten tullutkaan, varmaan tuon ominaisuuden takia osittain. Ja itselleni ei sovi, että miehellä muitakin naisia samaan aikaan, koska näin ei ole itsellänikään. Kyse ei ole mistään vapaasta suhteesta. Olen ehdottomasti yhden miehen nainen ja uskollinen tapaus. Täytyisi sen vastapuolen olla samankaltainen ainakin osittain. Seurusteluvaihe siis noin, kun parisuhde syventyy niin toki siinä täytyy sitten miettiä asumiskuvioita ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla just samanlainen kokemus, sillä erotuksella että lopetin homman kun mies lopulta käyttäytyi aika paskamaisesti mua kohtaan, ei vastannu viesteihin jne. Sitten löysinkin tyypin profiilin nettideitti-sivustolta.
Eikä todellakaan ole sovittu että voitais tapailla vielä, varsinkaan seksin merkeissä, sitä en enää sille antaisi vaikka konttaisi koko matkan naapurikaupungista mun luokseni.
Hah haa, ollaan näköjään törmätty samaan tyyppiin itse jaksoin tuota 3kk kunnes löysin toisen miehen joka haluaa samoja asioita kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon jaksanut tätä samaista kuviota 2x1v "seurustellen" ja lukemattomat ajat vaan tapaillen. Maailma ja miehen työt meidät aina ajanut erilleen. Koska aina on työkomennuksen myötä pitänyt erota. Nyt jannu on taas kotona, ja mä oon vannonut etten sorru samaan vanhaan. Jantterissa on paljon hyvää, todella paljon. Mutta toi lopullinen pelko sitoutua saa mut näkeen punaista. Ja jos kuulee että mulle ois joku muu ottaja, herää heti huoli siitä että olenko todellakin mennyt. Tää näkyy tekstareiden lisääntymisenä ja treffipyyntöinä, kuulumisien kyselyllä jne. Mut nyt oon itelleni vannonut etten takaisin mene. Ja voin kertoa, tää on vaikeeta koska miehessä on muutoin kaikki kohdillaan... Mutta ei on ei!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:07"]
Olen vain ehkä aavistuksen tyytyväinen siihen, että miestä harmittaa kun minulla on tämän päätöksemme jälkeen ollut enemmän "vientiä" kuin hänellä. Olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen, tavallisen mukava ja kiva nainen, mutta monet miehet tuntuvat etsivät juuri jotain sellaista.
[/quote]
Se, että sinulla on enemmän vientiä kuin miehellä, johtuu siitä, että sinulla on vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:38"]
Mä oon jaksanut tätä samaista kuviota 2x1v "seurustellen" ja lukemattomat ajat vaan tapaillen. Maailma ja miehen työt meidät aina ajanut erilleen. Koska aina on työkomennuksen myötä pitänyt erota. Nyt jannu on taas kotona, ja mä oon vannonut etten sorru samaan vanhaan. Jantterissa on paljon hyvää, todella paljon. Mutta toi lopullinen pelko sitoutua saa mut näkeen punaista. Ja jos kuulee että mulle ois joku muu ottaja, herää heti huoli siitä että olenko todellakin mennyt. Tää näkyy tekstareiden lisääntymisenä ja treffipyyntöinä, kuulumisien kyselyllä jne. Mut nyt oon itelleni vannonut etten takaisin mene. Ja voin kertoa, tää on vaikeeta koska miehessä on muutoin kaikki kohdillaan... Mutta ei on ei!
[/quote]
Tää kannattaa muistaa miesten kohdalla, että vaikka ei joltain yhdeltä löydy sitoutumishalua, ne ei kestä myöskään sitä, että naiselle olisi (ON) muita ottajia näköpiirissä.
Aivan kuin tuhlaisin aikaani varaamalla itseni johonkin sellaiseen yksittäiseen mieheen, joka ei halua seurustella vaan tapailla. Sallikaa mun nauraa.
Just tänään mietin ihan samaa kuin ap paitsi etten oo puhunut miehen kaa siitä vielä. Pitkään mulle sopi tollainen henkinen etäisyys, mutta ei enää. Nyt vain pitää kysyä mieheltä, että haluaako hän enemmän vai panna poikki. Itse en osaa/halua/pysty tapailemaan montaa ihmistä samaan aikaan. Friends with benefits ei toimisi vaan sabotoisi mun muut kiinnostuksen kohteet
Naisena olen samanlainen eikä kyse ole sitoutumiskammosta. Ihastun ja haluan pitää miehen itselläni, mutten kaipaa seuraa tai yhteydenpitoa enempää. Se on harmi, että useimmat ei tällaista järjestelyä halua.