Tarvitseeko ystäväni apua?

Ystäväni on alkanut puhua minulle viime aikoina kummittelusta hänen asunnossaan. Hänen mukaansa aaveet mm. siirtelevät ja piilottelevat hänen tavaroitaan ja koskettelevat häntä, tarttuvat olkapäästä jne. Lisäksi hän näkee varjoja ja kuulee niiden puhetta. Erityisesti minua karmii hänen rauhallinen suhtautumisensa asiaan: hän ei näytä pelkäävän, vaan jopa haukkuu niitä, jotka eivät aaveisiin usko, tietämättömiksi ja ahdasmielisiksi. Ystäväni on parikymppinen, normaali töissäkäyvä nainen, joka on aina muutoin vaikuttanut järkevältä ihmiseltä.

Olen itsekin jollain tasolla hengellinen, mutta tämän tyyppiset jutut saavat minut kuitenkin huolestumaan ystäväni mielenterveyden puolesta. Mitä mieltä olette, pitäisikö minun ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa tai siskoonsa? Onko mitään tapaa, jolla voisin hoitaa asian loukkaamatta ystävääni?

En halua loukata tällä viestillä ketään, joka oikeasti uskoo kummituksiin. Olen vain huolestunut ystävästäni ja kaipaan muidenkin näkökulmia. Sinällään se, että joku uskoo kummituksiin, ei ole minulta mitenkään pois, enkä halua tämän ketjun kääntyvän väittelyksi siitä, onko kummituksia olemassa. Minua kuitenkin piinaa ajatus siitä, jos ystävällänä vaikkapa myöhemmin todettaisiin skitsofrenia tms, enkä ole puuttunut tilanteeseen mitenkään merkkejä havaitessani. Missä siis menee mielestänne raja, jolloin tilanteeseen olisi hyvä puuttua?