Pääsin pois väkivaltaisesta parisuhteesta keskiviikkona

Suhde kesti kolme ja puoli vuotta. Kaikki alkoi salakavalasti. Mies oli aluksi hurmaava, romanttinen ja piti hyvää huolta minusta. Pikku hiljaa alkoi henkinen väkivalta, johon kuului huorittelua, vähättelyä, moittimista, väheksymistä jne. Yli puolen vuoden ajan yritin lopullisesti lähteä, mutta se ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi. Moni sanoi, että on oma vikani, että jatkan suhdetta. Mikset vaan jätä miestä ja lähde? En todellakaan kehdannut kertoa, että lähtöyritykset tyssäsivät esimerkiksi siihen, että minua osoitettiin aseella päähän.

Ulkoisesti kukaan ei olisi arvannut mistä todella on kysymys ja miten raskas tilanne oli. Tuntui, että muserrun.

Nyt mies suostui poistumaan kodista ja tuntuu kuin joku olisi laittanut maailmaan valot päälle. Kodissa on ihan eri ilmapiiri, tuntuu kuin neliöitä olisi tuplasti lisää. Mies toki lähettelee uhkauksiaan ja soittelee. En viitsi vielä estää viestejä ja puheluita, koska siitä riehaantuisi lisää. Jätän vaan vastaamatta yhteydenottoihin.

Olen yleensä hyvä käsittelemään asioita ja pääsen yli vastoinkäymisistä, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi hyvä jutella jonkun kanssa.

Mihin ottaa yhteyttä? Työterveys vai mikä taho? Rahaa ei tällä hetkellä ole yksityiseen kallonkutistajaan.

Pakko oli avautua ja sanoa kaikille samassa tilanteessa oleville, että kerätkää rohkeuteni ne ja lähtekää. Meille on annettu yksi ainoa elämä ja sitä ei kannata menettää. Huomaan den nyt kun olen saanut elämäni takaisin. En voi kuin onnitella itseäni ja ihmetellä, mikä hemmetti muhun meni kun kestin näinkin kauan.