Kissat löytöeläintalosta, tottuukohan lapsiperheeseen?

Jos jaksat olla kärsivällinen, ne tottuvat. Aikaa voi kulua paljonkin. Minulla meni yhden kissan kanssa puoli vuotta sopeutumiseen, kissa siis kyhjötti puoli vuotta pääosin sängyn alla eikä suostunut tulemaan sieltä pois edes syömään. Nyt muutama vuosi myöhemmin kyseinen kissa on oikein mukava ja seurallinen, antaa vieraidenkin silittää. Toisen kissan kanssa selvittiin kolmen kuukauden kyräilyllä, kissa siis oli sen ajan kiipeilypuun ylähyllyllä ja kävi sieltä yöllä salaa syömässä. Nyt sitäkin kissaa saa silittää, vieraita se tosin vielä pelkää. Nämä ovat vähän ääriesimerkkejä, koska olivat aikuisia ei-kesyjä kissoja molemmat meille tullessaan. Hyvällä hoidolla ja (runsaalla) kärsivällisyydellä täysin arastakin kissasta saa mukavan lemmikin. Lapsiperheeseen ottaisin mieluiten suhteellisen kesyn kissan, joka ainakin sietää ihmisiä. Pääsette helpommalla.

Riippuu kuinka pieniä lapsia. Meillä oli kun asuin vielä vanhempien kanssa kissa hesystä, minuun tottui, mutta olin jo 15, pienempiin lapsiin ei tottunut.

Kannattaa kysyä sieltä löytöeläintalosta, he osaavat kertoa, että soveltuvatko kissat lapsiperheeseen. 

Kiitos! Ajattelin ottaa sinne yhteyttä ja kysellä voiko tulla tutustumaan. Kyselin vain jos joku osaa sanoa kissaihmisenä onnistuuko :) Kilttejähän nuo lapset on ja kohtelee eläimiä hyvin, mutta lapset juoksevat ja kiljuvat joskus... Kaksi heistä on koulussa ja rauhallisempia mutta nuorin vasta kolmevuotias.
Ap

En ottais löytöeläintalosta kissaa lapsiperheeseen. Kissat ovat arvaamattomia.

Tottuvat tai eivät totu. Kissan persoonasta kiinni. Mun kisutalon kisu rakastaa meijän pientä kiljuvaa 7kuukautista ja osottaa rakkauttaan usein olemalla lapsen lähellä ja puskemalla. Sen vaan sanon että huonot olot jättää kyllä jälkensä eläimeenki..meillä muuten ihana kissa mutta kaikkialle pissii ja on todella herkkä kaikelle uudelle. Tarvitsisi kuulemma lääkitystä.. :(

Paha sanoa juuri näistä kahdesta kissasta. OSa tottuu, osa ei. 

Itse otin eläinsuojeluyhdistykseltä villinä syntyneen kissan sen ollessa vajaa puolivuotias. Minulle tullessaan kissa ei antanut edes katsoa itseään, mutta aikaa myöden kissa on kesyyntynyt täysin. Tuntemattomista ihmisistä se hyväksyi nimenomaan lapset ensimmäisenä, eikä koskaan ole ollut agressiivinen lapsia kohtaan, vaikka aikuiset, liian päälle käyvät vieraat ovatkin saaneet kynsistä. 

Vastuu on kuitenkin ensisijassa vanhemmilla opettaa lapset siihen, että kissan kanssa ollaan varovaisia ja silittely ja sylittely tapahtuu kissan ehdoilla. Parhaimmistakin oloista tuleva kissa voi raapaista tai puraista, jos kokee olonsa uhatuksi.

Lapsiperheessa eräänlainen ongelma on se, että lapset ovat niin innoissaan kissasta, että eivät malta antaa sen olla rauhassa. Vanhemmat joutuu koko ajan vahtimaan. Joillekin kissoille lapset ovat stressinaiheita, joillekin eivät.

Kovia kokeneet kissat ovat useimmiten arkoja, ainakin aluksi. Arkuutta ei helpota se, että on koko ajan kovaäänisiä lapsia yrittämässä ottaa syliin ja silittää (tämä ei ollut moite lapsia eikä heidän vanhempiaan kohtaan, lapset innostuessaan ovat tällaisia:)) .

Uuteen kotiin saapumista helpottaa, jos kissa/kissat saavat ihan rauhassa tutustua ympäristöönsä ennen kuin niitä yritetään ottaa syliin. Paras keino totuttaa uusiin ihmisiin on, että istuu lattialle ja juttelee kissoille hiljaa. Tätä voi joutua tekemään, kissasta riippuen, jopa muutaman viikon ajan.

Mitä mieltä löytöeläintalossa oltiin näiden kissojen sijoittamisesta lapsiperheeseen? Useimmmiten noissa paikoissa tuntevat hoidettavien kissojen luonteet ja erityisominaisuudet aika hyvin ja osaavat ajatella asian niin kissan kuin tulevan omistajankin kannalta parhaiten.

Kissoista ja lapsista voi tulla ylimmät ystävät, näin meillä kävi:)