Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytäisin ystäviä?
04.08.2014 |
Mä olen aina ollut huono saamaan ystäviä. Olen hiljainen ja yksin viihtyvä, mutta samaan aikaan tahtoisin myös saada keskusteluseuraa. En käy harrastuksissa ja kaiken lisäksi asun nyt ulkomailla, jossa en osaa kieltä kunnolla (vaikka ei se sen helpompaa ollut Suomessakaan).
Netin ystäväpalstoilta olen yrittänyt etsiä kavereita, mutta siinä käy aina niin, ettei meillä ole tarpeeksi yhteistä. Kaiken llisäksi mä olen sellainen, että en jaksa innostua small talkista vaan mieluummin tutustuisin paremmin, mutta vastapuoli ei kiinnostu. Olenko mä liian vaativa? Tiedän kyllä, että ensin tutustutaan ja sitten ystävystytään jne. mutta jotenkin mulla käy niin, että ystävystymistä ei tapahdu, enkä koskaan löydä samalla aaltopituudella olevia ihmisiä...
Ja en edes omaa ilmoitusta osaa tehdä. Joskus sitäkin kokeilin, mutta en tiedä, mitä siihen laittaisin... Olen myös kokeillut tutustua lasten kavereiden vanhempiin, muttei sekään luonnistu. Mä en vaan osaa. On mulla sentään mies, jonka kanssa tulen toimeen ja pari kaveria Suomessa. Mutta kaipaan juttuseuraa, kun ei mieskään jaksa jutella.
Kommentit (27)
Onko sulla Asperger?
Mutta siis noin yleisesti ottaen on tärkeää osata puhua muustakin kuin itseään kiinnostavista aiheista. Mietit, miksi sinun on vaikea ystävystyä ja tuossahan viestissä 17 jo luettelit syitä. Et osaa keskustella muiden kanssa -> olet tylsää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mä miettinyt sitäkin, että onko mulla asperger. Mulla on huonommat sosiaaliset taidot, kun mun miehellä, jolla tosiaankin on tuo asperger. Mutta oli tai ei ollut, niin mitä mä voin tehdä? Olen jo 30, enkä saa tätä tomimaan. Ongelmaahan ei olisi, jos olisin kuten mieheni, jota ei edes kiinnosta muut ihmiset, mutta mua kyllä kiinnostaa. :) Tahtoisin vaan löytää jonkun, joka olisi tarpeeksi samanlainen kuin minä, että tultaisiin toimeen. Mitä järkeä on, jos mä olen kaverin mielestä tylsä ja kaveri on mun mielestä tylsä? :D
Voisinkohan parantaa keskustelutaitojani jotenkin? Miksen mä osaa ja miksei mua kiinnosta...? :/ Mua kyllä ahdistaa, jos pitää esittää ihan muuta, kuin olen, jotta saisin ystäviksi ihmisiä, jotka pitävät vaan mun esityksestäni ja joiden kanssa voin tehdä vain asiota, jotka eivät kiinnosta mua. Ei kai kukaan edes mitään esittäjää halua kaveriksi? En minä ainakaan haluaisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:11"]
Olen mä miettinyt sitäkin, että onko mulla asperger. Mulla on huonommat sosiaaliset taidot, kun mun miehellä, jolla tosiaankin on tuo asperger. Mutta oli tai ei ollut, niin mitä mä voin tehdä? Olen jo 30, enkä saa tätä tomimaan. Ongelmaahan ei olisi, jos olisin kuten mieheni, jota ei edes kiinnosta muut ihmiset, mutta mua kyllä kiinnostaa. :) Tahtoisin vaan löytää jonkun, joka olisi tarpeeksi samanlainen kuin minä, että tultaisiin toimeen. Mitä järkeä on, jos mä olen kaverin mielestä tylsä ja kaveri on mun mielestä tylsä? :D
Voisinkohan parantaa keskustelutaitojani jotenkin? Miksen mä osaa ja miksei mua kiinnosta...? :/ Mua kyllä ahdistaa, jos pitää esittää ihan muuta, kuin olen, jotta saisin ystäviksi ihmisiä, jotka pitävät vaan mun esityksestäni ja joiden kanssa voin tehdä vain asiota, jotka eivät kiinnosta mua. Ei kai kukaan edes mitään esittäjää halua kaveriksi? En minä ainakaan haluaisi.
ap
[/quote]
Koita etsiä netistä joku kaltaisesi. Ei ystävyyssuhde tietenkään ole aito, jos se perustuu teeskentelylle. Mutta vaikka tapaisitkin jonkun itsesi kaltaisen, niin pitäisi sun kuitenkin pystyä keskustelemaan myös häntä kiinnostavista asioista eikä aina vain sinua kiinnostavista. Koska jos aina pitää mennä sinun ehdoillasi, se toinen osapuoli kyllästyy, koska ei voi kanssasi ollakaan oma itsensä. Ei voi aina olla saamapuolella vaan joskus pitää myös osata antaa itsestään jotain toiselle.
Keskustelutaitoja voi harjoitella siinä missä muitakin taitoja. Harjoittele niitä esimerkiksi täällä palstalla. Osallistu keskusteluun aiheista, jotka eivät nyt ole ihan top 10 -listallasi. Jos et tiedä aiheesta X mitään, pyydä toista kertomaan. Esitä kysymyksiä.
Small talkin idea on, että voit kommunikoida toisten kanssa ilman, että käsitellyistä aiheista kukaan kiskaisee hernettä nenään. Uusien ihmisten kanssahan et voi alussa tietää, ovatko he kenties vakaumuksellisia uskovaisia, homoseksuaaleja, poliittisesti aktiivisia tms, joten puheenaiheiden kannattaa olla neutraaleja. Aiemmin kysyit, miksi sitten jotkut haluavat puhua vuodesta toiseen kanssasi vain säästä. No millaisia keskustenavauksia sinä olet heidän kanssaan ollessasi tehnyt? Vai oletko odottanut, että he päättävät aiheen ja sinä sitten vain joko osallistut keskusteluun tai nypit mykkänä kynsinauhojasi? Keskusteluissa kyllä vaaditaan myös sitä oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, koska muussa tapauksessa olet vähän perässävedettävä ja siten epäkiitollista seuraa.
No, onko siinä sitten järkeä, että joudun esittämään olevani samaa mieltä, ettei toinen suutu/hänelle tule paha mieli? Sitä mä olen joutunut tekemään esim. tuon homofoobikkokaverini kanssa. Hänen kanssaan olisi muuten niin mukavaa, mutta aina välillä hän tuo esille näitä mielipiteitään ja saa olla varpaillaan, kun ei tiedä, mitä saa hänen mielestään tehdä... Kyllä, mulla on mielipiteitä, mutta ehkä mä en vaan osaa puhua niistä silleen, ettei muut ahdistu? Ei mun tarkoituksena ole tapella tai pakottaa ketään (kuten he tekevät mulle) vaan keskustella ja tutkia asioita ja niiden eri puolia. Vaikutanko mä siltä, että pakotan muut tekemään kaiken mun tavallani? :(
Ja joo, en oikein välttämättä sano mitään itsekään. Mä kerroin tuolle, jonka kanssa ei ole muuta kuin small talkia, että ne aiheet ei oikein kiinnosta mua, mutten sitten keksinyt mitään muuta aihetta itse... :( Siinä se. Nyt hän varmaan ajattelee, että olen tosi töykeä ja etten halua hänen seuraansa, vaikka mä vaan haluaisin jutella syvällisemmin.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 17:25"]
No, onko siinä sitten järkeä, että joudun esittämään olevani samaa mieltä, ettei toinen suutu/hänelle tule paha mieli? Sitä mä olen joutunut tekemään esim. tuon homofoobikkokaverini kanssa. Hänen kanssaan olisi muuten niin mukavaa, mutta aina välillä hän tuo esille näitä mielipiteitään ja saa olla varpaillaan, kun ei tiedä, mitä saa hänen mielestään tehdä... Kyllä, mulla on mielipiteitä, mutta ehkä mä en vaan osaa puhua niistä silleen, ettei muut ahdistu? Ei mun tarkoituksena ole tapella tai pakottaa ketään (kuten he tekevät mulle) vaan keskustella ja tutkia asioita ja niiden eri puolia. Vaikutanko mä siltä, että pakotan muut tekemään kaiken mun tavallani? :(
Ja joo, en oikein välttämättä sano mitään itsekään. Mä kerroin tuolle, jonka kanssa ei ole muuta kuin small talkia, että ne aiheet ei oikein kiinnosta mua, mutten sitten keksinyt mitään muuta aihetta itse... :( Siinä se. Nyt hän varmaan ajattelee, että olen tosi töykeä ja etten halua hänen seuraansa, vaikka mä vaan haluaisin jutella syvällisemmin.
ap
[/quote]
Kieltämättä - kun olen näitä kirjoituksiasi lukenut - annat muille sellaisen kuvan, ettet ole muista ihmisistä juurikaan kiinnostunut etkä ole halukas viettämään heidän seurassaan aikaa. Ikävä kyllä ystävyyssuhteissakaan ei voi napsia vain rusinoita pullasta. Joskus on parempi ohjata puheenaihe johonkin muuhun aiheeseen, jos tietää toisen helposti loukkaantuvan tietystä aiheesta. Ei tarvitse olla asioista samaa mieltä, mutta voi hienotunteisesti siirtää puheenaiheen vaikkapa tämän yhden kaverisi kanssa homoseksuaalisuudesta johonkin muuhun. Se small talk on muutakin kuin diipadaapajaarittelua. Sen avulla keskustelua voi johdatella pienin askelin syvällisempään suuntaan, mikäli toinen osapuoli vaikuttaa lähtevän siihen mukaan. Tietty pinnallisuus tarvitaan alussa, kun toisesta ei vielä tippaakaan tiedä, löytyykö yhteistä säveltä vai ei.
Vaikuttaa myös siltä, että sulla olisi kova hinku saada ystävä itsellesi, mutta et kuitenkaan olisi valmis olemaan ystävä tälle ystävällesi. Kaiken pitäisi pyöriä sinun ehdoillasi ja sinun toiveittesi mukaan. Ystävä vain täyttäisi jotain tarvettasi, mutta olisiko sinusta vastaamaan ystäväsi tarpeeseen? Mitä annettavaa sinulla olisi ystävällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, musta nimenomaan tuntuu siltä, että mulla ei ikinä ole ollut ketään, joka haluaisi kuunnella mua. Mä olen kuunnellut muiden juttuja, vaikken olekaan samaa mieltä. Mutta kuka kuuntelee mua? Kukaan ei koskaan ole hyväksynyt minua minuna ja nyt varmaan mulla on tarve hakea hyväksyntää. En halua olla yksin, enkä ymmärrä miten voisin tuntea itseni ymmärretyksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuputtavat omia mielipiteitään... Mä olen ollut ystävä mun parille ystävälleni kauan aikaa, mutta ikinä en ole kokenut, että mua ymmärrettäisiin. Mitä mä sit teen? Jatkan näin ikuisesti? Olen ystävänä, mutta en itse kerro kellekään mitään? Musta tuntuu, että kukaan mun lähipiiristä ei oikein tunne mua, paitsi mieheni. Olen yrittänyt olla sanomatta mitään törkeää ja pahoittamatta toisten mieltä, mutta he kyllä pahoittavat mun mieleni, mutteivät edes tiedä sitä.
ap
Itse en pysty olemaan homofobien ja rasistien kaveri. Johonkin se raja on vedettävä. Ja minulla on kyllä paljon ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla ei ole. Ne on ne ainoat. :(
ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 17:45"]
No, musta nimenomaan tuntuu siltä, että mulla ei ikinä ole ollut ketään, joka haluaisi kuunnella mua. Mä olen kuunnellut muiden juttuja, vaikken olekaan samaa mieltä. Mutta kuka kuuntelee mua? Kukaan ei koskaan ole hyväksynyt minua minuna ja nyt varmaan mulla on tarve hakea hyväksyntää. En halua olla yksin, enkä ymmärrä miten voisin tuntea itseni ymmärretyksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuputtavat omia mielipiteitään... Mä olen ollut ystävä mun parille ystävälleni kauan aikaa, mutta ikinä en ole kokenut, että mua ymmärrettäisiin. Mitä mä sit teen? Jatkan näin ikuisesti? Olen ystävänä, mutta en itse kerro kellekään mitään? Musta tuntuu, että kukaan mun lähipiiristä ei oikein tunne mua, paitsi mieheni. Olen yrittänyt olla sanomatta mitään törkeää ja pahoittamatta toisten mieltä, mutta he kyllä pahoittavat mun mieleni, mutteivät edes tiedä sitä.
ap
[/quote]
Mä vähän luulen, että sä annat muille erilaista viestiä kuin mitä todellisuudessa tarkoitat. Siksi sua ei ymmärretä. Jos joku sanoo mulle, ettei mun jutunaiheet sitä kiinnosta eikä se kuitenkaan sitten itse vaivaudu keskimään mitään jutunaihetta, niin tottakai se on mulle selvä merkki siitä, ettei seurani häntä kiinnosta. Ja jätän sellaisen ihmisen rauhaan. Jos sä viestität yhtä ja tarkoitat toista, niin kanssasi pitäisi olla meedio tietämään, mitä oikeasti tarkoitatkaan. Olet todennököisesti muiden mielestä outo juuri siksi, että et osaa ilmaista itseäsi selvästi. Enkä nyt tarkoita mitään kielellistä selkeyttä vaan sitä, että antamasi viestit ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä oikeasti haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitää sit jotenkin opetella tuota viestintää, mutta miten? Kyllä se täällä näyttää jotenkuten onnistuvan, mutta "oikeassa elämässä" ei. On se niin vaikeaa. :( Nytkin ahdistaa ja itkettää, kun ei tästä tule mitään. Minkälaisen strategian mä otan seuraavalla kerralla, kun haluan jutella? Sanonko suoraan, että mua kiinnostaisi jutella, mutten keksi mitään sanottavaa, koska olen niin tylsä? :/ Mun pitää nyt mennä hermoja lepuuttamaan... Kiitos, kun yrititte auttaa mua.
ap
Sä olet onnistunut siinä viestinnässä miehesi kanssa, joten onnistut kyllä muidenkin. Sen opetteleminen vaan voi viedä jonkun verran aikaa. Töykeys ja töksähtelevä tapa sanoa tai ilmaista jotain asiaa on aina kuulijan näkökulmasta negatiivinen asia. Opettele ilmaisemaan joko positiivisesti tai edes neutraalisti asioita. Jos toisen ihmisen valitsema keskusteluaihe ei sinua kiinnosta, älä sano sitä ääneen vaan hetken aikaa kuunneltuaisi ja siitä aiheesta hänen kanssaan keskusteltuasi johdattele puhe johonkin muuhun aiheeseen. Mulla on yksi hyvä ystävä, jolle on tärkeää saada puhua lapsistaan ja mä kyllä kiltisti ne jutut kuuntelen, vaikka mulle on aivan sama, mitä Nelli-Lotta on tänään syönyt ja mitä oppinut. Mutta niistä Nelli-Lotan oppimisista voin johdatella puheenaiheen vaikka lasten päivähoitoon ja sitä kautta muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Siis jos haluan niistä puhua.
Kerroit, että haluaisit keskustella jostain syvällisemmistä aiheista muiden kanssa. Millaisia nämä aiheet sitten olisivat? Listaa vaikka 10 ensimmäisenä mieleesi tullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. En tiedä mikä mussa on vikana, etten saa ystäviä. Siis muutakin kuin se, etten ole kovin sosiaalinen. Tykkään kyllä jutella ja tehdä kaikkea, mutta isommissa porukoissa olen se hiljaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. En tiedä mikä mussa on vikana, etten saa ystäviä. Siis muutakin kuin se, etten ole kovin sosiaalinen. Tykkään kyllä jutella ja tehdä kaikkea, mutta isommissa porukoissa olen se hiljaisin.
Joo, eihän siinä helposti tutustu, kun on tuppisuuna kaikissa illanistujaisissakin. Olettaen siis, että edes lähden mihinkään. Mun mielestä ne on suoran sanottuna tylsiä tapahtumia. :D Itsehän voisin tietenkin keksiä niihin tekemistä/puheenaiheita, mutten vaan osaa, tai mulla on liian oudot puheenaiheet, kun ei kukaan kiinnostu. :D Mä oon vaan niin avuton sosiaalisissa tilanteissa, olen aina ollut. Lapsena musta kuulemma sanottiin, ettei mun elämästä tule mitään, koska olen sosiaalisesti avuton...
Olen 30 v, miksi kysyt?
ap
Huoh. Mä olen se porukan suosituin ja halutuin tyttö. Porukka kun liikenee koteihinsa, mä olen yksin. On siis porukkaa mutta ei ketään kehen luottaa, ei vakavaa juttuseuraa, ei ystävää. Kukaan ei ulkoapäin arvaisi :(
8, minkä luulet olevan syynä, ettei ystävystymistä tapahdu? Onko teilläkin jutut aina vaan jotain small talkia ja yleistä höpinää?
ap
Jos nyt vaikka annan esimerkkejä keskusteluista:
Muut puhuvat jostain tv-ohjelmasta... Minä en katso sitä, enkä muutakaan tv:stä. Katselen vain itseäni kiinnostavia ohjelmia/elokuvia, esim. sci-fiä tai fantasiaa. Sitten jos niistä tulee puhe, en välttämättä kuitenkaan keksi mitään sanottavaa. Mulla on niin kamalan huono muisti, että enhän mä just sitä asiaa just siitä ohjelmasta muista ja sitten aihe onkin jo loppuunjuteltu.
Muut siirtyvät nopeasti uusiin aiheisiin ja mä en pysy mukana.
Seuraavaksi puhutaan vaikka siitä, kuinka Mervin (tarinan nimet muutettu) mies ei siivoa likaisia vaatteitaan lattialta ja se murustelee liikaa syödessään. Mulle on aivan sama, onko ne vaatteet ja murut siellä lattialla vai ei. Jos siihen mainitsen, että Mervin mieshän on aivan kuten minä, saan vain outoja katseita osakseni. :D
Sitten Mervi esittelee uusia käsilaukkujaan/kenkiään. Mitähän siihen sanoisi? "Hienoja. Itse käytän aina samoja vanhoja lenkkareita." Ei kovin vakuuttavaa. :D
Sitten Mervin mies puhuu ostamistaan alkoholijuomista. Mä en tiedä aiheesta mitään. Yleensä en juo. Ja jos juon, niin sitten vasta omituiseksi muutunkin. Saatan vaikka ehdottaa räsypokkaa. Siksi en sanokaan helposti mitään. :D
Seuraavaksi Mervin mies puhuu töistään. En tiedä aiheesta mitään, en edes itse käy töissä. Mitä siihen sanoisi? Ei mitään.
Jos yritän jollekin puhua, niin kysyn jotain, että "mitä kuuluu?" ja siihen se jääkin...
Sitten puhutaan politiikasta. Mervi äänestää puoluetta, jota minä en ikinä äänestäisi. Jorma samoin. Mervin mies äänestää toista puoluetta. Yritän tulla mukaan keskusteluun tuomalla esiin erilaisia näkökulmia, mutta ei se ketään kiinnosta. Heidän mielipiteensä on se oikea. Tahtoisin siis sellaista pohtivaa keskustelua, mutta muut tahtovat vaan tapella.
Sitten naiset puhuvat meikkaamisesta. Miehet taas jostain vempaimista. Kummastakaan aiheesta en tiedä mitään. Tässä vaiheessa tulee vähän ulkopuolinen olo. :D
Jossain vaiheessa Minna (paras ystäväni) saattaa huomauttaa, että hän ei hyväksy homoja ja hänen lapsilleen ei osteta sitä ja tätä, jottei siitä tule homoa. Tämä on mielestäni ihan hullua, mutta enhän mä voi mitään Minnalle sanoa, tai ei ole sitäkään ystävää mulla...
Mä olen niin tylsä, ettei mulla oikein ole omia puheenaiheita. Jostain politiikasta tai uskonnosta ei saa kuin tappeluita aikaan. Sama homma kaikenlaisten mielipiteiden kanssa. Itse olen aika avoin ja suvaitsevainen, mutta muut ei kestä sitä.
Nyt täytyy pitää ruokatauko. :)
ap