Haluan avautua kokemastani parisuhdeväkivallasta ja pettämisestä.

Vierailija

22.08.2014 | 12:05

Pahoittelen jo etukäteen, että teksti on hyvin pitkä. A:lla viittaan eksääni, silloiseen avopuolisooni.

Mä olin 16, A 21. Hommattiin yhdessä kiva ja edullinen kaksio, joka saatiin A:n opiskelupaikan avulla. Kaikki tuntui olevan hyvin, kiva yhteinen koti ja arkikin alkoi sujua. Ihan alusta asti mä olin se, joka hoiti kotityöt ja vastasi ruoasta, raha-asioista yms. käytännön asioista. Aika iso taakka 16-vuotiaalle nyt kun miettii. Sen lisäks mä opiskelin täyspäiväisesti lukiossa ja eka vuosi mulla menikin ihan loistavasti, sain jopa stipendin hyvästä koulumenestyksestäni.

Mä en vieläkään tiedä, milloin se pettäminen alkoi, enkä ihan tarkalleen muista milloin sain siitä kuulla. Itsehän en alussa ollut baari-ikäinen, joten tottakai A juoksi baareissa ilman mua kaveriporukkamme kanssa. En tietenkään olettanut, että jätkällä olis pokkaa nuoleskella toisia naisia mun hyvien kaverien seurassa, mutta ilmeisesti joo. Kun asiasta kuulin, tätä oli tapahtunut useasti ja jonkun naisen kanssa oli ihan kunnon riitakin saatu jollain laivareissulla aikaiseksi, kun A oli sanonut olevansa vapailla markkinoilla.

Annoin anteeksi. Tuli kaverini pikkujoulubileet, jossa A petti taas. Tällä kertaa kohteena oli mua muutaman vuoden nuorempi teini, ikää tällä muikkelilla tais olla 15 paikkeilla. Mä tiesin tasan tarkkaan mitä siellä bileissä tapahtu. Siellä mä istuin idioottina seksikkäässä pikkujoulumekossa ja stay-upeissa, kun ihminen ihmisen perään tulee mulle huutelemaan, että mun poikaystävä on toisen muijan kanssa koko ajan kahdestaan. Kyllä mä tiesin. Annoin asian olla, mutta noiden kahden homma ei jäänyt siihen. Mä jotenkin tiesin, että A oli käynyt intiimiä keskustelua tän muikkelin kanssa ja joo mä myönnän, menin lukemaan sen viestiketjun. Siellä oli sovittu ties mitä tapaamisia mun selän takana ja puheltu helliä. Siinä vaiheessa mulla kilahti. Ihan eri asia nuoleskella random naista baarissa, kun oikeasti olla kiinnostunut toisesta ihmisestä.

Meinattiin erota. Olin idiootti ja en uskaltanut lähteä, koska rahat eivät olisi riittäneet yksin asumiseen eikä mulla ollut minkäänlaista omaa tukiverkostoa (olin kuitenkin vasta 17 ja olisin ollut ihan yksin). Suhde jatkui, mutta ei ehkä ihan samanlaisena kuin aikaisemmin. A ravasi yksin baareissa ja oon aika varma, että kyllä mua petettiin. Aina ei tultu kotiin yöksi, mutta mä en enää ees välittänyt. Pari vuotta kului ja mä törmäsin ihan sattumalta A:n koneella auki unohtuneeseen Alastonsuomeen. Pienen kaivelun jälkeen löysin seksitreffiviestejä ja kaikkea muuta mukavaa, itseasiassa juurikin edellisviikonlopulle oli seksitreffit sovittu. Tiesin kuitenkin, ettei A ollut näille treffeille mennyt.

Mä hain jo itselleni asuntoa, mutta en kuitenkaan lähtenyt. Itkettiin yhdessä ja asiat muka sovittiin. Mä vedin naamalleni sen saman tekohymyn ja onnellisen naamarin, mitä mä olin jo monta vuotta pitänyt. Kulissit nostettiin takaisin pystyyn ja homma jatkui. Mä aloin olla jo aika kuollut sisältä, koska ihan kuin toi jatkuva pettäminen ei olisi ollut tarpeeks, A oli myös väkivaltainen.

Ensimmäinen kosketus A:n väkivaltaisuuteen tuli ihan ryminällä. Tais olla lukion ekan loppupuoli ja mä menin ja suututin A:n ihan kunnolla. En olisi halunnut lähteä pitkän matkan päähän syömään A:n mummon synttäreiden takia, koska mulla oli kasa kouluhommia rästissä. Olin monta kertaa tehnyt selväsksi, että mulla ei yksinkertaisesti kiinnosta yhtään lähteä enkä edes ehtisi. Siinä sitten puoli tuntia ennen lähtöä A pakotti mua yhäkin lähtemään ja mä sanoin ihan suoraan että mä en muuten lähde. Auta armias mikä virhe se oli. Jätkä meni ihan sekunnissa nollasta sataan, tyynestä täydelliseen raivoon. Siinä mä lensin sit päin seiniä ja portaita alas. Pääsin onneks juoksemaan vessaan turvaan suhteellisen ehjin nahoin, muutamaa naarmua ja kamalia mustelmia lukuunottamatta. Mä en siinä tilanteessa tietenkään osannut muuta kuin lähteä sinne illalliselle. Mustelmilla ja verillä, nopeasti naama peruslukemille meikillä ja pitkät, peittävät vaatteet päälle. Tekohymy naamalle ja sitten lähdettiin.

Tästä lähtien mä pelkäsin. Se ihminen, joka oli ollut mun tuki ja turva ja elämäni rakkaus, olikin muuttunut ihan hetkessä myös ihmiseksi, jota mä pelkäsin eniten maailmassa. Mä olin varovainen ja en suututtanut. Sain silti kokea kaiken nahoissani; milloin koulu stressasi, milloin työt. Mä otin iskut vastaan ja peittelin mustelmat. Väkivalta oli A:n ainoa keino näyttää tyytymättömyytensä. Perus suomalainen mies, joka ei osaa puhua tunteistaan. Tilanne oli oikeasti aika paha näin jälkeenpäin ajatellen. Ihan leikkimielisenkin kiusoittelun seurauksena tarrattiin käteen kovasti kiinni. Kun sanoin, että sattuu vastauksena oli aina kovempi ote ja toteamus, että hyvä. Jos joku kysyi meistä, sanoin että kaikki on hyvin. Ja ulkopuolisille me näytettiinkin just täydelliseltä pariskunnalta.

Viis vuotta mä jaksoin. Mulle valehdeltiin, mua petettiin ja satutettiin sekä henkisesti että fyysisesti. Henkisen väkivallan keinoina oli jatkuva vähättely ja alistaminen. Yks päivä mä vaan päätin, että mä lähden. Ja se oli mun elämäni paras päätös. Voin kyllä kertoa, että en oo koskaan elämässäni niin paljon pelännyt, kuin niinä viikkoina kun muutin pois ja alussa kun jouduttiin vielä olemaan saman katon alla. Mä pelkäsin, että mut hakataan sairaalakuntoon. Mä olin monta vuotta siltä välttynyt, mutta vaan siks että tein just niinkun A halusi mun tekevän. Suojelusenkelit oli kuitenkin mukana, ja A ei koskenut muhun sormellakaan sen jälkeen kun sanoin lähteväni.

Aamen.

Vastaa

Tapahtumat

Haluan avautua kokemastani parisuhdeväkivallasta ja pettämisestä.

Kommentit (17)