Lue keskustelun säännöt.
Mitä teitte yhteisille valokuville eron jälkeen?
30.08.2014 |
Erosin eksästä jo useita vuosia sitten enkä ole vielä vakiintunut uuteen parisuhteeseen. Nyt siivoillessani kaappeja sieltä löytyivät taas kerran vanhat valokuvat, joita on albumitolkulla... seurusteluajalta, yhteisistä matkoista, ekasta yhteisestä kodista, kihlajaisista jne. Meillä ei ole jälkikasvua jolle kuvat voisi antaa.
Vaikken halua eksää takaisin ja olen päässyt erosta yli niin en ole tähän mennessä pystynyt ratkaisemaan mitä teen kuville. Katsellessani niitä minulle tulee pelkästään sellainen hyvä mieli, kuin katselisin lapsuuden kuvia. Niillä on merkitystä siksikin että tuppaan unohtamaan asiat joita en ole mitenkään tallentanut.
Toisaalta taas, tuntuu todella typerältä säilöä kuvia eksästä ja on tullut mieleen että jos satuisin yllättäen potkaisemaan tyhjää niin vaikutelma voisi olla vähintäänkin creepy, vaikka mitä väliä sillä sitten enää olisi. No, ehkä sen verran etten haluaisi vaikuttaa säälittävältä menneisyyteen takertujalta kuolemani jälkeen.
Kai ne on pakko hävittää polttamalla tai jotain. Se vain tökkii, että miksi minun pitäisi tuhota muistot monelta elämäni vuodelta ja ajalta jolloin olin pääasiallisesti onnellinen.
Kertokaa mitä olette tehneet omasta menneestä parisuhteesta jääneille valokuville ja muistoille, kun ei ole ollut lasta jolle ne voisi antaa?
Kommentit (28)
Luultavasti se seuraava, jos sattuu olemaan skitsomman puoleinen, silppuaa ne puolestasi. Samalla tuo toimii hyvänä testinä sille, kannattaako se seuraava pitää vai juosta karkuun ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on tallennettuna pilveen. Ihan hyvin ne sinne mahtuvat.
Ap tässä, en varmaan jaksa alkaa niitä tallentaa digimuotoon, kun ovat paperikuvien ajalta.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 21:03"]
Tuolla ne on kaapissa...
[/quote]
Lohdullista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säilytän tietysti kaiken, ovat osa historiaani. Säilytän myös kirjeet ja päiväkirjat.
Osan olen hävittänyt, mutta hääkuvat olen säästänyt, ehkä lapsille?? Ja ainakin joltain Jenkkilän-kiertomatkalta, jossa saatettiin käydän elämän ainoan kerran jossain kaupungeissa. Nyksällä on myös jotain kuvia eksästään, vähän ne ärsyttää, mutta toisaalta mietin, että ne ovat osa menneisyyttä, jota ei ole syytä hävittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ainakin kaikki tallessa. Eipä ole tullut mieleenkään että pitäisi hävittää. Eihän lapsuuskuviakaan hävitetä kun lapsuus loppuu. Sehän on muistojen tarkoitus, että menneisiin aikoihin voi palata.
Miehen kuvat miehelle ja omat kuvat itselle, parikuvat keskeltä kahti. Tämä siis oli minun tekniikkani, vihaisena paloittelin kuvia kun oli pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Ehkä en sittenkään ole ihan poikkeava kun ajatus kuvien tuhoamisesta tuntuu epämiellyttävältä. Ap
Minä olen säästänyt kuvat, koska ne kertovat minun elämästäni, itsekäs kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä säästän myös kaikki kuvat enkä näe siinä mitään ongelmaa. Nyt en niitä pahemmin katsele, mutta joskus vanhana mummona voi olla ihan mukava katsella ja muistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaikki vanhat kuvat albumeissa ja siellä on ne exän kuvatkin. Meillä on kaksi lasta ja pitkä yhteinen historia, enkä todellakaan poista tai tuhoa niitä kuvia. Ne on muistoja ja kertoo siitä ajasta kun oltiin nuoria ja onnellisia. Ja lapset takuulla haluaa niitä joskus vuosien päästä vielä katsella.
Edellisen miesystävän kuvat sekä yhteiset kuvat tuhosin, vaikka oltiinkin vuosikausia yhdessä. Syystä että se tuhosi mut niin täysin etten halua mitään muistutuksia sen olemassaolosta tällä planeetalla.
Nykyisellä erotahdilla ja kuvien digitaalisuudella kellään ei ole viidenkymmenen vuoden kuluttua kuvia tästä ajasta, jos kaikki hävittävät kuviaan elämäntilanteiden vaihtuessa.
Elettyä elämää ne kuvat ovat. Ei niitä kannata hävittää. Kuten joku sanoikin, eihän lapsuuskuviakaan polteta/deletoida kun lapsuus on historiaa.
Kaikki valokuvat lapsuudesta tähän päivään on tallessa. Sehän on sitä elettyä elämää johon mahtuu pari exääkin.
Ei tulisi mieleenkään tuhota niitä kuvia. Sehän olisi ihan hullua koska eihän se menneisyys katoa vaikka pilkoisi valokuvia.
Mummona niitä on varmasti kiva katsellakin.
leikkasin kahtia ja annoin exälle hänen puolikkaansa.
Mä olen säästäny vaan sellaset kuvat mitä ei raaski tuhota. Esim.yhteisten kummilasten kuvat missä ollaan itekin. Muuten oon aikalailla kaikki muut heittäny pois. Oltiin niin monta vuotta yhdessä että enemmän muistoja jäi ihan oman pään sisälle. Olisin varmaan säästäny enemmän, mutta mulla on aivan mielettömän mustasukkanen nykyinen mies. Pelkää että vanha suola janottaa, vaikka nykysen kanssa ollaan jo lapsikin saatu, ja mä oon varmaan maailman viimenen ihminen kenellä kävis pettäminen mielessä.
Heitin roskiin meidän yhteiskuvien albumin koska en sillä mitään enää tee. Muita albumeita paperisena ei olekaan jossa hän myös olisi ollut mukana. Yhteiskuvat ja hänen kuvansa koneelta olen poistanut, muut matka yms kuvat on jäänyt. Ei ole ollut mitään tarvetta niitä katsella tai ylipäätään säilyttää. Enkä halua nykyisyyteen sitä kiusaa että miehen silmille lävähtää joku kuva jossa pussailtaisiin exän kanssa romanttisesti Eiffel-tornilla.. Kyllä ne muistot ja se mennyt elämä pysyy ilman niitä valokuviakin :) Ja eipä niitä kuvia kovin montaa esim ensimmäiseltä 15 elinvuodelta oo kun ei ollut vielä tätä digiaikaa
Ei jäänyt exästä kaunoja mut poistin /heitin roskiin kuvat joissa oltiin yhdessä (paljo siis myös yksilökuvia niiltä ajoilta, ja ne säästin muistoksi) taisin jonkun ylioppilasjuhlien aikaisen yhteiskuvan säästää mutten mä kyl mitään albumillista kuvia exästä tarvi muistaakseni sen..