Lue keskustelun säännöt.
Mitä teitte yhteisille valokuville eron jälkeen?
30.08.2014 |
Erosin eksästä jo useita vuosia sitten enkä ole vielä vakiintunut uuteen parisuhteeseen. Nyt siivoillessani kaappeja sieltä löytyivät taas kerran vanhat valokuvat, joita on albumitolkulla... seurusteluajalta, yhteisistä matkoista, ekasta yhteisestä kodista, kihlajaisista jne. Meillä ei ole jälkikasvua jolle kuvat voisi antaa.
Vaikken halua eksää takaisin ja olen päässyt erosta yli niin en ole tähän mennessä pystynyt ratkaisemaan mitä teen kuville. Katsellessani niitä minulle tulee pelkästään sellainen hyvä mieli, kuin katselisin lapsuuden kuvia. Niillä on merkitystä siksikin että tuppaan unohtamaan asiat joita en ole mitenkään tallentanut.
Toisaalta taas, tuntuu todella typerältä säilöä kuvia eksästä ja on tullut mieleen että jos satuisin yllättäen potkaisemaan tyhjää niin vaikutelma voisi olla vähintäänkin creepy, vaikka mitä väliä sillä sitten enää olisi. No, ehkä sen verran etten haluaisi vaikuttaa säälittävältä menneisyyteen takertujalta kuolemani jälkeen.
Kai ne on pakko hävittää polttamalla tai jotain. Se vain tökkii, että miksi minun pitäisi tuhota muistot monelta elämäni vuodelta ja ajalta jolloin olin pääasiallisesti onnellinen.
Kertokaa mitä olette tehneet omasta menneestä parisuhteesta jääneille valokuville ja muistoille, kun ei ole ollut lasta jolle ne voisi antaa?
Kommentit (28)
kaksi avioliittoja takana ja olen säästänyt kaikki kuvat. paitsi toinen liitto tuottanut niin paljon suruja ja harmeja, etten haju nähdä tuota naama. nykyinen puoliso oli polttanut kaikki kuvat missä oli exänsa esillä. ja ei koskaan katsoo vanhoja kuvia, vaikka hänen lapsensa kuin halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole juurikaan kuvia joissa olisin exän kanssa, joten jos ei olisi yhteistä lasta, niin olisin miehen kuvat varmaan heittänyt menemään, minä olen se joka aina kuvaan, niin minusta on hyvin vähän kuvia, olen kuvannut kissoja ja lapsia, miehestäkin on aika vähän kuvia, ja varsinkaan sellaisia missä ei olisi lapsi tai vaikka kissa mukana. Aviomieheni tietää että mulla on kuvia, mutta aion kyllä lähiaikoina antaa ne lapselle, hänelle niitä olen säästänyt. Myös äitini antoi aikoinaan kuvat joissa isäni on, ja muitakin lapsuuteni kuvia minulle kun olin jo muuttanut kotoa.
Jouduin eroamaan miehestä joka ei piitannut perheestään, ei viihtynyt kotona perheensä kanssa eikä välittänyt oliko lapsilla tai minulla ruokaa jne.
Kun ero tuli, hävitin kaikki mikä muistutti hänestä. OLin saanut tarpeekseni...enhän muuten olisi eronnutkaan.
Lapsillekaan en jättänyt yhtään valokuvaa jossa isänsä oli. Isällä ei ollut tapaamisoikeutta lapsiin sen jälkeen mitä hän sai aikaan perheessä..
Lapset olivat niin pieniä, 1v ja 2v ettei heillä ollut mielikuvaa isästää joten eivät koskaan kyselleetkään...
Ei koskaan elatusmaksuja tai yhteydenottoa. Halusin unohtaa hänet ja rankan yhdessäolon hävittämällä mm. kaikki valokuvat joissa hän oli.
Säilön laatikkoon komeron nurkkan muun random-rojun sekaan. Toista exääni inhoan nykyään (väkivaltainen) ja hänen kanssa otetut kuvat heitin pokkana roskikseen.
Säilyttää ne voi jos niistä ei harmia kenellekään ole ja sopivasti tilaa jossain kaapin perukoilla on. Uutta puolisoa ei kannata vanhoilla kuvilla kiusata vaan hankkiudu eroon kuvista tarvittaessa, koska ainut millä on väliä on tulevaisuus :) Lapsia ei yleensä vanhempiensa kuvat kiinnosta hieman vartuttuaan ja nykysukupolvet hukkuvat kuvatulvaan muutenkin tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono oli avioliitto, mutta silti tärkeä osa menneisyyttäni ja lapseni perhe-elämä ydinperheessä, joten tietenkin säilytän kaikki kuvat. Nykyään en niitä kovin usein katsele, mutta mummona varmaan tulee enemmän katseltua. Ja minusta on ihan mielenkiintoista katsella mieheni entisiä perhekuvia. Se on hänen historiaansa.
Poistin kaikki sellaiset kuvat koneelta joissa olimme selvästi pari. Myös yksittäiset kuvat eksästä. Häävideon ainoan kopion myös tuhosin en kysynyt eksältä kaipaako hän sitä. Kirjeet poltin. Lapsiin liityvät kuvat säästin, myös ne joissa hän on exän kanssa, toki vähän rajoitetusti näitä jäi säästöön.
Tämä kaikki oli osa omaa ero prosessia.
Näin jälkikäteen ajatellen tuo oli hyvä ratkaisu minulle.
Tämä on myös mielestäni järkevää tulevaa puolisoa kohden, ei pomppaa eksän kuvat mistään vahingossa naamalle.
Kannattaa miettiä mitä niillä kuvilla ihan oikeasti tekee. Unohtaako sen toisen ja ne hyvät hetket jos niistä ei ole kuvia?
Mä leikkasin saksilla silpuksi, exän naama ällötti niin paljon. Ei edelleenkään haittaa tippaakaan saksiminen, vaikka tästä on yli 10 vuotta.