Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta en mieheeni.
12.08.2014 |
Aloitimme seurustelun mieheni kanssa kun olin 22 vuotta. Sitä ennen en ollut seurustellut. Olin koko nuoruusaikani masentunut lähinnä jatkuvan koulukiusaamisen takia. Tapasimme mieheni kanssa ja hän oli pitkiin aikoihin ainut ihminen, joka oli osoittanut minulle mitään positiivista huomiota. Aloimme seurustelemaan melko pian tapaamisen jälkeen. Välitän kyllä miehestäni, mutta en ole oikeastaan koskaan rakastanut häntä. Nyt olemme olleet 8 vuotta naimisissa. Kärsimme lapsettomuudesta ja pitkistä ja rankoista hoidoista huolimatta emme onnistuneet saamaan biologista lasta. Kaksi vuotta sitten saimme viimein lapsen adoption kautta. Rakastamme lasta yli kaiken ja mieheni on täydellinen isä pojallemme.
Nyt tapasin työkuvioissa miehen, kenen kanssa rakastuimme melkeinpä ensisilmäyksellä. En pystyisi ikimaailmassa "hylkäämään" lasta avioeron kautta, sillä hän on kokenut lyhyen elämänsä aikana jo tarpeeksi kauheita asioita. En myöskään pystyisi jättämään miestäni, pelkästään jo kiitollisuudesta, sillä hänen ansiostaan olen ylipäätänsä enää hengissä. En voi myöskään jatkaa salasuhdetta, vaikka rakastan tätä miestä enemmän kuin itseäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen oikeasti miltä tuntuu rakastaa ja saada vastarakkautta.
Mitä voin tehdä? Viimein kun saimme mieheni kanssa rakennettua elämän suunnilleen kuntoon, tulee toinen mies, joka sekoittaa pääni.
Kommentit (22)
Paha.... en kuitenkaan lähtis sekottaan perheen kuvioita ainakaan heti. Kattele ainaki puol vuotta tai vuosi, jospa ne tunteet laantuis.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole itse onnellinen, ei lapsikaan ole sitä pidemmän päälle. Lapsi on ilmeisesti vielä aika nuori, niin ei tajuaisi kummemmin avioerosta. Varmaan kuitenkin molemmat hoitaisitte häntä jatkossakin?
Opettele rakastamaan omaa miestäsi. Tai siis päätä mitä haluat elämältä. Teillä voi olla vielä vuosikymmeniä edessä. Haluatko rakkauden huumaa vai aitoa välittämistä ja hyvää perhe-elämää. Uskon siihen, että perhe on tahdon asia. Siis tuollaisessa tilanteessa jossa asiat ovat hyvin, ainoastaan se huuma puuttuu. Rakkauteen voi kasvaa, sen voi päättää.
Mullakin oli sammalainen tilanne nuoruudessa. Olin pitkään masentunut ja kun uskalsin viimein erota olo helpotti. Oli vain pakko saada joku rinnalle, vaikka en silloista miestä sen kummemmin edes rakastanut. Tiedän ap mistä puhut! Voimia, tilanteesi ei ole todellakaan helppo.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:26"]Paha.... en kuitenkaan lähtis sekottaan perheen kuvioita ainakaan heti. Kattele ainaki puol vuotta tai vuosi, jospa ne tunteet laantuis.....
[/quote] ja puolison rooli tässä kuviossa olisi? Aika julmaa minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapsikaan ei ole tässäkään tilanteessa tarpeeksi painava syy jäädä huonoon suhteeseen. Olethan kuitenkin varma, että tuo toinen mies on oikeasti valmis alkamaan vakavaan suhteeseen kanssasi?
Et pysty tekemään mitään. Kamala tilanne. Tämän takia lopetin suhteen puoli vuotta sitten, koska en ollut rakastunut. Sattui, mutta tiesin että sattuu vielä enemmän kun se oikea kävelee elämääni joskus ja viimeistään sitten ero tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten selvä kantani olisikaan ilman tuota lasta...
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:26"]Paha.... en kuitenkaan lähtis sekottaan perheen kuvioita ainakaan heti. Kattele ainaki puol vuotta tai vuosi, jospa ne tunteet laantuis.....
[/quote] ja puolison rooli tässä kuviossa olisi? Aika julmaa minusta.
[/quote]
Julmaa pysyä puolison kanssa? Sulla on outo käsitys julmasta.
Mulla on ollut samanlainen tilanne, kuin sulla ap. En osaa neuvoa oikeastaan, mutta jos millään maltat, niin anna tilanteellee aikaa. Näet kaiken selvemmin kun et tee ratkaisuja huumavaiheessa. Jos se toinen mies on tarkoitettu sinulle, hän ei karkaa.
Mä olin niin onnellisessa asemassa, että kun kerroin miehelleni, hän ymmärsi minua ja tuki minua eikä suinkaan ollut työntämässä pois tai ajatellut vain itseään ja omia tunteitaan. Hän varmaan tajusi, että en mä voinut tunteitani valita ja historiani takia rakastuminen oli minulle tärkeää. Miksi mieheni kieltäisi minulta saman minkä on itse saanut kokea? Eli oikean rakkauden? Mieheni kestäessä tilanteen se meni lopulta niin että en edes käväissyt suhteessa miehen, johon rakastuin, kanssa.
Suurin syy siihen oli kyllä (kai, en voi tietää olisinko aloittanut suhdetta, jos se olisi ollut mahdollista) se, että kyseinen mies on sitoutumiskammoinen, eikä halunnut suhdetta. Mutta kyllä mä häntä tapasin ja se oli ihanaa ja mieheni oli jopa iloinen siitä, että olen löytänyt itselleni tärkeän uuden ihmisen.
Mä ymmärsin tämän kaiken kautta, että miksi jättäisin mieheni, joka antaa minulle kaiken. Myös tutustua toiseen mieheen. Ihan käsittämätöntä, mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas hyvä opetus kohtalosta. Ei kannata jäädä välttävään suhteeseen siinä pelossa, ettei muka löytäisi tulevaisuudessa parempaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä yksi vinkki: menkää parisuhdeterapiaan. Elämässänne on tapahtunut niin paljon muutoksia, että ei ole ihme, että palikat vähän sekosivat ja kaikki sen mukana. Meilläkin oli tätä tapahtumaa edeltämässä yksi positiivinen kriisi, kun oikeasti pitkäaikainen masennukseni parani! Eli aloin haluta eri asioita, kuin masentuneena. Uusi rakkaus ei ollut yksi niistä, mutta niin vain kävi, kun törmäsin erääseen "keskenjääneeseen" vanhaan "juttuun". Me menimme parisuhdeterapiaan koska mä mietin jo kaiken keskellä, että rakastaako mun mies minua, kun oli kaikkeen vain että "okei :) ".
11
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:49"]
Tässä taas hyvä opetus kohtalosta. Ei kannata jäädä välttävään suhteeseen siinä pelossa, ettei muka löytäisi tulevaisuudessa parempaa kumppania.
[/quote]
Mä en olisi tavannut tätä miestä johon rakastuin ilman mun omaa miestäni. Siinähän se hauska onkin. Hän, siis mieheni ensin rakasti minut ehjäksi vanhoista traumoistani niin että rakkaus oli mahdollinen. Lisäksi yksin en olisi muuttanut paikkakunnalle, jossa tähän toiseen mieheen uudestaan törmäsin.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:39"]Voi miten selvä kantani olisikaan ilman tuota lasta...
[/quote]
Häh? Musta toi lapsi on pienin paha...
Sitäpaitsi kumppanina mun oma mies on parempi, kuin hän, jota kohtaan tunnen eniten rakkautta. Joten ei ollut huono valinta sitten kuitenkaan. Mutta tottakai jos saisin valita olisin löytänyt hyvän kumppanin jota uskallan rakastaa, mutta näin nyt ei käynyt, entä sitten?
11
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:39"]Voi miten selvä kantani olisikaan ilman tuota lasta...
[/quote]
Häh? Musta toi lapsi on pienin paha...
[/quote]
No ei tosiaankaan ole! Lapsella on oikeus pitää molemmat vanhempansa, eikä joutua heittopussiksi kahden aikuisen välille. Jota ap ihan oikein miettii. Olen itse tällainen heittopussi, ja myös minä en eroa ihan kun vain siltä tuntuu.
11
"Mitä voin tehdä? Viimein kun saimme mieheni kanssa rakennettua elämän suunnilleen kuntoon, tulee toinen mies, joka sekoittaa pääni."
Sinä kerroit itsekin, ettet eroa, jätä lasta ja jatka salasuhdetta. Luota itseesi! Et sinä tee väärin minkään ulkopuolisen voiman pakottamana, valinta on sinun omasi. Valitse siis oikein.Pidä avioliittosi pyhänä ja lopeta salasuhde heti! Älä etsi täältä kannustusta salasuhteen jatkamiseen, vaikka se olisi kuinka houkuttelevaa. Saat varmasti myötätuntoa ja kehotuksia tehdä "niin kuin sydän sanoo," mutta se on eksytystä ja valetta.
Lue tuon toisen keskustelun Salasuhteessa ja rakastunut naimisissa olevaan vl-mieheen kommentit, en viitsi kirjoittaa uudelleen samoja asioita. Siunausta!
Hohhoijaa... Eihän tuo nykyinen suhde ole mikään huono, niin kuin joku sanoi! Annas ap kun selvennän sinulle vähän: olit vihdoin saanut elämäsi uomilleen, mutta lapsen tultua välit mieheen olivat vähän etääntyneet. Seksi oli vähentynyt kun ette enää olleet kahdestaan, ja osa sinusta kaipasi jännitystä elämääsi. Senkin takia, että ikuinen lapsen odottelu oli nyt päättynyt ja kaikki jotenkin lattean tasaista.
Simsalabim ja hokkus pokkus, sait vähän huomiota joltain mieheltä ja se oli siinä. Molemmat kaipasitte säpinää elämäänne, ja olitte valmiit pettämään. Täydellinen Rakkaus oli syntynyt. Ja salasuhde.
Voi voi. Ja mies on vieläpä huonompi puoliso kuin omasi. Kyllä sun nyt varmaan täytyy vain päättää kumman otat ja toivoa, että salasuhteesi ei paljastu, koska miehesi saattaa lähteä adoptiolapsenne kanssa kävelemään ihan oma-aloitteisesti jos saa tietää kuvioistasi. Puhdasta tähdissä kirjoitettua kamaa tämä Maailman Uskomattomin Rakkaustarina.
Ap ei ole sanonut, että mies on huonompi kuin hänen oma miehensä! Jos suhde on Suuri ja Tärkeä, kertoisin jossain vaiheessa, vaikka "mitään ei olisikaan tapahtunut", koska se tullee ilmi kuitenkin jossain vaiheessa ja salailu on ihan pe**eestä. Jos mies ei kuviota ja sun tunteita kertakaikkiaan kestä, niin kai sen sitten on hyvä tulla ilmi ennemmin eikä myöhemmin. Mutta jos yhdessä selviätte tästäkin niin teidän on entistä parempi jatkaa yhdessä.
11
Auts.