Hormonihuuruisen avautuminen

Heippa!

Nyt on pakko heittäytyä kiukuttelevaksi pikkutytöksi ja avautua tänne..

Olen rv 28 ja vaivaa ja turvotusta on jos jonkinmoista, muutama hyvä päivä siellä sun täällä ollut olojen kanssa, mutta jotenkin olen sinnitellyt kotona kiukuttelematta miehelle ja 7- ja 4- vuotialle lapsilleni.. tai no, on se mies välillä saanut kuulla kunniansa jossakin mun hermoromahduksissa.

Mutta mikä nyt todella ärsyttää on oma ylikorostunut läheisyyden ja turvallisuuden tarpeeni ja en koe että saisin tarpeeksi. Seksiäkään ei ole kun ehkä kerta viikkoon ja tämä muuttunut koko ajan mitä suuremmaksi kasvan.. mies on sanonut jopa vitsillä että ""käyt vähän vieraissa että kyllähän JOTKUT miehet pitävät raskaana olevista"" ja kuulemma myös loppuajan seksimaratonista on turha edes unelmoida..╭(╯^╰)╮ koitan välillä päästä edes halailemaan miestä mutta hän pyrkii aina hetken päästä pois tilanteesta. Kertoo kyllä silloin tällöin rakastavansa ja tietää että kaipaan hänen kosketustaan mutta ei sitä anna ja heittää noita omasta mielestään hauskoja sutkautuksia eikä ymmärrä kun loukkaannun.

Nyt tuntuu että itsetuntoni on mennyt todella alas, vauvaa haluttiin ja tehtiin yhteisellå päätöksellä (mies alunperin ehdotti pillerien pois jättämistä), olin normaalipainoinen-hoikka ja kävin kuntosalilla ja ratsastin, nyt kiloja tullut 8 lisää ja turvottaa mutta en sinänsä ole mikään hirvitys.. tuntuu että olen luopunut itse monesta minulle tärkeästä asiasta mm hevoset tämän raskauden takia, mutta en saa miehestä mitään irti.. enkä ole hänen menemisiään rajoittanut. Sovittu vaan että kk ennen synnytystä ei lähde enään kaljottelemaan.

En tiedä että mitä enään tekisin. Olen myös kysynyt suoraan että olenko ällöttävä tms hänen mielestään ja mies katsoo kun idioottia ja toteaa vaan kylmästi että haloo sä olet raskaana, tottakai sun kroppa muuttuu.. mutta ei vastaa suoraan enkä saa enään niin paljon läheisyyttä kun aiemmin.

Olipa ihana purkaa..