Anteeksi antaminen...
Olen miettinyt jonninverran tätä asiaa, kun monilla palstoilla ihmiset kirjoittaa" en voi antaa aneeksi ja unohtaa..." tms.
Tarviiko kaikkia aina unohtaa? Onko silloinkin antanut sydämmestään anteeksi?
Minulla on sellainen kokemus omaltakohdalta, mieheni sisko haukkui minua ihan tosi rumasti. Asia sovittiin (useampaankin otteeseen). Minä olen antanut anteeksi, mutta en halua olla tekemisissä vieläkään. Aikaaa on kulunut n.10v. En kanna kaunaa ja minulla ei ole sitä ihmistä vastaan mitään, mutta tiedän, että jos olemme enemmän tekemisissä se ei onnistu. Aina tulee riitaa. Ajattelen, että hän on sanonut mielipiteensä minusta. ja se ei ollut häävi :)
Miehenikään ei kummemmin piittaa siskostaan. Aina jos nähdään suvun juhlisssa ja joskus muuallakin niin jutellaan ja näin, mutta kyläillä ei ollenkaa.
Mutta ihan normaalistikkin kun elämässä kotona ja muualla tulee erimielisyyksiä anatteko helposti anteeksi?
Itse antaminen on minusta helpompaa kuin pyytäminen.
Mutta kun annan anteksi on ihana aloittaa taas " puhtaalta pöydältä" .
Sekavaa, mutta tälläisiä mietelmiä täällä.
Kommentit (8)
oletko kristitty? Kysyin siksi, että tietäisin miltä kantilta asiaa haluat käsiteltävän.
Jos jonkun ihmisen kanssa ei tule toimeen, ei se minun mielestäni tarkoita sitä, etteikö olisi antanut anteeksi. Kaikkien ihmisten kanssa vain ei voi tulla toimeen, eikä tarvitsekaan. Silloin minun mielestäni on ihan järkevää välttää liikaa kanssakäymistä, riitojen välttämiseksi. Mutta silti pitäisi tulla sen verran toimeen, että kun on " pakko" olla tekemisissä, se ei olisi mikään ongelma. Mutta ei kaikkien kanssa tarvitse, eikä voikaan, olla paras kaveri.
meikämami:
oletko kristitty? Kysyin siksi, että tietäisin miltä kantilta asiaa haluat käsiteltävän.
Jos jonkun ihmisen kanssa ei tule toimeen, ei se minun mielestäni tarkoita sitä, etteikö olisi antanut anteeksi. Kaikkien ihmisten kanssa vain ei voi tulla toimeen, eikä tarvitsekaan. Silloin minun mielestäni on ihan järkevää välttää liikaa kanssakäymistä, riitojen välttämiseksi. Mutta silti pitäisi tulla sen verran toimeen, että kun on " pakko" olla tekemisissä, se ei olisi mikään ongelma. Mutta ei kaikkien kanssa tarvitse, eikä voikaan, olla paras kaveri.
Itse olen vl.
En siis kertonut esimerkkiäni siksi, että olisin epäillyt olenko antanut mieheni siskolle anteeksi. Omasta mielestäni olen ja toki pystyn olemaan tarvittaessa tekemisissä. Mutta en omasta puolestani hakeudu hänen seuraan.
Avasin keskustelun yleisesti anteeksi antamisesta ja antamattomuudesta. Lisäsin siihen vain omia näkökantoja ja pohdiskeluja.
Koen anteeksi antamisen hyvin helpottavana ja oikeasti joskus tuntuu, että jos ei itse voisi sydämmestään antaa toiselle anteeksi, miten sitä jaksaisi. Ihan jo aviopuolisoidenkin kesken.
Itselleni tämä on vähän vaikea paikka, koska olen aika pitkävihainen tyyppi. Anteeksiantaminen ja katkeruuden unohtaminen toki vapauttaa, mutta ei se aina helppoa ole - ainakaan minulle. Mutta onneksi tässäkin asiassa minun ei tarvitse luottaa omiin voimiini, vaan siihen, että Jumala kasvattaa minua.
Ei ole mitään " järkeä" käyttää tätä elämää, joka on lahja ja muutenkin nin lyhyt, vihaamiseen ja katkisteluun - siinä kyllä onnistuu pilaamaan oman elämänsä.
Hyvä aihe! Lisää pohdintoja kristityiltä olisi kiva lukea! :)
Kun kirjoitit tuosta, kuinka anteeksiantaminen ja katkeruuden unohtaminen vapauttaa. Tosi monella ihmisellä anteeksiantamattomuus on ollut jopa esteenä fyysiselle parantumisella. Kerroin jossain toisessa ketjussa nuoresta naisesta, joka parantui epilepsiasta. Sen jälkeen kun hän tunnusti katkeruutensa ja halusi sydämestään antaa anteeksi, hän parantui. Tiedän useampiakin tällaisia tilanteita.
On siis ihan kirjaimellisestikin vapauttavaa antaa anteeksi:) Raamatussa tästä on mun mielestä hyvä opetus. Se löytyy Matteuksen evankeliumista luvusta 18, jakeista 21-35.
meikämami:
Anteeksiantaminen ja katkeruuden unohtaminen toki vapauttaa, mutta ei se aina helppoa ole - ainakaan minulle.
että sitten kun näet ihmiset niinkuin Jumala näkee ihmiset niin se on mahdollista. Käsky on että annat sydämestä anteeksi.
Ehkä jaksaisit antaa miehesi siskolle toisen mahdollisuuden ystävyyteen. Harvoin ihmiset kuitenkaan ovat sitä miltä tuntuu.
Ehkä hän ei aluksi pitänyt sinusta ja luuli että suhteenne ei olisi kauaa kestänyt kuitenkaan.
Me ollaan kaikki langenneita olentoja heikkouksineen. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kukaan ei voi elää elämäänsä niin että ei koskaan anna anteeksi. Kaikki me ollaan anteeksi annon tarpeessa toinen toisiltamme kuitenkin.
Voi olla itse kiellät itseltäsi hyvän ja lämpimän suhteen.
varrella tätä asiaa pähkäilemään. Joskus myös avasin vastaavan ketjun täälläkin. Silloin joku vastasi lohduttavasti, että halu anteeksi antamiseen riittää. Kun HALUAA antaa anteeksi, se riittää.
Luulen, että aina ihminen ei pysty " ystävystymään vihamiehensä kanssa" , eikä tämä ole mielestäni aina tarpeellistakaan. Anteeksi antamisen halu riittää.
Raamatussa puhutaan anteeksiantamisesta paljonkin. Se on todella tärkeä asia!!
Otetaan esim. " Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös iaivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne" Matt. 6:14
Mun mielestä todellista anteeksi antamista on se, että myös unohtaa. Niin tekee meidän Taivaallinen Isämmekin. Kun me tunnustamme syntimme, antaa hän ne anteeksi. Ja mitä Hän tekee sen jälken..? Niin kauas kuin itä on lännestä, siirtää Hän meidän rikkomuksemme, eikä Hän enää edes muista niitä!!!
Mun ainakin oli tosi vaikea aikanaan antaa ihmisille anteeksi sellaisia asioita, jotka mua oli satuttanut. Vaikka mä kuinka yritin ja punnersin, aina vaan ne asiat nousi mun mieleen ja rupesivat vaikuttamaan jollain tavalla mun elämään. Aiheutti katkeruutta jne..
Mä tulin uskoon, Jeesus tuli mun sydämeeni asumaan ja ymmärsin ettei mun omassa voimassani tarvitse mitään ponnistella ja punnerrella! Jeesus asuu minussa!!! Toisekseen, Hän antoi anteeksi minun syntini- minun täytyy antaa anteeksi myös muille. Jeesus minussa saa aikaan sen, että vähitellen huomaan rakastavani myös niitä ihmisiä joita ennen vihasin. Jeesus minussa saa aikaan sen, että saan antaa anteeksi ja unohtaa. Valtavaa!
Ja voi että kun huomaa sen, kun on jostain vanhasta katkeruudesta päässyt irti, antanut anteeksi.. Se vapauttaa!!! Rukoile Jumalaa, että Hänen avullaan oppisit unohtamaan. Hän sen kyllä tekee!
siilikki: