Inhoan sitä jos kohdellaan "naisena". Muita?
Mä vihaan sitä, jos joku koittaa olla mua kohtaan jotenkin ritarillinen ja olettaa, että olen heikko ja suojeltava pikku kukkanen. Vihaan sitä, kun mun ympärillä esitetään jotain machoa. Yleensä vaan hymyilen ja kiitän, koska hyvää ne tarkoittavat (itse saatan joskus kohdella joitakin naisia samalla tavalla, joten pata soimaisi kattilaa joka tapauksessa), mutta pidän huolen siitä, että vastaisuudessa teen herra ritarille jonkin vastaavanlaisen palveluksen. Tunnen jääväni johonkin velkaan, vaikka yleensä naamioin koko jutun pelkäksi vitsiksi.
En tarkoita, että ritarillisuudessa olisi mitään väärää. Puhun vain siitä, että itse vihaan yli kaiken sellaista kohtelua kun se kohdistuu muhun. Mulle tulee siitä karsea olo. Mietin, että mahtaako löytyä muita. Ja mä en vihaa miehiä. En todellakaan. Vihasta ei yleensä seuraa mitään hyvää. Usein sosiaaliset normit vain estävät jonkinlaisen vastaiskun ja kaikenlainen normien ahtaus vain puristaa mun päätä. Liian usein on pakko esittää jotain naisihmistä tai kiinnittää huomion epätoivotulla tavalla itseensä. Yleensä varmaan biologinen mieskään ei varmaan pitäisi siitä, että toiset miehet aloittaisi heti sellaisen hiton machotanssin kun satutaan samaan tilaan. Ihmiset tekevät aika pitkälle meneviä oletuksia toisen sukupuolen perusteella, eikä ole soviasta tapella sellaisia oletuksia vastaan jokapäiväisissä tilanteissa.
Onneksi miesten vaatteisiin pukeutuminen ja tukan leikkaaminen on vähentänyt tuollaista machoilua, mutta edelleen sitä tapahtuu. En vaan käsitä, miksi. Mussa ei ole enää muuta naisellista kuin ruuminrakenne ja kasvot.
Kommentit (30)
Aika jännä. Mulle sopii tosi hyvin, jos joku kantaa kauppakassit tai tekee jotain muita tylsiä hommia vain siksi että mulla olisi helpompaa :)
Tuntuuko susta sitten jotenkin inhottavalta että joku ajattelee sun olevan heikko tai tyhmä tai jotain? Itseäni ei nimittäin yhtään häiritse, mitä joku tuntematon äijä jossain huoltoasemalla minusta ajattelee :)
Tunnistan itseni tuosta jossain määrin. Esim. kun olin nuorempana töissä kaupan kassalla, niin monet miesasiakkaat suhtautuivat minuun sellaisella tietyllä tyylillä, ikään kuin olettaen minun olevan sellainen stereotyyppinen, pirtsakka kimeä-ääninen typykkä. Jotkut miehet esim. itse sanoivat sellaisella kimeällä nasaaliäänellä "moikka moiiii!" kun tulivat palveltavaksi, tavallaan vastaten minun oletettuun olemukseeni. Olisi tehnyt mieli murahtaa sellainen karhean miehekäs "no tere" vastaukseksi ja seurata reaktiota :D Jotenkin ällötti tulla laitetuksi sellaiseen tiettyyn "pirteä typykkä" -muottiin, jollaiseen ei ollenkaan koe sopivansa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:24"]
Kylläpä pistää vihaksi lukea valitusta tuostakin asiasta. Minulle kyllä kelpaisi, jos joku mies edes joskus huomioisi.
t. ruma nainen
[/quote]
Olen pahoillani. Mulla on vikaa sukupuoli-identiteetissä, myönnetään. Sä et varmaan halua tulla kohdelluksi miehenä. Mä en naisena, vaikka mulla on naisen keho.
Ja hei, mä voisin huomioida sua naisena, jos tavattaisiin, ja se olisi sulle ok. Mä en oikeasti osaa nähdä ketään rumana. Se, mitä pidetään rumana, on pitkälti yhteiskunnan sanelemaa. Mä olen kasvanut sen verran tynnyrissä, etten osaa nähdä ihmisiä rumina koskaan. Jos ihminen on identiteetiltään feminiininen nainen niin, että mä tiedän asiasta, kohtelen häntä sellaisena.
ap-puolimies
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:29"]
Aika jännä. Mulle sopii tosi hyvin, jos joku kantaa kauppakassit tai tekee jotain muita tylsiä hommia vain siksi että mulla olisi helpompaa :)
Tuntuuko susta sitten jotenkin inhottavalta että joku ajattelee sun olevan heikko tai tyhmä tai jotain? Itseäni ei nimittäin yhtään häiritse, mitä joku tuntematon äijä jossain huoltoasemalla minusta ajattelee :)
[/quote]
Jos se heikkous tai tyhmyys jotenkin erotetaan mun fyysisestä sukupuolesta, se on ok. :D Jos se liittyy naiseuteen, mä alan sisäisesti takoa rintaani kuin vihainen gorilla. Tuntuu, että siinä ei loukata vain mua, vaan monia muitakin (en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta). Pelkästään muhun kohdistuvat luulot ja sellaiset ei haittaa, mutta jos mut liitetään johonkin ryhmään ja mun perusteella tuomitaan koko ryhmä, saatan suuttua jossain vaiheessa. Tai päinvastoin. Naiset tai miehet ei ole mitään kiinteitä ryhmiä, joilla on kollektiivinen tietoisuus ja samat ominaisuudet.
Mä olen joskus aika tyhmä muuten. :D Mulla on keskittymis- ja hahmotusongelmia, ja mua raivostuttaa, jos niitä joskus pidetään naisellisina ominaisuuksina. Hemmetti kyse on mun omasta vammaisuudesta. Naiset pystyy hyvin tekemään noita juttuja, eikä sillä ole mitään tekemistä mun kanssa!
ap
Ehkä vähän off topic, mutta kerron kuitenkin.
Minun eksäni kohteli minua kuin miestä. Olimme aviossa liki parikymmentä vuotta.
erosta toivuttuani toivoin miestä, joka saisi minut tuntemaan itseni naiseksi pitkästä aikaa. Sain sellaisen miehen. Mutta olen huomannut sen, jotta tunnen itseni naiseksi, niin se vaatii mieheltä tiettyä käyttäytymistä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:30"]
Tunnistan itseni tuosta jossain määrin. Esim. kun olin nuorempana töissä kaupan kassalla, niin monet miesasiakkaat suhtautuivat minuun sellaisella tietyllä tyylillä, ikään kuin olettaen minun olevan sellainen stereotyyppinen, pirtsakka kimeä-ääninen typykkä. Jotkut miehet esim. itse sanoivat sellaisella kimeällä nasaaliäänellä "moikka moiiii!" kun tulivat palveltavaksi, tavallaan vastaten minun oletettuun olemukseeni. Olisi tehnyt mieli murahtaa sellainen karhean miehekäs "no tere" vastaukseksi ja seurata reaktiota :D Jotenkin ällötti tulla laitetuksi sellaiseen tiettyyn "pirteä typykkä" -muottiin, jollaiseen ei ollenkaan koe sopivansa.
[/quote]
Toi on juuri kammottavaa. Yök, lässyttäminen. Ja kun vielä tuollaisessa työssä ei kauheasti voi kettuilla takaisin.
Mä muuten olen joskus harrastanut tietynlaista drag-pukeutumista. Normaalisti olen todella miehekäs, mutta ajoittain vedän aivan överinaiselliset vaatteet päälleni ja meikkaan itsestäni niin pikkusievän kuin mahdollista. Musta on joskus kiva esittää tietoisesti jotain roolia. Varmaan vähän samanlaista kuin drag queen -miehillä tuo homma. Mä vaan olen paljon uskottavampi niissä kuteissa.
ap
Ulkomailla tätä ritarillista käytöstä saa osakseen; Suomessa harvoin. Harmittavan harvoin!
Noissa tilanteissa onkin kaikkein hauskinta panna hanttiin ja nauraa miehen ilmeelle. Kerrankin jouduin pitämään kaksin käsin kiinni kantamuksistani ja hokemaan eitä, kun toinen on niin innokkaana auttamassa.. perus sihteeritilanteissa (ryhmä, jossa olen ainoa nainen ja minun oletetaan olevan kirjuri) nakitan homman iloisesti jollekkin miespuoliselle ja nauran taas hiljaa mielessäni hämmentyneille katseille :)
T. Pitkätukkainen blondi, joka näyttää kaiken lisäksi ikäistään nuoremmalta. Ja lisäksi feministi, joka osaa pitää puolensa
Minua ei haittaa sellainen tavallinen kohteliaisuus, ovien avaaminen ja sellaiset. Mutta ärsyynnyn, jos minun oletetaan tykkäävän kengistä ja käsilaukuista. En voi sietää, että minua pidetään bimbona.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:42"]
Ehkä vähän off topic, mutta kerron kuitenkin.
Minun eksäni kohteli minua kuin miestä. Olimme aviossa liki parikymmentä vuotta.
erosta toivuttuani toivoin miestä, joka saisi minut tuntemaan itseni naiseksi pitkästä aikaa. Sain sellaisen miehen. Mutta olen huomannut sen, jotta tunnen itseni naiseksi, niin se vaatii mieheltä tiettyä käyttäytymistä.
[/quote]
Mä luulen, että osa tästä on näitä sukupuoli-identiteettijuttuja. Ihminen haluaa tulla kohdelluksi identiteettinsä mukaiseksi. Mä vihaan sitä, että mua pidetään feminiinisenä, kun olen maskuliininen. Sä olet feminiininen, ja haluat tulla kohdelluksi sellaisena. :) Se on hienoa, jos tarpeet kohtaavat. Mä koitan aina antaa armoa noille miehille, kun jotkut tosiaan kaipaavat sellaisia miehiä, ja jos ne ovat sellaisia, niin ei kai siinäkään mitään väärää ole. Mä vain olen väärä kohde. Mä olen varmasti niin vihainen siksi, että mua on koko ikäni koitettu juntata rooliin, joka on väärä.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:44"]
Ulkomailla tätä ritarillista käytöstä saa osakseen; Suomessa harvoin. Harmittavan harvoin!
[/quote]
Mä nostin kerran itseäni pienemmän ulkomaalaisen miehen syliini. :D Se varmaan järkyttyi syvästi.
ap
ööö??? mistä sä oikein valitat? oletko joku 19-21v angstinen maailmaa kohtaan vihaa tunteva nuori nainen?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:46"]
Noissa tilanteissa onkin kaikkein hauskinta panna hanttiin ja nauraa miehen ilmeelle. Kerrankin jouduin pitämään kaksin käsin kiinni kantamuksistani ja hokemaan eitä, kun toinen on niin innokkaana auttamassa.. perus sihteeritilanteissa (ryhmä, jossa olen ainoa nainen ja minun oletetaan olevan kirjuri) nakitan homman iloisesti jollekkin miespuoliselle ja nauran taas hiljaa mielessäni hämmentyneille katseille :)
T. Pitkätukkainen blondi, joka näyttää kaiken lisäksi ikäistään nuoremmalta. Ja lisäksi feministi, joka osaa pitää puolensa
[/quote]
Loistavaa! Jatka hemmetissä samaan malliin! :D Ihmisten pitäisi sisäistää sellaista suorempaa asennetta noin ylipäänsäkin. Sulla on hyvä asenne tohon hommaan. :)
Mä olen, yllätys yllätys, yhdessä miehen kanssa. Mä olen meistä selvästi vahvempi ja selvästi soveliaampi raskaaseen työhön. Ollaan saatu paljon ihmetteleviä katseita vuosien varrella kun mä teen nuo fyysistä voimaa vaativat tehtävät. :D
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:53"]
ööö??? mistä sä oikein valitat? oletko joku 19-21v angstinen maailmaa kohtaan vihaa tunteva nuori nainen?
[/quote]
Olen vähän vanhempi. Asia on mielestäni sama kuin perus heteromies sattuisi näyttämään nätiltä naiselta ja muut miehet suhtautuisivat häneen sillä tavalla. Se on hyvä, kun oma sukupuoli-identiteetti sopii yhteen normien kanssa. Ihmiset tekevät itsemurhiakin aivan hemmetisti siksi, etteivät ole sukupuoli-identiteetiltään selvästi miehiä tai naisia, eivätkä muut voi hyväksyä sitä tai tajua, että sellaisia ihmisiä on olemassakaan. Puhutaan isoista prosenttiluvuista.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:00"]
tuutko lomittajaksi?
[/quote]
Minne? Miksi? :D
ap
'Mussa ei ole enää muuta naisellista kuin ruuminrakenne ja kasvot.'
No et ainakaan miesten mieleen sitten enää ole. Ei mikään ihme, että Suomessa liitot päättyy niin usein eroon ja ulkomaalainen maskuliininen mies kiihottaa kun Suomessa nainen haluaa olla mies ja miehestä on tehty nainen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 20:47"]
Minua ei haittaa sellainen tavallinen kohteliaisuus, ovien avaaminen ja sellaiset. Mutta ärsyynnyn, jos minun oletetaan tykkäävän kengistä ja käsilaukuista. En voi sietää, että minua pidetään bimbona.
[/quote]
Nuo oletukset tuossa ovat usein pahinta. Ihmistä ei vaan voi ottaa ihmisenä. Voi Zeus, iske jo sillä salamalla...
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:05"]
'Mussa ei ole enää muuta naisellista kuin ruuminrakenne ja kasvot.'
No et ainakaan miesten mieleen sitten enää ole. Ei mikään ihme, että Suomessa liitot päättyy niin usein eroon ja ulkomaalainen maskuliininen mies kiihottaa kun Suomessa nainen haluaa olla mies ja miehestä on tehty nainen.
[/quote]
No ei, en ole heteronomiesten mieleen useinkaan. Yhyy. Minunko syy se nyt on, että Suomessa saa erota niin helposti, ja ihmiset tekevät niin? Suurin osa suomalaisista naisista on mielestäni erittäin viehättäviä ja feminiinisiä omalla tavallaan. Mun mielestäni suomalaiset naiset ovat kauniita, joskin samoin ulkomaalaisetkin. Ei suomalaiset kuitenkaan oikeasti sen rumempia ole. Ja mitä tulee miehiin, joista on tehty naisia, niin ajatus tuntuu itsestäni aika kiihottavalta... Tuolle fetissille on nimikin.
Itse en ole identiteetiltäni edes nainen. Ja pidän feminiinisyydestä muissa ihmisissä, jos parisuhteista puhutaan. Mun puolestani naiset saavat olla naisia ja miehet miehiä ja kaikki saavat olla feminiinisiä ja maskuliinisia, kunhan tekevät sen omilla ehdoillaan ja vahingoittamatta ketään. En vain pidä siitä, että mut laitetaan lokeroon, johon en kuulu. Ihmiset olettavat asioita liian helposti.
ap
Kylläpä pistää vihaksi lukea valitusta tuostakin asiasta. Minulle kyllä kelpaisi, jos joku mies edes joskus huomioisi.
t. ruma nainen